tiistai 24. syyskuuta 2013

Pitkää matkaa navigoiden.

Ollaan isännän lomaviikon aikana nyt kävelty enemmän yhdessä, siis koko perheen voimin. Eilen tuli käveltyä n. 13km lenkki ja tänään vähän lyhyempi; 11km. Samalla tosin on hoidettu asioita kuten mummolassa kahvittelua ja geokätköjen etsimistä. 

Innostuin geokätköilystä kevättalvella. Ensimmäisen kätkön hain yksin lähimetsästä ja koska se oli juuri nii hauskaa kuin luulin, jäin koukkuun. Eilen kävimme katsomassa yhtä kätköä jota olen yrittänyt jo kahdesti löytää mutta lenkkeilijät tms ovat aina keskeyttäneet puuhani. Eilen ei ollut häiriötekijöitä mutta kätkö ei silti avautunut mulle vaikka kuinka yritin. Ehkä joku päivä menen sinne itsekseni ajan kanssa pyörimään ;)

Tänään käveltiin läheiselle tähtitornille hakemaan kätköä joka oli kummitellut mielessäni jo pitkään. Aikani pyörittyäni pusikossa löysinkin sen ja vielä helpommasta paikasta kuin olisin luullut. 


Geokätköily on hauskaa! Suosittelen jos on yhtään taipumusta ulkoiluun. Siinä pärjää kai ihan normaalillakin kartalla ja kompassilla mutta prokätköilijät käyttävät erilaisia kämmenmallisia gpslaitteita. Pärjää siinä kyllä älypuhelimellakin; ladattavissa on puhelimesta riippuen erilaisia GPS-sovelluksia joilla pääsee hajulle :)

Tässä meidän lähellä 300m päässä on myös yksi tuore kätkö mutta en ole sitä vielä hoksannut. Kunhan sen ja edellämainitun epäselvän vielä löydän onkin kävelymatkan päästä aikalailla kaikki löydetty. 

perjantai 20. syyskuuta 2013

Tavaran paljous

Sain Kikiltä (Kiki's home) ensimmäisen haasteeni! Kurkin vähän muiltakin tätä yleensä muotiblogeissa kiertänyttä juttua ja siinä pitäis kertoa ilmeisesti lempimerkkejään. Koska en niistä mitään tiiä niin rustaan edes jotain :)

Laukku

Liian iso ja liian paljon tavaraa. Guess, by the way ;) löytyy melkein mitä vaan sukkapuikoista vaippoihin. Ei silti koskaan sitä mitä olisin vailla. 

Lompakko

Aina rikki tai liian tyhjä. Paljon siellä on silti kortteja! Perus pankki-, s-, ja ajokorttien lisäksi löytyy kanta-asiakaskortti melkein joka putiikkiin jossa olen joskus asioinut. Ei tarvii ku sanoa että liittyminen on ilmaista ja sillä ehkä saa alennuksen jos keskittää tarpeeksi niin minähän otan sen!

Aurinkolasit

Elikkä arskat niinku meillä päin sanotaan. Niitä on monet. Monissa väärät voimakkuudet koska näkö on koko ajan huonontunut. On myös niitä henkkamaukan perus "Hei olen kärpänen" -laseja. Kai ne päässä ny just ajaa lähikauppaan :)

Korut

Tykkään käyttää mutta lapsen takia en voi. Sattuu hemmetisti kun pikkuheppu tarraa tahmanäppeineen korvikseen kiinni eikä meinaa päästää irti. Kielikorustakin luovuin viikko sitten, 9 vuotta riitti. 

TV

Isompi olis kivempi tai edes toinen. Koska GTA V juuri julkaistiin, istuu paskapää mieheni pleikkarin ohjain tiukasti kourassaan kaiken vapaan aikansa. Ja se tarkoittaa yhden tvn taloudessa että muut ei kato mitään. 

Kännykkä

Olen monesti hehkuttanut tätä. iPhone 5, ihana vekotin <3 Suojana Guess läppäkuori. 

