keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Tunnelmointia


Kynttilöitä, pientä epäjärjestystä ja paljon kinkkua ja suklaata. Niistä on tämä joulu tehty! 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kaksi yötä jouluun on...!

Ja mulla iskee paniikki. 

Koska nilkkani on edelleen mitä on, en ihmeisiin pysty. Kyllä tällä jo kävelee jotenkuten ilman keppejä mutta rasitus ei tee hyvää. Joten imuroinnin ja moppauksen saa hoitaa iskä tai joku siihen tarjoutuva henkilö. Aamuisin on niin julmettu särky että saa vetää molemmat särkylääkkeet naamariin että helpottaa. Hoitajaa konsultoituani otinkin ohjeen mukaisesti lääkkeet tänään klo 6 kun kello herätti vartavasten. Ei särkenyt pahasti parin tunnin päästä kun ylös noustiin. 

Ainiin! Mun piti paketoida loput lahjat. Kävin tänään kauppakeskus Karismassa hakemassa puuttuvat lahjat ja voin sanoa että populaa riitti! Surrasin aikani parkkihallia ympäri ennen kuin kohdalle osui vapaa ruutu suht läheltä ovea. 50min ja pääsin taas lähtemään kotiin :)

Huomenna vielä loppusiivous ja kinkku uuniin. Ja ehkä kokeilen tehdä tuuvinkia (perunalaatikkoa) jos sille päälle satun. 

Iskä on töissä. Sanoi ajavansa kaverinkin keikat joten turha odotella sitä kotiin ennen puolta päivää. Kuvitteli olevansa 9 aikaan kotona mutta koska tää joulu sekottaa pakan aika hyvin voin (aiemmista kerroista kokeneena) sanoa että ei tuu tapahtumaan. 

---

Poika nukkui tänään ekat päiväunet omassa huoneessa. Hyvin meni! Silti tämä hannariäiti halusi lapsen samaan huoneeseen vielä yöunille. (Toisaalta myös siksi että jos alkaakin itkeä keskellä yötä niin mä en tällä koivella ole salamana paikalla. Ja koska parketti+villasukat ei ole hyvä yhdistelmä, saattaisin vielä lyödä kupolinkin lattiaan..)

Ehkä tässä vielä pari päivää menee ja sitten saa poika nukkua omassa huoneessaan. Ja kunhan mä uskallan noi kepitkin palauttaa. 

Täältä tähän! Ulkona tuulee aika kovaa. Pelottaa että tulee parvekelasit sisään. Ei kai..


tiistai 17. joulukuuta 2013

Ei nyrjähtänyt nilkka ole este vaan hidaste.

Joulupaniikki alkaa hiipiä meillekin. Eilen onneksi keksin anopille ja puolisolleen joululahjan. Aamulla päätin että muita me muistetaan kukilla. Tiedän, niin tavallista mut nyt ei pysty muuhun.. Mulla on viikko aikaa saada asunto kuntoon, poika huoneeseensa asumaan ja ostaa loput lahjat. 

Lahjoja siis puuttuu. Miehelle en oo hankkinut mitään ja pojalle taas ei oo tarpeeksi paketteja vielä :) omille vanhemmille pitäis kanssa keksiä jotain.. Tykkään joulusta juurikin sen lahjojen antamisen takia. Kiva vaan nyt sitten keppien kanssa lähteä lahjaostoksille. Käsiä kun ei muutenkaan ole liikaa niin saati sitten kun molemmissa on keppi. Pitää soittaa kavereille jos jollain olis aikaa lähteä kantoavuksi. 

Poitsun huonekin alkaa olla kohta siinä kunnossa että pääsee muuttamaan sinne :) kun vaan joku tervejalkainen veisi ikean pahviroskat pois ja siirtäisi pakastimen pois keskeltä lattiaa. Niin ja asentais verhot. 

---

Miehellä on ollut nyt hoidettavana pari päivää melkein kaikki mun hommat. Ja sehän ei tykkää. Eikä siltikään tajua että mä teen normaalisti sen kaiken ja joka päivä, ihan käskemättä. 

Ei ole äidin rooli helppo. Mitä siitä sitten tulee kun lähden takaisin aikuisten maailmaan opiskelemaan? Koulun päälle pitää vielä pestä pyykkiä ja tehdä ruoka jne jne. 

Kyllä mä pärjään, oon sen päättänyt! 

Joulualesta sitten ostan niitä koulutarvikkeita, jännää ;)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Tuhat sanaa.

Eikös kuva kerro jo kaiken oleellisen. 


Joo, että ei kannata mennä kaatumaan tuonne liukkaalle pihalle tai menee nivelsiteet. Odotettavissa paljon villasukkia ja enemmän postauksia seuraavan parin viikon aikana. 

Nyt nappailen parit särkylääkkeet ja yritän hautoa kylmällä tuota nilkkaa. On se aika turvoksissa. 

perjantai 13. joulukuuta 2013

Sieltä se tuli!

Koulupaikka meinaan! Heti ensi vuonna aloitan opiskelut ja pääsen takaisin aikuisten maailmaan! :)

Nyt pitää hankkia kalenteri ja kaikkea muuta tarpeellista. Ainakin tuoksuva pyyhekumi ja jotain ihania lyijykyniä. Ihanaa! 

maanantai 9. joulukuuta 2013

Ilmainen niksi, tähän et tarvitse sukkahousuja

Joulu. Tuo ihana vuodenaika jota mä henkilökohtaisesti rakastan kovin paljon. Ihaninta siinä on lahjojen antaminen muille ja nähdä ilmeet paketteja avatessa. 

Siksi onkin erityisen ihanaa päästä lahjomaan omaa pientä lastaan. Muutama lahja odottaa vaatehuoneesta paketointia, onneksi vielä ei tarvitse alkaa jemmaamaan lahjoja sen kummemmin kun ei tuo ihan vielä tajua mistä on kyse. Ei tajua sitäkään kun yritän sanoa että ei saa purra/repiä hiuksista/kiljua/heitellä kamoja tai tontut näkee ja kertoo Pukille. Ehkä ensi vuonna alkaa mennä jo jakeluun :)

Mutta koska asunto alkaa olla asuttavassa kunnossa ja eilen lähti vanha tiskikonekin pois keittiön nurkasta, olen alkanut ripotella joulua sinne tänne. Ohessa muutama esimerkki. 





---

Poitsu on sitä mieltä että aika koetella rajojaan ja mutsin hermoja. Ensin käytiin parin viikon taisto nukkumaan menosta ja syömisestä. Pukeminen on ollut nyt hankalaa kun on siirrytty toppahaalariin. 

(Nyt tuo yrittää selvitä ilman päiväunia ja valvoo tuolla sängyssään. Eilen ei nukkunut ollenkaan joten sammui klo 18 ja heräili pitkin yötä huutamaan)

Jotta elämä ei olisi liian helppoa nyt kun laatikot on saatu pois jaloista, poika on keksinyt että hitto täällä on tilaa! Ja uusin temppu onkin kontata vauhdilla keittiöön ja väännellä hellan nappuloita. Meinasin saada paristi slaagin kun katsoin nappuloita joista osa oli jopa kutosella. 

Ratkaisu: 


Vielä kun saadaan viime viikkoiselta Ikean reissulta hankittu senkki kasaan (ja vanha taso pois tieltä) niin tv ja oheisvempeleet saa olla rauhassa. Tähän asti on ollut vain itse kehittämäni lapsilukkoja ympäri kämppää. Pilttipurkin kansia, jesseteipillä liimattuna nappuloiden päälle. 

Täältä tähän, jatkamme päiväunille käymistä. 





tiistai 3. joulukuuta 2013

En enää koskaan pelaa Twisteriä.

Olipa kerran synttäripippalot. Oltiin hyvällä meiningillä saunottu ja syöty sairaan hyvää tikka masalaa. 

Kunnes tuli aika jolloin halusin pelata pari erää Twisteriä. Yksi ystävistäni suostui pelaamaan. (Yksi oli jo poistunut kotiin alkaneen mahataudin vuoksi) 

Pyysin sitten miestä pelaamaan. Ei suostunut. Pyysin uudestaan. Ei vieläkään. 

Siitäkös minä metelin nostin. Ettei minun syntymäpäivän kunniaksi voinut pelata Twisteriä. Ja muut alkoivat huutaa mulle. Ja minä vedin palkokasvin venttiiliini, syvälle. 

Juoksin ulos itkien ja sanoin lähteväni kotiin. 

Eipä tepsinyt. Aikani showta jatkettuani olin jo oikeasti sitä mieltä että lähden kotiin. 

Taksi tuli. Mut käskettiin kyytiin muiden kanssa. Ei pysähdytty meidän kohdalla koska vaadin miestä kotiin kanssani. 

Mut sitten jätettiin kaupungissa yksin taksijonon liepeille. Kävin tsekkaamassa tilin saldon; eipä ollut rahaa matkata kotiin. 

Menin sinne missä muut olivat. Kerroin tilanteen ja toinen päivänsankari lyttäsi setelin kouraan ja käski kotiin. Eeeeenpä totellut vaan painelin etsimään miestä. 

..joka ei suostunut puhumaan mulle. Hän kun oli niin loukkaantunut. Ymmärsin ja en ymmärtänyt että miksi. 

No lopputarina menee niin että näin tuttuja, jotka tarjosivat pari juomaa ja yritin soittaa illan päätteeksi äijälle että mennään kotiin. Ei vastannut. Menin siis yksin. Ja heräsin yksin. 