Kengät

Rakastan kenkiä. Käyttäisin ihania korkkareita jos osaisin kävellä niillä näyttämättä idiootilta. Miinuksena myös vaivaisenluut jotka ei mahdu kaikista kapeimpiin ballerinoihin. Facebookin Kenkäkirppis Tuhatjalkainen on yksi lempiryhmistäni. 





Tennarit

Uudet pitäis saada koska kissa kusi kolmet kengät multa kesän aikana, yhdet niistä lenkkarit. Ehkä seuraavasta tilistä..?

Farkut

Niitä ostaessa olen hankala asiakas. Koska omaan suomalaisen kropan; olen mallia liian lyhyet jalat mutta pitkä selkä. Eli kaikki farkut on liian pitkiä. Jos pituus on hyvä, vyötärö usein ei. 

MP3

En tarvitse moista laitetta enää siirryttyäni älypuhelinten maailmaan. Aiemmin haaveilin iPodista jota ei koskaan tullut hankittua. 

Tietokone

Pöytämalli. Läppäri otti ja hajosi. En ihme kyllä mene tässä virtauksen mukana ja omista tablettia. Pitäis sellainenkin hankkia. 

Meikit

Jaa mitkä? Raskaana ollessa ajattelin että juu minähän en sitten ole niitä mutseja jotka lopettaa meikkaamisen. Ekat 3kk jaksoin laittaa ripsaria aamuisin. Enää en edes jaksaisi viihteelle lähtiessä naamaa laittaa. 

Kasvovoide

Joku Neutrogenan finnejä ehkäisevä kosteusvoide. Ei muuten toimi. 

Dödö

Joku mikä hyllystä sattuu käteen. Laitan jos muistan. 

Hammastahna 

Kuten Kiki, minäkin vannon Sensodynen nimeen. Mulle kyllä kelpaa mikä vaan Sensodyne mutta muut merkit ei. Eipä ole vihlonut sen koommin kun hammaslääkäri suositteli tätä. 

Shampoo/hoitoaine

Mitä sattuu olemaan. Tresemmen isot pullot on jees. Ku olin vielä rahoissani, käytin punaiselle tukalle tarkoitettua värihoitoainetta. Sairaan kallista mutta myös hyvää! Enkä muista merkkiä. 

Saippua 

NatuViven joku greippi. Mummo antoi. 



Tuoksu

Pullan tuoksu. Tai kahvin. 

Mineraalivesi

BonAqua villivadelma. 

Viini

Kissaviini oli hyvää mutta sitä ei enää Alkosta saa. Myös Frizzantino on lemppari mutta yleensä tartun vain oluttölkkiin :P

Drinkki

Tää ei kai tarkoita lempiolutta joten vastaan sitten rehellisesti. Tequila Sunrise. Hemmetin tujua mutta hyvää ja toimii!
Joskus testaan baarimikkoa ja saatan tilata myös vadelmacollinsin. Harva osaa sen tehdä oikein. 

Leipä

Uusin suosikki on Lidlin ihana tuore ciabatta! Muissa kaupoissa useamman euron kilo, Lidlissä vain 0,99e kappale!



Ruoka

Jos voisin päättää, söisin aina ulkona. Nykyään on tosi vaikea syödä ite samalla kun syöttää lasta. Edelleenkin syön ruokani kylmänä pääsääntöisesti. 

Jäätelö

Mansikka. Ehdottomasti. Sitä on pakkasessakin muuten.. Pitänee syödä pois ettei mene pilalle :)

Karkit

Nyt ollaan mun lempiaiheessa! Mä rrrrrakastan karkkia! Voisin syödä sitä ihan vaikka pääravintonani. Nykyinen lemppari on markkinoille palannut Hopea toffee ja kakkosena tulee vaaleanpunaiset ufot. Niistä mene kyllä kitalaki rikki jos liikaa syö..