Aamulla yksi ystävistäni ilmoitti viestitse että minun pitää pyytää kaikilta anteeksi koska pilasin kaikkien illan. (Mielestäni kaikilla muilla oli hauskaa paitsi mulla) 

Ei ole kuulunut kenestäkään sen koommin. Paitsi miehestä, joka ilmaantui katuvana paikalle ollessani vanhempieni luona hakemassa pikkumiestä hoidosta. Jos olisi kotiovelle tullut, en olisi avannut ovea kun olin sen verta vihainen. 

Yritän tässä nyt jo ties monetta iltaa miettiä että pitääkö mun kauankin vielä ruoskia itseäni sen takia että stressini purkautui odottamattomalla tavalla? Että vedin överit ja kiukuttelin kuin teini? Ja että olin vihainen koska mun kanssa 1/8 pelasi? Vaikka mainitsin tuovani ko. pelin mukanani? 

Huomenna mennään Ikeaan. Ja iskä maksaa! 

Ps. Olen edelleen vihainen enkä tiedä kuinka tästä jatkaisin.. Taisin irtisanoa kaasotkin. 

torstai 28. marraskuuta 2013

Mukaani nimettiin myrsky! :O

Joo, mulla on tänään nimpparit. Siinä se nimi paljastuikin :) on mulla synttäritkin! Vuosia on jo ihan tarpeeksi mun makuuni, taidan olla vanha koska itse toissapäivänä hoksasin että prkl mähän vanhenen taas! 

Mä sain kukkia! Ensimmäisen kerran niin etten joutunut pyytämään. Siellä ne odotti pöydällä aamulla <3

Muuton pahin vaihe alkaa olla ohi. Sitten tuleekin joulu. Ja joulusta kun selvitään niin alkaa täydellä tohinalla häiden suunnittelu! Apua. 

Päädyttiin tilaamaan lämmin ruoka pitopalvelusta. Muut, salaatit jne tehdään itse. Ja koska kustannamme häät itse niin voinemme osan laskuista kuitata (toivottavasti) lahjaksi saatavilla rahoilla. Ei haluta materiaa lahjaksi koska tää muutto paljasti sen karun totuuden että sitä on jo iiiiihan yllin kyllin. Joten näin tehdään. 

Joku saattaisi ajatella että onpa typerää mutta toiveena olisi päästä häämatkallekin, edes vähän Tallinnaa pidemmälle. 

---

Pitäisi raivata vielä tiensä vaatehuoneeseen. Siellä on meinaan vyötärölle asti jätesäkkejä täynnä kaikenlaista roinaa. Mm. kaikki meidän kengät (varpaat jäätyy lenkkareissa) ja takit. Ja iso osa pojan vaatteista. Mutta koska kaikki muu alkaa olla paikallaan (paitsi kuvan taustalla näkyvä tiskikone) niin voin paneutua tuohon hommaan.....ei tänään koska siivoan vanhan asunnon loppuun eikä huomenna koska on kauppapäivä eikä ylihuomenna koska juhlitaan kaverin kanssa tuplasynttäreitä...eli siis ehkä ensi viikolla. 

Jos musta ei kuulu mitään viikkoon niin todennäköisesti etsin tietäni ulos sieltä vaatehuoneesta. 

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kaaos.

Suuri määrä erinäisiä laatikoita ja jätesäkkejä odottaa vielä purkuaan mutta tärkeimmät on jo paikoillaan. 


Vanha asunto siivottiin tänään ja joitain tavaroita odottaa kyytiä vielä eteisessä. Kyllä tää tästä. 

torstai 21. marraskuuta 2013

Ei sitä eikä tätä.

Viime aikoina usein kuultua....

..Ei, älä mene vessaan! 
...etkä ainakaan laita käsiä kissanpottaan!
...älä revi kissan hännästä.
...avaa suu ja syö nyt. 
...anna niiden kukkien nyt jo olla! (Ja sitten on jo ruukku lattialla)
...älä näpelöi niitä pesukoneen/tiskikoneen/pakastimen/tietokoneen/digiboksin etc nappeja!
...pää tyynyyn ja nuku nyt. 

Poika valvoo vieläkin. Marssii sängyssään edes takaisin ja huutaa vailla mitään hätää. Ja mä makaan tässä vieressä ja mietin mihin laatikkoon pakkasin korvatulpat. 

Saako olla vielä jotain muuta?

Onko kenelläkään esittää toiveita mistä haluaisitte että kirjoitan? Kunhan netti on päällä uudessa osoitteessa (ja kamat paikoillaan) niin voin toteuttaa pyyntöjä jos sellaisia tulee :) 

Tuntuu että horisen aina samoja asioita. Ja kuvia pitäis ottaa enemmän, pyrin siihenkin jatkossa :)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kaikkien maanantaiden Äiti!

Tää maanantai alkoikin sitten niin maan perusteellisella --tutuksella että ei mitään rajaa! Äijä soitti töistä aamulla ja herätti kertomalla että joku riemuidiootti oli katkonut meidän (mun!) autosta toisen pyyhkijän kokonaa. SIllä aikaa, kun auto oli 20 min kadun varressa parkissa. Siis aamuyöllä, kun tekivät kuskinvaihtoa toisen hepun kanssa ja sitten siitä pääsee suoraan toinen ajamaan tallille henkilöautolla. Ni prkl.

Eihän siitä mitään ilmoitusta viitti ees tehdä kun ei tollasia kiinni saada kuitenkaan. Kamera siinä kyllä oli, mutta ei jaksa nähdä vaivaa. Uusi pyyhkijän varsi kun löytyi kahdella puhelinsoitolla naapurikunnasta purkamolta ja maksoi 25e. Jo vakuutusyhtiön omavastuu on sen 150e, joten siinä olis vaan köyhtynyt enemmän! :O

Sitten joku kaatoi taas tuulettimeen kottikärryllisen scheissea ja päätti että enpä päässyt sinne toiseenkaan kouluun :( Hakijoita oli 136 ja 28 otettiin sisään. Eipä siinä, olisin vaan tosi tosi kovasti halunnut sinne. Päädyin sitten laittamaan uudet paperit seuraavaan hakuun.

Eikä siinä vielä kaikki! Mentiin ystävän kanssa sitten siivoamaan uutta asuntoa. Tarkoitus oli vaan pyyhkäistä äkkiä kaapit ja alkaa maalaamaan J:n huoneen seiniä. Vaan eihän se mennytkään kuin Strömsössä...

..jouduttiin tekemään perusteellinen siivous koko keittiöön! :O Liesituuletin oli niin kamalassa paksussa ruskeassa rasvassa että meinsain oksentaa irrottaessani sitä suodatinta. Lasikupu oli niin kamalassa töhnässä että ei siitä nähnyt enää edes läpi. (Hitto kun en tajunnut ottaa siitä kuvaa) Kaappien ovissa oli sellaisia tahroja jotka olis lähtenyt ihan vaan pyyhkäisemällä. Joten siellä on edellinen asukas tasan vaan imuroinut ja pessyt lattiat. En tästä silti viitsi vuokraisännälle mitään ilmoittaa, koska tää edellinen asukas sattuu olemaan mun kaveri. Mutta kyllä se vituttaa suoraan sanottuna! Puhumattakaan mitä löytyi laatikoiden takaa (voiveitsi mm.) ja hellan alta (hulluna roskaa). Ja hän vielä lupasi mulle että kyllä hän siivoaa kunnolla. Kun vielä mainitsin asiasta että ei olis aikaa siivoilla kahta kämppää ja hoitaa samalla muuttoa ja lastakin.. Että kivat sille.

Että ei sitten maalattu. Menen huomenna maalaamaan ja otan samalla kattolamppujen kiinnityskohdista kuvat kaverille joka lupasi sähkömiehenä tulla asentamaan siihen päälle pistokkeet. Ei viittis sokeripaloilla liittää kun kaikissa meidän lampuissa on pistokeliitäntä. Pitänee samalla porata pari palovaroitinta kattoon. Nekin kun puuttuu.

Sellainen maanantai mulla. Pitänee alkaa suunnittelemaan että mitäs sitten kun en kouluun päässytkään. ENsi viikolla on työkkäriin mentävä joka tapauksessa, eiköhän homma siellä selkene.

Ei ole muuten työkkärikään järjestänyt tänä vuonna ollenkaan sosiaali- ja terveysalan työvoimakoulutusta Päijät-Hämeessä. On se jännä juttu koska kuitenkin hoitajista on huutava pula ja ihmisiä hakeutuu koulutukseen jatkuvasti ja suurin osa heistäkin on työttömiä. Ja yhteishaussa ei voi hakea kouluun jos on jo joku ammatti. Ja kuitenkin töitä olis saatava ja tehtävä mutta milläs teet kun ei ole sitä koulutusta alalle jolle haluan töihin?

Ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Mitäköhän lauantaista ja muutosta tulee kun viikko alkoi näin lupaavasti?

perjantai 8. marraskuuta 2013

Arvonnan tulos ja muita kuulumisia!

Entten tentten...... arvontakippona käytetystä pojan palikkalaatikosta nousi arpojan käteen lappunen jossa luki Tiinakk. Onnittelut, laitan sinulle sähköpostia tulemaan! Lapaset eivät vielä ole valmiit kun tosiaan kämmäilin silmukoiden kanssa mutta yritän saada tämän kuun aikana valmiiksi jos muutolta ja muilta härdelleiltä löytyy tarpeeksi aikaa :)

---

Poika liikkuu. Kovaa. Konttaa jo vakaasti ja vauhdilla. Kävelee sivuaskelia tukea vasten ja fysioterapeutin mukaan valmiudet kävelyyn kehittymässä koko ajan. Joten kohta mennään eikä meinata! Kyllä nyt jo meinaa äidin päätä huimata kun jätkä on koko ajan telkkarin tai mun kukkien kimpussa. Uudessa asunnossa töllö tuleekin korkeammalle tasolle joten sinne ei pitäisi ylettää (toivottavasti) kiskomaan telkkaria alas.

Kovasti tuo jo höpötteleekin, mutta sitä äiti-sanaa ei ole tullut uudestaan. Liekö oli sitten vahinko. Omaa kieltänsä puhelee ja en saa mitään tolkkua että mitä sillä on asiaa. Jos perii multa puheen lahjat niin tulevaisuudessa se onkin hiljaa vaan kun nukkuu tai sukeltaa. Itse kun olen sellanen moottoriturpa että paljon ei ole haastajia löytynyt :) Siellä pääsykokeissakin höpöttelin niille tuntemattomille niitä näit, osa lähti juttuun mukaan ja osa kattoi kun lehmä uutta veräjää :D

---

Muutto alkaa tänään toteutumaan. Vien varmaankin illalla ekat laatikot ja huomenna tyhjenee liinavaatekaappi, koska pääsen viemään kaikki uuteen vaatehuoneeseen. Sitä luksusta mä olenkin kaivannut ja vihdoinkin meilä sellanen on! Siis huone, jonne tungetaan kaikki ylimääräinen pois silmistä/jaloista/mielestä. Vuoden päästä sinne tuskin saa enää tungettua mitään. Mutta saanpa kaikki mun kymmenet ihanat mekot roikkumaan tilavasti eikä sullottuna yhteen pieneen kaappiin vaunukopan ja vieraspeittojen kanssa.

Laatikoita täällä on jo muutama pakattuna mutta enempää ei voi pakata ennenkuin vie muut alta pois.Neliöitä kun ei liikaa ole niin ne laatikot on strategisesti sullottu ruokapäydän alle, eteisen naulakon alle ja makuuhuoneen nurkkaan.

Kissatkin pääsee hengailemaan lasitetulle parvekkeelle! Ja pikku J saa oman huoneen, en kyllä tiedä jännittääkö sitä sitten loppupeleissä enemmän äiti vai poika. Ehkä hän saakin nukkua ekan viikon vielä samassa huoneessa meidän kanssa että ehtii tottumaan ajatukseen uudesta kodista.

---

En siis päässyt sinne kouluun. Kuulemma VIELÄ. EI muuta kun leuka rintaan jo kohti uusia pettymyksiä! Ensi viikolla on haku toiseen kouluun ja toivon että edes ne ymmärtää parhaansa ja ottaa mut opiskelijaksi. Se olisi tuossa keskustassa sopivasti eikä tarvisi toiselle puolelle Lahtea lähteä sitten ajelemaan joka päivä. Matkakin kun muuton myötä pitenee huiman kilometrin.

Soveltuvuuskoe meni silti kuulemma hyvin ja luulen että jäin pisteen tai parin päähän siitä että en päässyt sisään. Viimeksi kun saman kokeen tein sain koko meidän ryhmän parhaan tuloksen mutta sitten olinkin raskaana enkä lähtenyt kouluun. En pitänyt ajatuksesta että pitäisi keskeyttää se äippäloman ajaksi ja jatkaa sitten kun kyseinen loma loppuu. Rahoituskaan ei ollut silloin vielä selvä mutta keväällä jo sain työkkäristä lausunnon jonka mukaan saan hakea ansiosidonnaiset päivät opiskelunkin ajalta kunnes ne 500 päivää loppuu. Katotaan sitten jatkoa että kuka maksaa ja mitä. Helpottavaa tietää ettei tarvii sossun luukulle mennä, ollaan aina pärjätty omilla rahoilla ja aiotaan vastakin pärjätä.

Että tämmöistä tänne kuuluu tänään, nyt tää mamma jatkaa puuhasteluja kun poika viimein päätti ottaa päikkärit.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Ei lisättävää

Pahoittelut hiljaisuudesta. On ollut tätä muuttohässäkkää ja kouluhässäkkää jne ja en ole saanut kirjoitetuksi. 

Lapaset eivät ole vielä valmiina kun toisen lapasen puolivälissä huomasin tehneeni sen pienemmällä silmukkamäärällä ja jouduin purkamaan. Arvon voittajan tällä viikolla kyllä, nyt vaan pää hajoaa. 

Eilen olin siis pääsykokeissa ja tänään luvattiin ilmoittaa jo parhaiten pärjänneille jos pääsi läpi. 

Nyt sitten tajusin että niillä taitaa siellä olla mun vanha numeroni tiedoissa ja eivät vastaa puhelimeen. 

Voi hitto tätä ressin määrää. 

maanantai 28. lokakuuta 2013

Ensimmäinen sana!

Se tapahtui yllättäen. Luin J:lle iltasatua ja poika höpötteli omiaan. Sitten sivukorvalla kuulin sen. 

Äiti. 

Sanoin että sanopa uudestaan. Ei toistanut. Mutta selvä äiti se oli <3

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kellojen siirto

En siirtänyt mikroa olohuoneeseen enkä keittiön kelloa vessaan. 

Ihan vaan aamulla huomasin että jaahas, poika heräsi hiukan normaalia aiemmin ja siitä muistin tämän typerän kellojutun. Typerää touhua. Tulee pimeää jo neljältä!

Nyt täällä sitten pimeässä makkarissa mietin miksi uni ei tule kun kellohan on jo paljon jos elää eilistä aikaa. Katotaan vaan niin saan 4h yöunet ja poika herää jo puoli 7. 

lauantai 26. lokakuuta 2013

Rokotepaskamyrsky

Suomessa on viime päivinä kohistu lähiaikoina aloitettavista 6-9 luokkalaisten tyttöjen rokotuksista kohdunkaulansyöpää vastaan. 

Kuinka monta blogitekstiä tai keskustelua olenkaan aiheesta lukenut. Hysteriaa aiheuttavat mm. rokotetutkimukseen osallistuneiden kuolemat jotka ovat melkein kaikki johtuneet luonnollisista syistä. 

Tutkimukseen kirjataan silti joka ikinen kuolemantapaus, johtui se sitten auton alle jäämisestä tai keuhkokuumeesta. 

Ja jos yksi lääkäri (homeopaatti myöskin) kertoo kantansa keltaisessa lehdistössä niin siihen tartutaan kuin hukkuva oljenkorteen. 

Ja uusin kohu syntyi siitä että väitetään rokotteen sisältävän polysorbaatti 80:tä. Tätä ilmeisemmin sisältää rokote nimeltä Gardasil, eikä rokote jota Suomessa aletaan antaa; Cervarix. 

Näytöt polysorbaatti 80 aiheuttamasta hedelmättömyydestä perustuvat rottavauvoilla suoritettuihin tutkimuksiin. Rotat ovat geneettiseltä perimältään lähellä ihmistä mutta siltikään ei DNA vastaa täysin. 

Hedelmättömyyttä on maailmassa muillakin kuin tuon piikin saaneilla ja voisiko siitä syyttää vaikkapa maitoa? Tai särkylääkkeitä?

Itse osallistuin Tampereen yliopiston ja GlaxoSmithKlinen tutkimukseen (vuosina 04-13) jossa tutkittiin kaksoissokkotutkimuksena tätä Cervarixia. 

Ei ole syöpää todettu enkä ole kuollut. Eikä tietääkseni ole kenelläkään tutkimukseen osallistuneelta tutullanikaan toinen tilanne. Ellei lasketa sitä yhtä joka kuoli. Joo, suonensisäisten huumeiden yliannostukseen mutta hänkin sai kaksi lasta. 

En puolustele rokotetta tän enempää, jokaisen oma valinta on rokottaako tyttärensä vai ei. 

Mutta pointti on se että eikö jokaisen uuden rokotteen tiimoilta ole käyty samanlaista paskamyrskyä läpi? Nykyään ihmiset keskustelee vain asioista aktiivisemmin, kiitos somen ja internetin. 

Tuskin THL:llä on varaa uuteen samanlaiseen virheeseen joka tapahtui sikapiikin myötä. 

Juu otin senkin. Koska kuuluin riskiryhmään (astma). Enkä kuollut eikä tullut narkolepsiaa. Mutta sikapiikki on taas ihan eri juttu.

Älkää kivittäkö mua mielipiteideni takia, ajattelin vain kertoa että näin mä sen näen. 

perjantai 18. lokakuuta 2013

Yksi huoli vähemmän

The Dress has arrived. 

Ja se on upea. Sanalla sanoen täydellinen. Kannatti ottaa riski ja ostaa käytettynä! Lyhentää kyllä pitää mutta se oli odotettavissa kun olen tämmönen paatin tappi. Pitänee alkaa soittelemaan ompelimoihin. 

Näette sen sitten kesäkuussa ;) 

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Työttömät nuoret, laiskoja ja tyhmiä(kö)

Osallistuin tänään Lahdessa Inspis-hankkeen keskustelupäivään (Nuorten syrjäyttämistä vastaan!) jonka aiheena oli nuorten työttömyys ja miksi sitä on ja kuinka sitä voitaisiin ehkäistä. (Linkittäisin tähän kotisivut inspikseen mutta bloggerin sovelluksella ei onnistu, löytyy myös Facebookista jos jotakuta kiinnostaa)

Itse päivä oli loistava ja aihe mielenkiintoinen. Oma roolini oli olla se malliesimerkki, työtön nuori vaikka käsittääkseni te-keskus laskee nuoreksi alle 25-vuotiaat. Itsehän täytän ensi kuussa (sssshhhhh!) jo 26.. 