Lakanat

Mun ehdoton suosikki on puuvillasatiini. Niitä lakanoita meillä löytyy kahdet parit ja yksi aluslakana. (On toki muitakin, niin että liinavaatekaappi tursuaa) Parisänkyyn sellainen on muuten helvetin kallis :/ onneksi nyt on Cittarissa se tarrakeräys juttu jolla saa Finlaysonin puuvillasatiinilakanoita puoleen hintaan. Must have!

Kampaaja

Mua on siunattu monilla kampaajaystävillä. Eli suomeksi: saan kunnon salonkihoitoa kaverihintaan :) muuten ei olis varaa käydäkään tukkaa laittamassa; on sen verran pitkä ja paksu tukka että edes latvoja ei saksita hetkessä. 

Alusvaatteet

Lopetettuani imetyksen 4kk sitten huomasin että kaikki rintsikat oli liian pieniä. Sekä kuppikooltaan (snif) että ympärysmitaltaan. Pahimpaan hätään hankin parit mutta varastoa pitäisi edelleen täydentää. Kaikki vanhat on epäsopivia ja mä omistan aika ison varaston. Noh, alushousut vois uusia kans. Kaikki kulahtaneita ja jotenkin olen hylännyt kaikki pitsiunelmani :)

Päivälehti

Täällä ilmestyy Etelä-Suomen Sanomat. Luen sitä paperiversiona joko vanhemmilla tai anoppilassa. Ellei sitten joku tilaa meille lahjapätkää silloin tällöin. 

Lehti

En lue oikein mitään lehtiä. Ennen tilasin Imagea mutta sekin muuttui niin kököksi vuosien saatossa että lopetin tilauksen. Vauva-lehti tulee, toistaiseksi. 

Sänky

Kun me 2,5 vuotta sitten muutettiin nykyiseen asuntoon, ostettiin myös uusi sänky. Mentiin alunperin katsomaan sellaista perusmallista jenkkiä, hintaluokkaa muutama satanen. Nooooh, myyjä tietysti ilmestyi paikalle "voinko olla avuksi"- tyyliin ja alkoi myydä meille Permafit sänkyä jossa olisi molemmille oma räätälöity jousitus ja vieläpä patjan toisella puolella hiukan kovempi/pehmeämpi. Hintaa vaivaiset ihan liian monta rahaa. Siihen päädyttiin, 1,5 vuotta maksoin korotonta luottoa ja yhtään yötä en kadu. Helvetin hyvä sänky <3

T-paita

Miehen t-paidat on hyviä yöpaitoja kun kaikki omat on pesussa/ jemma-nimisessä paikassa. Niitä mä käytin raskauden loppumetreilläkin, miehen parin collegepaidan lisäksi. Olin aika valas. (+20kg)


Napatkoon tämän kuka haluaa :)




tiistai 17. syyskuuta 2013

Seisomista ja neulomista urakalla.

Meidän pikkumies oppi torstain neuvolan jälkeen että kun ottaa jostain tukea ja ponnistaa jalat suoriksi, pääsee pystyasentoon. Eli tässä kävi juuri niinkuin meinasin; poika opiskelee asiast itse eikä tahdo mihinkään fysioterapeutille lähteä.

Huono puoli tässä on se, että niitä muksahduksia ja itkuja alkaa olla enemmän. Yksi päivä poika pinnisti itsentä pystyy oven karmia vastan, sitten käsi lipesi ja otsa/naama muksahti siihen oven karmiin. Ja jumalaton huuto.
Hiekkalaatikollakaan ei enää voi vaan chillailla vaan pitää päästä ulkopuolelle harjoittelemaan hiekkiksen reunaa vasten nousemista.

Olen silti helpottunut että poika vihdoin oppii. Ei tarvii ressata enää. Luulenpa että tästä kehitys taas harppaa vauhdilla eteenpäin ja ei mene kauan kun poika jo kävelee. Sitten pitääkin alkaa kasvattamaan niitä silmiä selkäpuolelle.