Mutta asiaan. Puhuimme eri pöydissä ja eri porukoilla 4 tuntia aiheesta. Esiin nousivat mm. syyt joiden takia nuoret eivät saa töitä. Yleensä haetaan liian korkeasti koulutettuja nuoria ja liian vaativalla työkokemuksella. Kuinka nuori  voi saada työkokemusta jos mallityöpaikkailmoitus kuuluu näin: Haetaan 18 vuotta täyttänyttä alan koulutuksen käynyttä nuorta 5 vuoden työkokemuksella. 

Itsehän olen kai jo maininnut olevani koulutukseltani mallipuuseppä. E ole alan töitä tehnyt koska kompastuskivenä oli juurikin työkokemuksen puute, pieni kokoni (161cm) ja sukupuoleni. Monikaan ei usko että 4,5 vuotta nostelin itseni painoisia bussinpenkkejä joten koko hämää. Kun valmistumisestani oli kulunut 3 vuotta, alkoi haastatteluissa nousta esiin epäilys ammattitaidostani; osaanko enää käyttää sirkkeliä, monikaraporaa tai oikohöylää kun en ole niitä koulun jälkeen nähnytkään. Niinpä, ei herunut töitä. 

Olisin voinut myös ajatella asiaa jo kouluaikana ja alkaa luoda nimeä ja hankkia asiakaskuntaa, joka olisi voinut turvata mahdollisuuden ryhtyä yrittäjäksi alalle. Mutta moniko haluaa tehdä töitä 24/7 pyhäpäivätkin, pystymättä siltikään nostamaan itse palkkaa? Plus se että puualan yritykseen ei starttiraha riitä kun jo itse puuntyöstökoneet maksaa enemmän kuin voisi uskoa..

Noh, päivän saldo oli paljon ratkaisuja ja ehdotuksia päättäville tahoille. Välineitä estää nuoria syrjäytymästä jo kouluaikana. Mutta eipä sanat paljon auta kun meistä vain 1 istui kaupunginvaltuustossa. Jonkun pitäisi tarttua toimeen ja kohdistaa eduskunnan katseet maamme tulevaisuuteen; nuoriin eikä vain keskittyä alkoholi- ja tupakkalainsäädännön tiukentamiseen!

Itse sain kovasti tsemppiä ja kannustusta vielä kun kerroin pääseväni EHKÄ tästä tilanteesta pois. Sain nimittäin eilen kutsun soveltuvuuskokeisiin :) jos siitä selviän niin olen askelen lähempänä lähihoitajan ammattia :) Siellä ei ainakaan työt lopu!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Bittiavaruuden viemää.

Mulla oli eilen työn alla jo melkein valmis pitkä postaus. Sitten tuli jotain ja se keskeytyi ja näköjään ei ole tallentunut. Kuvitelkaa kiukkuni. 

Ja hauskaa tästä tekee se, etten edes muista mistä kirjoitin. Pitänee alkaa muistelemaan mutta vaikeaa on kun otin työn alle jo aiemmin luetut Fifty Shades on Grey kirjat ja nyt istun nenä kirjassa kiinni. 

Yritän silti saada jotain aikaan. Ennen kuin muuttohässäkkä alkaa. Joo, me nimittäin hyvällä todennäköisyydellä muutetaan isompaan asuntoon! :) ajatus on ihana, itse toteutus ihan pyllystä. 

lauantai 5. lokakuuta 2013

Siililapaset

Kun oon nyt innostunut niin näistä erikoisemmista neulomuksista niin oon innoissani alottanut kaikkea uutta :) eilen valmistui tällainen :) vielä kun ehtis noiden kettujen rinnalla tehdä toisen. 


Tein ensin normaalin lapasen ja sitten kudoin selkään pörrölangalla nuo piikit. Poimin siis selkämyksestä puikolle silmukoita aikalailla koko leveydeltä ja aloin kutoa pörrölangalla aina oikein tekniikalla. Jokaisen rivin lopussa tein niin että kun vasemmalla puikolla oli yksi silmukka jäljellä, poimin selästä yhden normaalin langan silmukan puikolle ja neuloin ne oikein yhteen. Näin sain sivut kiinnitettyä samalla ja lopussa vain ompelin päädyn kiinni selkään. Silmät ja nenän ompelin mustalla langalla jälkeenpäin. 

Tutti otti ja lähti

Meillä luovuttiin unitutista keskiviikkona.  Poitsu on syönyt tuttia 4-kuisesta asti, noin 8 kuukauden iässä siirryttiin syömään tuttia vain unilla. 

Alkuun ajattelin että ei me syödä tuttia ollenkaan. Kun siitä ei ollut sairaalassa tai neuvolassakaan puhetta niin ajattelin että antaa olla. Kuinka väärässä olinkaan.. Kun jouduin itse toimittamaan tutin virkaa tunnin välein ja pitkiä aikoja, aloin tarjota myös tuttia. Ei kelvannut ennen kuin 4kk vanhana ja ah, äidin olo helpotti. 

Yötuttiin siirtyminen oli osittain jo luopumisen valmistelua. Poika kun ei sitä kovinkaan paljon päivisin syönyt, päätin että ei tarvitse enää syödäkään. Ja sekin meni hyvin, mitä nyt mutsi mulle naljaili että kun ei pojalla oo tuttiakaan mukanaan edes rattaissa.  Tää on yksi niistä puheenaiheista joista olen tiuskaissut että anna minä hoidan oman lapseni kasvatuksen ihan itse. 

Nyt sitten jätettiin yötutti pois. Ekat päikkärit meni ihan hyvin, ei kovaa huutoa ja nukahtikin suht äkkiä. Okei, tässä kohtaa ajattelin että ei voi olla näin helppoa. 

....eikä se ollutkaan. Seuraavaksi oli ohjelmassa yöunet. Sänkyyn viedessä jo aavistelin että kohta se alkaa. No, huutoa kesti noin 15min ja tuli hiljaisuus. Kunnes. Mentiin iskän kanssa nukkumaan noin puolen yön aikaan. Ja kun olin saamassa unen päästä kiinni, alkoi huuto. Eikä se loppunut ennen kuin nostin pojan syliini ja sitten hän päätti nukahtaa siihen. Ei onneksi herännyt sänkyyn laskiessa. 

Meni ehkä tunti ja sama toistui. Kamala huuto. Ja meni ohi taas sylissä. 

Sama toistui yön aikana useita kertoja. Aamulla oli hiukan väsy silmässä ja kiukkuisena patistin iskänkin nousemaan ylös. Siinä sitten kiukuteltiin koko porukka. 

Kun taas sitten tuli päiväunien aika, poika nukahti viidessä minuutissa. Eikä herännyt huutaen vaan nauraen :)

Sama illalla, nukahti hienosti ja nukkui aamuun asti. 

Nyt kolmannen yön jälkeen voin varmaan huokaista jo helpotuksesta ja todeta että tuttiaika on meillä nyt ohi. Ja olen aika varma että nyt kun näin julistan niin ensi yö menee niin pipariksi kuin mennä voi.. 

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Entten tentten... Arvonta! Päättynyt!!

Arvonta päättynyt.

Koska sivulatauksille asettamani maaginen 1000 raja ylittyi, ajattelin juhlistaa sitä jo jokin aika sitten väläyttelemälläni arvonnalla. Ja arvonnan kohteena ovat aiemmin jo mainitsemani itse tehdyt kettulapaset joista kuva löytyy täältä.

Asetan arvonnalle tietenkin tiukat ehdot. Liittymällä lukijaksi saa yhden arvan ja linkittämällä arvonnan, saa toisen. Tietty jo lukijoina olevat saavat automaattisesti sen arvan. 

Kommenttiboksiin sitten vaan kerrotte että montako arpaa laitetaan. En tiedä vielä suorittaako arvonnan mies vai poika. Jos laitan pojan asialle, voi olla että arpalippu menee suuhun :)

Aikaa on tästä hetkestä lähtien aina tuonne 1.11.2013 klo 21.00 asti.

Ilmoitan sitten onnellisen voittajan. Ja lapasista teen omaa kämmentäni suuremmat koska mulla on aika pikkuiset kätöset :) Aloitan työt heti huomenna :)

Apuja vailla.

Tiedustelisin, onko jotain lukijaa joka osaisi neuvoa hiukan tuon mallin css-koodin muuttamisessa? Haluaisin teksteille asettaa kiinteän peruskoon ja fontin mutta en osaa. Ja sitten kun puhelimella vaikka kirjoittaa, tulee fontiksi automaattisesti tuo joku vakio josta en pidä.

Ja haluaisin tuon yläotsikon (blogin nimi siis) pois, tilalle tuo pelkkä banneri johon haluaisin lisätä sitten nimen erikseen.

Neuvot olisivat tarpeen, mä oon tippunut kelkasta sitten yläasteen ATK-tuntien jossa opettelin kyllä hienosti html-kielen :)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Stand up ja mitä siitä seurasi

Oltiin viime perjantaina kattomassa ihanaa Sami Hedbergiä Sibeliustalolla. Sai kyllä nauraa mahansa kipeäksi taas sen miehen vitseistä!

Joitakin kohtia oli joissa kaikki ei nauraneet; esim Samin demonstraatio taskuparkkeerauksesta naisen toimesta. Itse nauroin kyllä, koska se oli melkein kuin mun suoritus. 

Sen jälkeen mentiin Lahden Mamma Mariaan syömään. Koska olen kuullut paikasta paljon kehuja, varasin neljälle pöydän tunti esityksen jälkeen. Saavuimme siis ravintolaan vähän ennen klo 21 ja meille osoitettiin vain pöytämme, kukaan ei saattanut kuten tapana on eikä tullut ottamaan alkupala/juomatilausta. 

Valehtelematta istuttuamme 25minuuttia pöydässä tultiin tilaus hakemaan. Noh, olimme tässä ajassa jo päättäneet mitä haluamme ja tarjoilija lähti nopeasti takaisin keittiöön. Juomat saapuivat, hetken päästä alkusalaatit ja... Sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. 

Saapumisesta ravintolaan oli kulunut VIISIKYMMENTÄ minuuttia kun saimme ruoan naaman eteen. Että sellasta. Ei siinä, ruoka oli kyllä maittavaa mutta palvelun puolesta tuohon paikkaan ei kyllä tarvitse takaisin mennä. Harmi sinänsä, odotukset olivat kyllä korkealla. Eikä asiaa kyllä parantanut ystäväni havainto naistenhuoneessa; roskiksessa oli useita huumeneuloja :|

Ilta meni muuten mukavasti, kävimme ottamassa muutamat ja moikkaamassa lisää kavereita. Pääsin pitkästä aikaa tanssimaankin! En kyllä lähtenyt ekan hakijan matkaan joka oli ilmeisesti vanhemman puoleinen poikamies enkä kyllä ihmettele yhtään. Vaatetuskin oli suoraan jostain ajalta kauan kauan sitten. Ja humalatila huomattava :D

Aamulla olikin vähemmän krapula kuin odotin. Siinä sitten silmät avasin jo 8 ja siirryin sohvalle tuijottamaan Disney channelia. Kainaloon pullo Jaffaa ja suolatikkuja ja jo helpotti! Poikakin oli viihtynyt hienosti mummolassa. 

---

Käytiin siellä fysioterapiassa. Kuulin ettei poika ole poikkeava, ei vaan ole ollut kiire liikkeelle. Nyt harjoitellaan kuukausi seisomaan nousua ja seisoskelua kengät jalassa ja käydään kuun lopussa näytillä. Tuskin sitten enää tarvitseekaan käydä, fyssari sanoi että kyllä heppu vielä kävelee ennemmin tai myöhemmin. 


Nälkä lähtee!

Olen tehnyt havainnon että ei kannata syödä samalla kun katsoo Kurjia kuppiloita. 

Ei paljon lounasta tee mieli kun Gordin Ramsay kaivaa kylmiöstä toinen toistaan kuvittavampia löytöjä. Esimerkiksi homeisia katkarapuja, raakaa ja kypsää lihaa samalta hyllyltä. 

Tykkään katella just Ramsayn sarjoja, se mies osaa olla sekä tosi mukava että ihmisen pahin painajainen. Onneksi en ole kokki :)

Täältä tähän! Olen ollut vähän hiljainen kun kirjoittaminen ei jotenkin luonnistu. Pitäisi viime viikonlopusta postata vielä, oltiin yhdessä viettämässä laatuaikaa. 

tiistai 24. syyskuuta 2013

Pitkää matkaa navigoiden.

Ollaan isännän lomaviikon aikana nyt kävelty enemmän yhdessä, siis koko perheen voimin. Eilen tuli käveltyä n. 13km lenkki ja tänään vähän lyhyempi; 11km. Samalla tosin on hoidettu asioita kuten mummolassa kahvittelua ja geokätköjen etsimistä. 

Innostuin geokätköilystä kevättalvella. Ensimmäisen kätkön hain yksin lähimetsästä ja koska se oli juuri nii hauskaa kuin luulin, jäin koukkuun. Eilen kävimme katsomassa yhtä kätköä jota olen yrittänyt jo kahdesti löytää mutta lenkkeilijät tms ovat aina keskeyttäneet puuhani. Eilen ei ollut häiriötekijöitä mutta kätkö ei silti avautunut mulle vaikka kuinka yritin. Ehkä joku päivä menen sinne itsekseni ajan kanssa pyörimään ;)

Tänään käveltiin läheiselle tähtitornille hakemaan kätköä joka oli kummitellut mielessäni jo pitkään. Aikani pyörittyäni pusikossa löysinkin sen ja vielä helpommasta paikasta kuin olisin luullut. 


Geokätköily on hauskaa! Suosittelen jos on yhtään taipumusta ulkoiluun. Siinä pärjää kai ihan normaalillakin kartalla ja kompassilla mutta prokätköilijät käyttävät erilaisia kämmenmallisia gpslaitteita. Pärjää siinä kyllä älypuhelimellakin; ladattavissa on puhelimesta riippuen erilaisia GPS-sovelluksia joilla pääsee hajulle :)

Tässä meidän lähellä 300m päässä on myös yksi tuore kätkö mutta en ole sitä vielä hoksannut. Kunhan sen ja edellämainitun epäselvän vielä löydän onkin kävelymatkan päästä aikalailla kaikki löydetty. 

perjantai 20. syyskuuta 2013

Tavaran paljous

Sain Kikiltä (Kiki's home) ensimmäisen haasteeni! Kurkin vähän muiltakin tätä yleensä muotiblogeissa kiertänyttä juttua ja siinä pitäis kertoa ilmeisesti lempimerkkejään. Koska en niistä mitään tiiä niin rustaan edes jotain :)

Laukku

Liian iso ja liian paljon tavaraa. Guess, by the way ;) löytyy melkein mitä vaan sukkapuikoista vaippoihin. Ei silti koskaan sitä mitä olisin vailla. 

Lompakko

Aina rikki tai liian tyhjä. Paljon siellä on silti kortteja! Perus pankki-, s-, ja ajokorttien lisäksi löytyy kanta-asiakaskortti melkein joka putiikkiin jossa olen joskus asioinut. Ei tarvii ku sanoa että liittyminen on ilmaista ja sillä ehkä saa alennuksen jos keskittää tarpeeksi niin minähän otan sen!

Aurinkolasit

Elikkä arskat niinku meillä päin sanotaan. Niitä on monet. Monissa väärät voimakkuudet koska näkö on koko ajan huonontunut. On myös niitä henkkamaukan perus "Hei olen kärpänen" -laseja. Kai ne päässä ny just ajaa lähikauppaan :)

Korut

Tykkään käyttää mutta lapsen takia en voi. Sattuu hemmetisti kun pikkuheppu tarraa tahmanäppeineen korvikseen kiinni eikä meinaa päästää irti. Kielikorustakin luovuin viikko sitten, 9 vuotta riitti. 

TV

Isompi olis kivempi tai edes toinen. Koska GTA V juuri julkaistiin, istuu paskapää mieheni pleikkarin ohjain tiukasti kourassaan kaiken vapaan aikansa. Ja se tarkoittaa yhden tvn taloudessa että muut ei kato mitään. 

Kännykkä

Olen monesti hehkuttanut tätä. iPhone 5, ihana vekotin <3 Suojana Guess läppäkuori. 

Kengät

Rakastan kenkiä. Käyttäisin ihania korkkareita jos osaisin kävellä niillä näyttämättä idiootilta. Miinuksena myös vaivaisenluut jotka ei mahdu kaikista kapeimpiin ballerinoihin. Facebookin Kenkäkirppis Tuhatjalkainen on yksi lempiryhmistäni. 





Tennarit

Uudet pitäis saada koska kissa kusi kolmet kengät multa kesän aikana, yhdet niistä lenkkarit. Ehkä seuraavasta tilistä..?

Farkut

Niitä ostaessa olen hankala asiakas. Koska omaan suomalaisen kropan; olen mallia liian lyhyet jalat mutta pitkä selkä. Eli kaikki farkut on liian pitkiä. Jos pituus on hyvä, vyötärö usein ei. 

MP3

En tarvitse moista laitetta enää siirryttyäni älypuhelinten maailmaan. Aiemmin haaveilin iPodista jota ei koskaan tullut hankittua. 

Tietokone

Pöytämalli. Läppäri otti ja hajosi. En ihme kyllä mene tässä virtauksen mukana ja omista tablettia. Pitäis sellainenkin hankkia. 

Meikit

Jaa mitkä? Raskaana ollessa ajattelin että juu minähän en sitten ole niitä mutseja jotka lopettaa meikkaamisen. Ekat 3kk jaksoin laittaa ripsaria aamuisin. Enää en edes jaksaisi viihteelle lähtiessä naamaa laittaa. 

Kasvovoide

Joku Neutrogenan finnejä ehkäisevä kosteusvoide. Ei muuten toimi. 

Dödö

Joku mikä hyllystä sattuu käteen. Laitan jos muistan. 

Hammastahna 

Kuten Kiki, minäkin vannon Sensodynen nimeen. Mulle kyllä kelpaa mikä vaan Sensodyne mutta muut merkit ei. Eipä ole vihlonut sen koommin kun hammaslääkäri suositteli tätä. 

Shampoo/hoitoaine

Mitä sattuu olemaan. Tresemmen isot pullot on jees. Ku olin vielä rahoissani, käytin punaiselle tukalle tarkoitettua värihoitoainetta. Sairaan kallista mutta myös hyvää! Enkä muista merkkiä. 

Saippua 

NatuViven joku greippi. Mummo antoi. 



Tuoksu

Pullan tuoksu. Tai kahvin. 

Mineraalivesi

BonAqua villivadelma. 

Viini

Kissaviini oli hyvää mutta sitä ei enää Alkosta saa. Myös Frizzantino on lemppari mutta yleensä tartun vain oluttölkkiin :P

Drinkki

Tää ei kai tarkoita lempiolutta joten vastaan sitten rehellisesti. Tequila Sunrise. Hemmetin tujua mutta hyvää ja toimii!
Joskus testaan baarimikkoa ja saatan tilata myös vadelmacollinsin. Harva osaa sen tehdä oikein. 