---

Yksi kommentti arvontakohteesta vasta vastaanotettu! Ensimmäiset kettulapaset alkaa olla hyvällä mallilla, mutta nää onkin vasta testi joten teen arvontaan sitten virheettömät :)

Mulla alkaa vaan olla jo vasen kyynärpää kipeä ainaisesta kutomisesta. 98 päivää jouluun enää, mun pitäisi siis vielä vääntää muutamat sukat ja lapaset. Eikä hiekkalaatikollakaan voi enää keskittyä puikkoihin (niinkuin naapurin mamma) koska tuo poika tosiaan vaatii valvontaa.

Eilen tänään kävin nukkumaan klo 00.15 kun ei enää vaan jaksanut neuloa.

---

Tässä vielä liitteeksi kuva ekasta (testi)lapasesta!


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kettulapaset.

Sain loistoidean. Kudonpa kummeille joululahjaksi sukat tai lapaset! Eikä sitten mitään ihan peruskuviota vaan jotain erikoisempaa. Niinku vaikka sellaiset lapaset joissa on Pihlaja-karkeista tuttu kettu kudottuna.  

Etsin netistä ohjeen, perehdyin kirjoneulontaan ja hankin langat. Ekat kerrokset meni hienosti kun tein vasta vartta. Kun piti alkaa tekemään keltaisella sileää neuletta, tuli ongelmia. Miten kuljettaisin punaista lankaa mukana niin ettei tule pitkiä lankajuoksuja? Hmm..

Päästyäni hyvään vauhtiin menivät langat solmuun pahemman kerran purettuani jonkin matkaa joten purinpa sitten parin tunnin työni sitten varteen asti. 

Toivottavasti saan nuo joskus valmiiksi. Ja toivottavasti lapasten uusi omistaja osaa prkl
arvostaa niitä :P 

Olen miettinyt että jos järjestäisin itsekin arvonnan. Mutta ajattelin tehdä sen lukijoiden kesken joten voiton mahdollisuus on kahden lukijan kesken aika hyvä! :) (klikkaa nyt ihan rohkeasti vaan itsesi lukijaksi)

Palaan asiaan myöhemmin, mutta arvonnan kohteeksi ajattelin joko lapasia tai sukkia vaikka tuolla em. kettukuviolla. Ellei käy liian vaikeaksi ;) 

Joten nyt on mahdollisuus vaikuttaa, onko toiveita kummat kudon? 

perjantai 13. syyskuuta 2013

torstai 12. syyskuuta 2013

1-vuotis neuvola

Tänään oli neuvola. Pituutta oli tullut 2 kuukaudessa 4cm, ei mikään ihme että alkoi käymään vaatekerta pieneksi! :) painoa oli tullut vain 450g, heppu on syönyt viimeisen kuukauden aika huonosti. Liekö johtuu hampaista joita tulee kuin sieniä sateella, vai jostain muusta. 

Ja koska poitsu ei nouse vielä tukea vasten pystyyn paitsi joskus sängyssään polvilleen, tuli lähete fysioterapeutille. Lähinnä arvioidaan että mitä tehdään mutta koska aika tulee postitse kuukauden sisään, voi hyvinkin olla että poika oppii liikkumaan sinä aikana muutenkin kuin ryömimällä. 

Muuten kaikki olikin mallillaan. Rokotteita tuli vain kaksi, edellisten tehosteet koska halusin siirtää Mpr:n puolen vuoden päähän. Lähinnä siksi että musta kolme piikkiä kerralla olis ollu liikaa. Piikeistä toinen vasta alkoi itkettää mutta sekin meni yllättävän nopeasti ohi. Lohdutustuttikin oli turha ja lensi lattialle :)

Näin meillä tänään, huomenna mennään ostamaan pikkuiselle ensimmäinen oma tyyny. Onhan se jo aikakin toteaisi tähän meidän mutsi. Se kun omaa kaikesta omat mielipiteensä että kuinka lasta tulisi hoitaa. 