Leipä

Uusin suosikki on Lidlin ihana tuore ciabatta! Muissa kaupoissa useamman euron kilo, Lidlissä vain 0,99e kappale!



Ruoka

Jos voisin päättää, söisin aina ulkona. Nykyään on tosi vaikea syödä ite samalla kun syöttää lasta. Edelleenkin syön ruokani kylmänä pääsääntöisesti. 

Jäätelö

Mansikka. Ehdottomasti. Sitä on pakkasessakin muuten.. Pitänee syödä pois ettei mene pilalle :)

Karkit

Nyt ollaan mun lempiaiheessa! Mä rrrrrakastan karkkia! Voisin syödä sitä ihan vaikka pääravintonani. Nykyinen lemppari on markkinoille palannut Hopea toffee ja kakkosena tulee vaaleanpunaiset ufot. Niistä mene kyllä kitalaki rikki jos liikaa syö..

Lakanat

Mun ehdoton suosikki on puuvillasatiini. Niitä lakanoita meillä löytyy kahdet parit ja yksi aluslakana. (On toki muitakin, niin että liinavaatekaappi tursuaa) Parisänkyyn sellainen on muuten helvetin kallis :/ onneksi nyt on Cittarissa se tarrakeräys juttu jolla saa Finlaysonin puuvillasatiinilakanoita puoleen hintaan. Must have!

Kampaaja

Mua on siunattu monilla kampaajaystävillä. Eli suomeksi: saan kunnon salonkihoitoa kaverihintaan :) muuten ei olis varaa käydäkään tukkaa laittamassa; on sen verran pitkä ja paksu tukka että edes latvoja ei saksita hetkessä. 

Alusvaatteet

Lopetettuani imetyksen 4kk sitten huomasin että kaikki rintsikat oli liian pieniä. Sekä kuppikooltaan (snif) että ympärysmitaltaan. Pahimpaan hätään hankin parit mutta varastoa pitäisi edelleen täydentää. Kaikki vanhat on epäsopivia ja mä omistan aika ison varaston. Noh, alushousut vois uusia kans. Kaikki kulahtaneita ja jotenkin olen hylännyt kaikki pitsiunelmani :)

Päivälehti

Täällä ilmestyy Etelä-Suomen Sanomat. Luen sitä paperiversiona joko vanhemmilla tai anoppilassa. Ellei sitten joku tilaa meille lahjapätkää silloin tällöin. 

Lehti

En lue oikein mitään lehtiä. Ennen tilasin Imagea mutta sekin muuttui niin kököksi vuosien saatossa että lopetin tilauksen. Vauva-lehti tulee, toistaiseksi. 

Sänky

Kun me 2,5 vuotta sitten muutettiin nykyiseen asuntoon, ostettiin myös uusi sänky. Mentiin alunperin katsomaan sellaista perusmallista jenkkiä, hintaluokkaa muutama satanen. Nooooh, myyjä tietysti ilmestyi paikalle "voinko olla avuksi"- tyyliin ja alkoi myydä meille Permafit sänkyä jossa olisi molemmille oma räätälöity jousitus ja vieläpä patjan toisella puolella hiukan kovempi/pehmeämpi. Hintaa vaivaiset ihan liian monta rahaa. Siihen päädyttiin, 1,5 vuotta maksoin korotonta luottoa ja yhtään yötä en kadu. Helvetin hyvä sänky <3

T-paita

Miehen t-paidat on hyviä yöpaitoja kun kaikki omat on pesussa/ jemma-nimisessä paikassa. Niitä mä käytin raskauden loppumetreilläkin, miehen parin collegepaidan lisäksi. Olin aika valas. (+20kg)


Napatkoon tämän kuka haluaa :)




tiistai 17. syyskuuta 2013

Seisomista ja neulomista urakalla.

Meidän pikkumies oppi torstain neuvolan jälkeen että kun ottaa jostain tukea ja ponnistaa jalat suoriksi, pääsee pystyasentoon. Eli tässä kävi juuri niinkuin meinasin; poika opiskelee asiast itse eikä tahdo mihinkään fysioterapeutille lähteä.

Huono puoli tässä on se, että niitä muksahduksia ja itkuja alkaa olla enemmän. Yksi päivä poika pinnisti itsentä pystyy oven karmia vastan, sitten käsi lipesi ja otsa/naama muksahti siihen oven karmiin. Ja jumalaton huuto.
Hiekkalaatikollakaan ei enää voi vaan chillailla vaan pitää päästä ulkopuolelle harjoittelemaan hiekkiksen reunaa vasten nousemista.

Olen silti helpottunut että poika vihdoin oppii. Ei tarvii ressata enää. Luulenpa että tästä kehitys taas harppaa vauhdilla eteenpäin ja ei mene kauan kun poika jo kävelee. Sitten pitääkin alkaa kasvattamaan niitä silmiä selkäpuolelle.

---

Yksi kommentti arvontakohteesta vasta vastaanotettu! Ensimmäiset kettulapaset alkaa olla hyvällä mallilla, mutta nää onkin vasta testi joten teen arvontaan sitten virheettömät :)

Mulla alkaa vaan olla jo vasen kyynärpää kipeä ainaisesta kutomisesta. 98 päivää jouluun enää, mun pitäisi siis vielä vääntää muutamat sukat ja lapaset. Eikä hiekkalaatikollakaan voi enää keskittyä puikkoihin (niinkuin naapurin mamma) koska tuo poika tosiaan vaatii valvontaa.

Eilen tänään kävin nukkumaan klo 00.15 kun ei enää vaan jaksanut neuloa.

---

Tässä vielä liitteeksi kuva ekasta (testi)lapasesta!


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kettulapaset.

Sain loistoidean. Kudonpa kummeille joululahjaksi sukat tai lapaset! Eikä sitten mitään ihan peruskuviota vaan jotain erikoisempaa. Niinku vaikka sellaiset lapaset joissa on Pihlaja-karkeista tuttu kettu kudottuna.  

Etsin netistä ohjeen, perehdyin kirjoneulontaan ja hankin langat. Ekat kerrokset meni hienosti kun tein vasta vartta. Kun piti alkaa tekemään keltaisella sileää neuletta, tuli ongelmia. Miten kuljettaisin punaista lankaa mukana niin ettei tule pitkiä lankajuoksuja? Hmm..

Päästyäni hyvään vauhtiin menivät langat solmuun pahemman kerran purettuani jonkin matkaa joten purinpa sitten parin tunnin työni sitten varteen asti. 

Toivottavasti saan nuo joskus valmiiksi. Ja toivottavasti lapasten uusi omistaja osaa prkl
arvostaa niitä :P 

Olen miettinyt että jos järjestäisin itsekin arvonnan. Mutta ajattelin tehdä sen lukijoiden kesken joten voiton mahdollisuus on kahden lukijan kesken aika hyvä! :) (klikkaa nyt ihan rohkeasti vaan itsesi lukijaksi)

Palaan asiaan myöhemmin, mutta arvonnan kohteeksi ajattelin joko lapasia tai sukkia vaikka tuolla em. kettukuviolla. Ellei käy liian vaikeaksi ;) 

Joten nyt on mahdollisuus vaikuttaa, onko toiveita kummat kudon? 

perjantai 13. syyskuuta 2013

torstai 12. syyskuuta 2013

1-vuotis neuvola

Tänään oli neuvola. Pituutta oli tullut 2 kuukaudessa 4cm, ei mikään ihme että alkoi käymään vaatekerta pieneksi! :) painoa oli tullut vain 450g, heppu on syönyt viimeisen kuukauden aika huonosti. Liekö johtuu hampaista joita tulee kuin sieniä sateella, vai jostain muusta. 

Ja koska poitsu ei nouse vielä tukea vasten pystyyn paitsi joskus sängyssään polvilleen, tuli lähete fysioterapeutille. Lähinnä arvioidaan että mitä tehdään mutta koska aika tulee postitse kuukauden sisään, voi hyvinkin olla että poika oppii liikkumaan sinä aikana muutenkin kuin ryömimällä. 

Muuten kaikki olikin mallillaan. Rokotteita tuli vain kaksi, edellisten tehosteet koska halusin siirtää Mpr:n puolen vuoden päähän. Lähinnä siksi että musta kolme piikkiä kerralla olis ollu liikaa. Piikeistä toinen vasta alkoi itkettää mutta sekin meni yllättävän nopeasti ohi. Lohdutustuttikin oli turha ja lensi lattialle :)

Näin meillä tänään, huomenna mennään ostamaan pikkuiselle ensimmäinen oma tyyny. Onhan se jo aikakin toteaisi tähän meidän mutsi. Se kun omaa kaikesta omat mielipiteensä että kuinka lasta tulisi hoitaa. 

Kerran olen räjähtänyt ja sanonut sille että mun lapsi anna mä hoidan itse. Olen myös ärähtänyt joskus siitä kun mamma jatkuvasti neuvoo ollessaan apukuskina. Tiedättehän, Hyacintin tapaan: "Varo tota pyöräilijää!!!!" (Sadan desibelin voimalla, yhtäkkiä) Ja fillaristi on kahdensadan metrin päässä. Siinä meinaa tulla jarrutusjälkiä muuallekin kuin asfalttiin. Että ei oo neuvonu siinäkään enää sen jälkeen kun huusin että mun auto, mä ajan vai haluatko ite ajaa?! Äiti ei oo ajanu varmaan 15 vuoteen. 

Semmoinen loppukevennys, nyt takaisin sukkapuikkojen pariin. 

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Vuosi äitinä.

Tänään, tarkalleen klo 1.16 meidän pieni rakas J täytti vuoden. 

Kuinka äkkiä aika menikään! Vuosi sitten olin onnesta pöhnässä enkä voinut kuvitellakaan kuinka äkkiä kuukaudet vierisivät. 

Ensimmäiset viikot menivät lähinnä makuulla johtuen kipeästä epparihaavasta ja kätilön ehdottomasta istumiskiellosta. Lapsi pysyikin tyytyväisenä kunhan sai nukkua tissi suussaan :) Tämä oli itselleni aika rankkaa; olin yllättynyt kuinka vauva saattoi tunninkin välein olla maitoa vailla. Illat menivät sohvalla imettäen, joskus jopa 4-5 h putkeen. 

Ensimmäisinä kuukausina en enää ihmetellyt muiden äitien manauksia siitä kuinka ainoa ruoka jonka on syönyt lämpimänä on jäätelö. Otin äidin rooli alkuun liiankin vakavasti ja pienimmästäkin inahduksesta olin jo nostamassa vauvaa syliin. En ehkä halunnutkaan antaa isän hoitaa rooliaan. Välillä kuitenkin tikin väsymystäni, mm. kolmen kuukauden kohdalla kun poika saattoi herätä pahimmillaan jopa kolmesti tunnissa. Siinä kohtaa oli usko koetuksella ja neuvolassakin jo otettiin kotiapu puheeksi. Totesin siihen vain että jos he eivät ole valmiita tulemaan klo 2 aamuyöllä kun epätoivo on pahin, en tarvitse apua. Päivänvalossa elämä oli aina mutkattomampaa. Ja menihän sekin vaihe ohi.

Kunhan lapsi alkoi hieman ymmärtää muunkin kuin tissin päälle, avautui ihan uusi maailma. Eka hammas tuli 4kk iässä tasan, ja melkolailla siitä lähtien kaikki, jopa äidin puhelin menee jatkuvasti suuhun. Pikkuveljeni oli pienenä ahkera kaukosäädinten syöjä ja näköjään tämä taito on siirtynyt pikkumiehellekin. Kaikki kaukosäätimet pitäis piilottaa ettei ne löydy kohta kuolaisena pitkin lattioita.

Tämän vuoden aikana olen oppinut sen, kuinka paljon jotain voikaan rakastaa. Että miltä se tuntuu kun on jostain pienestä asiasta (ensimmäinen hymy) niin iloinen että ihan meinaa sydän pakahtua. Ja miltä tuntuu kun lukee pienistä lapsista kertovia uutisia ja pitää omaa lasta mennä vaikka keskellä yötä halimaan kesken unien. Ensimmäiset kuukauden mussa pysyi tiukasti kiinni käsittämätön menettämisen pelko ja kätkytkuolema kummitteli mielessä melkein joka yö. Välillä piti tökätä toista kylkeen nähdäkseen että onhan se vielä hengissä jos ei ollut herännytkään kolmeen tuntiin.

Miltä tuntuukaan epätoivo, kun toinen ei syö mitään, kiukuttelee vaan ja lopulta nukahtaa kiukkunsa jälkeen hetkessä omaan sänkyynsä. Ja kun herää uniltaan, siellä onkin aurinkoinen hymysuu vastassa kun menen katsomaan. Siinä kohtaa oma kiukuttelu tuntuu typerältä; eihän noin pieni vielä osaa olla tahallisesti kiukkuinen tai ilkeä.

Antaisin mitä vain tuon pienen kullanmurun vuoksi. Mitä vain. Itse kun olen lama-ajan lapsi, tiedän että haluan antaa tuolle lapselle kaiken mitä hän pyytää. Okei, kohtuuden rajoissa; poniin tai mikroautoon tuskin on koskaan varaa. Ja rajatkin hän tulee saamaan, mutta ehkä hiukan höllemmät kuin itselläni oli.

Ja kunhan lapsi joskus oppii puhumaan, kuvittelen vain miltä tuntuu kuulla se ensimmäinen Äiti. (Tiedän, siihenkin kyllästyy joskus) Miltä tuntuu kun on ollut jossain hieman pidempään ja kotiin palatessa toinen tuleekin kädet ojossa vastaan. Meillä kun ei vielä kävellä niin en tiedä siitäkään, eikä ojennella käsiä.

Tämä päivä on ollut jotenkin herkkä tähän mennessä. Muistellessa sitä pientä nyyttiä jonka sain syliini sairaalassa, tulee väistämättä kyyneleet silmiin. Toivottavasti saan kokea vauvavuoden vielä joskus uudestaan. On se niin lyhyt ja silti niin pitkä. Ja ihmeitä täynnä!


Tästä se meno sitten vaan kiihtyy.


tiistai 10. syyskuuta 2013

Epiduraalia ja ilokaasua kiitos!

Aikalailla tasan vuosi sitten kirjauduin sairaalaan sisään. Oltiin käyty jo 1,5h sitten yliaikakontrollissa ja hoitajat oli aika ihmeissään kun vaapuinkin takaisin. "Etkös sä lähtenytkään?" kyselivät. Totesin että juu, mutta vedet meni niin tultiin takaisin. Aikomuksena oli lähteä kotiin odottelemaan supistuksia joita ei vielä kuulunut. 

Kolme varttia käyrillä teki tehtävänsä ja supistukset saapuivat.. Kun tultiin oloa kysymään, sanoinkin että me ei prkl lähdetä enää mihinkään! 

Siitä ne tuskat pikkuhiljaa yltyi. Tuli kokeiltua kaikki lievitys paitsi aquarakkulat. 

Sitä tuskaa muistelin tänään aamulla kun sain tietää että ystäville oli syntynyt kolmen tytön jälkeen pieni prinssi. Ja itselläni tuli kamala vauvakuume, varsinkin ku katsoin Erilaisia äitejä eilen Avalta. Tosi symppis se tyttö, niin nuori mutta rohkeasti alkamassa yksinhuoltajaksi! 

---

Huomenna meidän pikkumies siis täyttää vuoden. Juhlat juhlittiin jo viime viikonloppuna isovanhempien, lähisuvun ja kummien kera. Paljon tuli leluja ja vaatteita lahjaksi. Tykätyimpiin taitaa kuulua uusi ääntä pitävä poliisiauto ja hieno Volvon tukkirekka. Joo, iskän lisäksi myös yksi kummeista on rekkakuski. Ja vaari myös. Enokin tahtoisi kovasti. 





Huomenna sitten vauvavuoden kertaus ja hyvästely. Meillä on nyt taapero.

torstai 5. syyskuuta 2013

Nyt kun olen reilun kuukauden päivät omistanut tuon uuden ihanan iPhone 5:n, voin kertoa että on se kyllä mahtava vekotin! Siihen saa mielettömästi erilaisia sovelluksia jotka mun mielestä helpottaa mun elämää jossain määrin. Ja kun latasin vielä Päivän sovelluksenkin, saan sen avulla joka päivä (jos haluan) yhden maksullisen sovelluksen ilmaiseksi. Se on siis erikseen määrätty mikä se minäkin päivänä on, ja eilen mm. latasin yhden kuvankäsittelyohjelman. Joo eihän sillä puhelimessa mitään oikein tee mutta sillä voi jotain pieniä kivoja kuvatehosteita lisätä :) Ja hintakin oli jotain yli 2e, eilen ilmainen :)

Ja kaikki on muutenkin saatavilla. Siis tällä hetkellä mun koko elämä on mun luurissa, oli se kyllä edellisessäkin. Kalenteri, sähköpostit, Facebook, kaikki. Ja kätevä, kun on netti kaikkialla niin jos jotain pitää tietää niin äkkiäkös sen googlaa jos ei muuten löydy.

Voin suositella. Paitsi että harva tuskin enää tätä vanhaa iPhonea ostaa kun kohtahan tulee se uusi. Jos tämänkin olisin tiennyt, oliisin ehkä odottanut muutaman viikon vielä ja hinnan tiputtua hankkinut omani.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kissa-asiaa taas.

Viime viikolla siis vein sen kissan pissanäytteen lääkäriin. Seuraavana päivänä sain tulokset soittamalla:
Ei mitään. Ei bakteereja, ei kiteitä, ei kiviä.

Diagnoosi? Noooh, sillä voi olla joku johon vois auttaa Cystaid tai sitten se on korvien välissä ja siihen vois sit kokeilla mielialalääkkeitä. Joo, kissalle päälääkkeitä!

Päätin kokeilla Cystaidia. Asiaa googlattuani Cystaid auttaa mm. kissoilla yleiseen vaivaan, idiopaattiseen kystiittiin. Se on lyhyesti selitettynä joku virtsarakon kiputila jossain kalvolla ja siihen se lääke auttaa. Halpaa kuin makkara; vaan 13,10e lähiapteekissa 30 kapselia. Ja niitä kun menee alussa 2kpl per päivä niin tuo paketti riittää kahdeksi viikoksi, joka onkin paketissa suositeltu kuurin pituus. Vaikutus voi tosin alkaa vasta viikkojenkin päästä, jos silloinkaan. Nyt sitten odotellaan jos lääke auttais ja meillä loppuisi tuo nurkkien jokapäiväinen peseminen.

Ja sanon että aamen, jos se loppuu. Silloin haen lainaan höyrypesurin ja sumutan kaikki nurkat sillä menemään, superpuhtaaksi! ;) Ja jos vaiva uusii niin jatketaan samaa troppia. Ehkä loppuelämän. Jeps, on tää lemmikinomistajan osa toisinaan kallis. Toisella kissalla on vakuutuskin siksi kun se tykkää syödä kaikenlaista. Ei ole tarvittu. Silloin kun sitä olisi tarvittu, sitä ei oltu vielä hankittu.

Että semmosta. Aamulla taas rätti kourassa nurkkia koluamaan.