Kerran olen räjähtänyt ja sanonut sille että mun lapsi anna mä hoidan itse. Olen myös ärähtänyt joskus siitä kun mamma jatkuvasti neuvoo ollessaan apukuskina. Tiedättehän, Hyacintin tapaan: "Varo tota pyöräilijää!!!!" (Sadan desibelin voimalla, yhtäkkiä) Ja fillaristi on kahdensadan metrin päässä. Siinä meinaa tulla jarrutusjälkiä muuallekin kuin asfalttiin. Että ei oo neuvonu siinäkään enää sen jälkeen kun huusin että mun auto, mä ajan vai haluatko ite ajaa?! Äiti ei oo ajanu varmaan 15 vuoteen. 

Semmoinen loppukevennys, nyt takaisin sukkapuikkojen pariin. 

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Vuosi äitinä.

Tänään, tarkalleen klo 1.16 meidän pieni rakas J täytti vuoden. 

Kuinka äkkiä aika menikään! Vuosi sitten olin onnesta pöhnässä enkä voinut kuvitellakaan kuinka äkkiä kuukaudet vierisivät. 

Ensimmäiset viikot menivät lähinnä makuulla johtuen kipeästä epparihaavasta ja kätilön ehdottomasta istumiskiellosta. Lapsi pysyikin tyytyväisenä kunhan sai nukkua tissi suussaan :) Tämä oli itselleni aika rankkaa; olin yllättynyt kuinka vauva saattoi tunninkin välein olla maitoa vailla. Illat menivät sohvalla imettäen, joskus jopa 4-5 h putkeen. 

Ensimmäisinä kuukausina en enää ihmetellyt muiden äitien manauksia siitä kuinka ainoa ruoka jonka on syönyt lämpimänä on jäätelö. Otin äidin rooli alkuun liiankin vakavasti ja pienimmästäkin inahduksesta olin jo nostamassa vauvaa syliin. En ehkä halunnutkaan antaa isän hoitaa rooliaan. Välillä kuitenkin tikin väsymystäni, mm. kolmen kuukauden kohdalla kun poika saattoi herätä pahimmillaan jopa kolmesti tunnissa. Siinä kohtaa oli usko koetuksella ja neuvolassakin jo otettiin kotiapu puheeksi. Totesin siihen vain että jos he eivät ole valmiita tulemaan klo 2 aamuyöllä kun epätoivo on pahin, en tarvitse apua. Päivänvalossa elämä oli aina mutkattomampaa. Ja menihän sekin vaihe ohi.

Kunhan lapsi alkoi hieman ymmärtää muunkin kuin tissin päälle, avautui ihan uusi maailma. Eka hammas tuli 4kk iässä tasan, ja melkolailla siitä lähtien kaikki, jopa äidin puhelin menee jatkuvasti suuhun. Pikkuveljeni oli pienenä ahkera kaukosäädinten syöjä ja näköjään tämä taito on siirtynyt pikkumiehellekin. Kaikki kaukosäätimet pitäis piilottaa ettei ne löydy kohta kuolaisena pitkin lattioita.

Tämän vuoden aikana olen oppinut sen, kuinka paljon jotain voikaan rakastaa. Että miltä se tuntuu kun on jostain pienestä asiasta (ensimmäinen hymy) niin iloinen että ihan meinaa sydän pakahtua. Ja miltä tuntuu kun lukee pienistä lapsista kertovia uutisia ja pitää omaa lasta mennä vaikka keskellä yötä halimaan kesken unien. Ensimmäiset kuukauden mussa pysyi tiukasti kiinni käsittämätön menettämisen pelko ja kätkytkuolema kummitteli mielessä melkein joka yö. Välillä piti tökätä toista kylkeen nähdäkseen että onhan se vielä hengissä jos ei ollut herännytkään kolmeen tuntiin.