Syksy saa.

Vihaan syksyä. Tai no vihata on ehkä hiukan liian kärkevä verbi kuvaamaan sitä tunnetta joka tulee kun sade alkaa vihmoa, lämpötila alkaa olla kymmenen paikkeilla tai jopa alle ja lehdet varisee puista.

En pidä syksystä. Miksikö? Koska syksyn jälkeen tulee talvi ja talvea mä todellakin VIHAAN. En voi sietää lunta, pakkasta, kylmää, auton ikkunoiden raappausta, lumitöitä, lunta eteisen lattialla, rohtuneita huulia, sitä että pitää pukea itsensä lisäksi myös tuo lapsi moneen kerrokseen, pipot ja hanskat katoilee jne jne..

Got it?

Pitäis siivota takapihalta kaikki kuolleet kukkaset pois. Auringonkukat ei kukkineet tänäkään vuonna. Joka vuosi olen saanut ne kasvamaan lähelle kukkimista kunnes on tullut pakkaset ja kaikki kuolleet pois. Ei musta oo hortonomiksi, pitäisi alottaa niiden kasvattaminen jo helmikuussa. Ehkä ens vuonna teenkin niin, jos meillä vielä on oma piha. 

Syksy yleensä on tiennyt myös jotain uutta. Koulun alkua, paluuta kesälomalta töihin tai vastaavaa. Nyt mulla ei oo mitään. Viime vuonna tähän aikaan olin erittäin raskaana ja olin jo valmis linnoittautumaan synnärin ovelle odottamaan lähtöä. Ja aiempina vuosina olen ollut töissä. Nyt mulla ei ole mitään. Edes sieltä paikasta josta piti soittaa 1,5 viikkoa sitten että saanko sen opparipaikan, ei ole kuulunut mitään. Lähetin sinne äsken hiillostuspostia kun ei ole kuulunut ja kerroin myöskin että olen saanut lausunnon palkkatukeen jos se mitään enää tässä vaiheessa hyödyttää.

Pitää alkaa pommittamaan paikallisten oppilaitosten maikkoja myös postilla jos joku sais järkättyä mulle yhden pulpetin jostain nurkasta. Lupaan pyhästi olla huutelematta hävyttömyyksiä ja pidän huolen vain omista asioistani. Luen tentteihin ahkerasti jne. Jos vaan pääsisin kouluun!

Samalla mieltä painaa myös se, että meillä alkaa nää neliöt käydä pieneksi. Hakemus kaupungille on laitettu mutta ei sieltä kuulu mitään varmaankaan ennen joulua. Viimeksikin vaihtohakemukseen reagoitiin vasta 3kk jälkeen. Olen aika varma että koulu, muutto ja hoitopaikan hakeminen osuu sitten samaan aikaan. Siinä stressiherkälle sitten riittää stressattavaa! Todennäköisesti yöunet menee ainakin viikoksi.

---

Poika täyttää kohta vuoden. Tulevana viikonloppuna on pippalot. Ei olla kutsuttu paljon ihmisiä, mutta jännästi vaan lähisuvusta ja kummeistakin tulee jo noin parikymmentä henkilöä. Pitäis vääntää parit kakut jne. Mummolta tilasin jo pullat koska jos alan niitäkin vääntämään menee joko kakut tai pullat pilalle. 

Poitsu liikkuu nyt jo kovaa vauhtia. Ryömien, mutta yrittää toisinaan jopa nousta polvillee pystyyn jotain vasten. Kohta mennään eikä meinata, pitänee kasvattaa ne silmät selkään! Hiekkalaatikolla menee suuhun kaikki hiekasta kiviin ja risuihin. Hiekkakakut on kiva tuhota ja kiikkuminen on parasta.

On se jännä huomata miten paljon voikaan jotakuta rakastaa. Kaikki uutisissa olleet vääryydet pieniä lapsia kohtaan tuntuu käsittämättömän pahalta ja tuntuu että kaikkia lapsia rakastaa ja haluaisi auttaa. Joskus iltamyöhään saatan vielä mennä pusuttelemaan ja halimaan pientä nukkuvaa lastani, silläkin uhalla että hän herää. Sydän ihan pakahtuu kun se nauraa onnellisena vaikkapa sille että vedän vaipanvaihdon yhteydessä vaipan päähäni ja sekös on hauskaa. (Siis puhtaan, en sitä käytettyä.)

Näihin tunnelmiin, nyt pitää jatkaa siivousta että kehtaa pyytää vieraat kylään ylihuomenna.

perjantai 30. elokuuta 2013

Siivouspäivä

Hei tyypit, oletteko muuten tietoisia että huomenna on siivouspäivä? Vähän niinkuin ravintolapäivä, mutta nyt on vaan kyse pop-up kirppareista! Loistoidea omasta mielestäni!

Itse en viime kerralla päässyt osallistumaan koska unohdin mutta huomenna lähden kiertelemään. Meillä täällä päin on monta kirpparia ilmoitettu tuonne sivulle ja tarkoitus olisi lähteä etsimään ainakin pojalle jotkut kengät. Hiekkiksellä kun ei ole mukava olla kun ilmat viilenee ja sukat ei pidä jalkoja enää kohta lämpimänä.

Mutta siis pointti oli että huomenna kirppareita riittää jos vaan kiinnostaa! :)

Pissapurkki kädessä lääkäriin.

Joo. Vein eilen kissalta ottamani pissanäytteen nätisti pilttipurkissa eläinlääkäriin. Taas.

Kissa on alkanut taas pissailemaan vähän joka paikkaan ja epäilin että sille väkisin syötetyt kaksi antibioottikuuria ei olisi tepsineet toivotusti. Alkoi hiukan jo sapettaa kun joka aamu saa kulkea rätti kourassa pyyhkimässä nurkat puhtaiksi ja sumuttaa etikkaa päälle. Jos meillä ei viime viikkoina ole haissut pissa, niiin sitten etikka. (Tai jonkun urospuoleisen suolistokaasut.)

Soitin tänään sitten tuloksia siitä pissasta. Ei mitään. Ei bakteereita, ei kiviä, ei kiteitä. Tähän nyt suositellaan kokeiltavaksi Feliwayta (helvetin kallis feromonivalmiste) ja Cystaidia, joka on juurikin kissoille tarkoitettu rohdos virtsateiden terveyden ylläpitoon. Nämä kaksi yhdessä maksaa (apteekista riippuen) n. 40-50e. Plus se pissatesti joka oli jo 26e, satasen halvempi kuin viimeksi jolloin toimitin koko kissan lääkäriin. Tein itse ja säästin siis! :D

Teitä varmaan kiinnostaa lukea meidän kissan pissaongelmista.. Ei niistä sen enempää. Toivotaan että seuraavat rohdot jo toimisivat. Ei ole kiva aina jännätä että löytääkö tuo ryömiväinen ne pissat ennen mua.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Muurahaisia housuissa.

Eilen oli pikkumiehen 1-vuotis valokuvaus. Olipa se haastavaa hommaa.

Kuvaaja oli valinnut jo valmiiksi metsikön/niityn jonne mentiin kuvaamaan kun kelikin oli hyvä. Aikaistettiin kuvausta parilla viikolla juurikin sään takia; olisi ollut ikävää joutua syyskuun puolella studioon kuvaamaan jos olisi satanut. 

Poika on kyllä todella suloinen mutta ei eilen millään meinannut hymyillä ilman hauskuutusta. Ja kuviinhan piti saada se hymykin ikuistettua. Minä siellä sitten kekkasin että hei, leikinpä eläimiä! Metsä raikasi kun ammuin keuhkojeni täydeltä ja hirnuin kuin heppa jne jne.. No, tulihan se iloinen naurukin sieltä! Mahtoi lähistöllä mahdollisesti liikkuneet lenkkeilijät ihmetellä metsästä kuuluvia mölinöitä..

Luonto kosti huonot imitaationi ja kusiainen kiipesi housunlahkeeseen. Ai ---tana! Sekös sitten nauratti vielä enemmän kun äiti hyppi ja loikki ympäriinsä ja hätisteli muurahaisia. Loppu hyvin kaikki hyvin, niitä oli vain kaksi ja ei onneksi noussut mitään näppyjä eikä punoitusta. Kirvelykin loppui illalla.

Noh, kuvauksessa meni reilu tunti ja sitten linssiluteella paloi hermot ja alkoi naama vääntyä. Ei auttanut äidin pupuloikat (joo heh heh) eikä pelleilyt. Kuvia tuli kuitenkin ihan kiitettävästi, tänään sain jo koevedokset ja niitä oli 90 kpl!

Valinnan vaikeus iski. Miten siitä määrästä valitsee muutaman parhaan, kaikia kun ei ole varaa teettää. Kuvan muokkauksesta kun menee erikseen vielä tuntiveloitus. Mies kauhisteli hintaa, mutta sanoin että kerranhan tuo lapsi vaan täyttää vuoden ja mun kuvaajan taidot ei ole niin hyvät että sen tasoisia kuvia saisin kuin tämä kuvaaja. Olipa sillä kyllä erikseen salamat jne ammattivehkeet.

Sitten pitäisi alkaa synttäripirskeitä suunnittelemaan. Ajattelin leipoa elämäni ekan täytekakun, mutta sain muutaman vinkin että juustokakusta tykätään enemmän. Niitä mä osaan tehdäkin :)

Ja haen kohta lainaan vuorokaudeksi läheisestä pesulasta ammattilaisten höyrypuhdistimen, pestään matot ja auton penkit ja mitä nyt innostuu (ehtii) pesemään. Mukavampi pyytää vieraitakin juhlimaan kun ei kissanpissa haise matoissa.