Miltä tuntuukaan epätoivo, kun toinen ei syö mitään, kiukuttelee vaan ja lopulta nukahtaa kiukkunsa jälkeen hetkessä omaan sänkyynsä. Ja kun herää uniltaan, siellä onkin aurinkoinen hymysuu vastassa kun menen katsomaan. Siinä kohtaa oma kiukuttelu tuntuu typerältä; eihän noin pieni vielä osaa olla tahallisesti kiukkuinen tai ilkeä.

Antaisin mitä vain tuon pienen kullanmurun vuoksi. Mitä vain. Itse kun olen lama-ajan lapsi, tiedän että haluan antaa tuolle lapselle kaiken mitä hän pyytää. Okei, kohtuuden rajoissa; poniin tai mikroautoon tuskin on koskaan varaa. Ja rajatkin hän tulee saamaan, mutta ehkä hiukan höllemmät kuin itselläni oli.

Ja kunhan lapsi joskus oppii puhumaan, kuvittelen vain miltä tuntuu kuulla se ensimmäinen Äiti. (Tiedän, siihenkin kyllästyy joskus) Miltä tuntuu kun on ollut jossain hieman pidempään ja kotiin palatessa toinen tuleekin kädet ojossa vastaan. Meillä kun ei vielä kävellä niin en tiedä siitäkään, eikä ojennella käsiä.

Tämä päivä on ollut jotenkin herkkä tähän mennessä. Muistellessa sitä pientä nyyttiä jonka sain syliini sairaalassa, tulee väistämättä kyyneleet silmiin. Toivottavasti saan kokea vauvavuoden vielä joskus uudestaan. On se niin lyhyt ja silti niin pitkä. Ja ihmeitä täynnä!


Tästä se meno sitten vaan kiihtyy.


tiistai 10. syyskuuta 2013

Epiduraalia ja ilokaasua kiitos!

Aikalailla tasan vuosi sitten kirjauduin sairaalaan sisään. Oltiin käyty jo 1,5h sitten yliaikakontrollissa ja hoitajat oli aika ihmeissään kun vaapuinkin takaisin. "Etkös sä lähtenytkään?" kyselivät. Totesin että juu, mutta vedet meni niin tultiin takaisin. Aikomuksena oli lähteä kotiin odottelemaan supistuksia joita ei vielä kuulunut. 

Kolme varttia käyrillä teki tehtävänsä ja supistukset saapuivat.. Kun tultiin oloa kysymään, sanoinkin että me ei prkl lähdetä enää mihinkään! 

Siitä ne tuskat pikkuhiljaa yltyi. Tuli kokeiltua kaikki lievitys paitsi aquarakkulat. 

Sitä tuskaa muistelin tänään aamulla kun sain tietää että ystäville oli syntynyt kolmen tytön jälkeen pieni prinssi. Ja itselläni tuli kamala vauvakuume, varsinkin ku katsoin Erilaisia äitejä eilen Avalta. Tosi symppis se tyttö, niin nuori mutta rohkeasti alkamassa yksinhuoltajaksi! 

---

Huomenna meidän pikkumies siis täyttää vuoden. Juhlat juhlittiin jo viime viikonloppuna isovanhempien, lähisuvun ja kummien kera. Paljon tuli leluja ja vaatteita lahjaksi. Tykätyimpiin taitaa kuulua uusi ääntä pitävä poliisiauto ja hieno Volvon tukkirekka. Joo, iskän lisäksi myös yksi kummeista on rekkakuski. Ja vaari myös. Enokin tahtoisi kovasti. 





Huomenna sitten vauvavuoden kertaus ja hyvästely. Meillä on nyt taapero.

torstai 5. syyskuuta 2013

Nyt kun olen reilun kuukauden päivät omistanut tuon uuden ihanan iPhone 5:n, voin kertoa että on se kyllä mahtava vekotin! Siihen saa mielettömästi erilaisia sovelluksia jotka mun mielestä helpottaa mun elämää jossain määrin. Ja kun latasin vielä Päivän sovelluksenkin, saan sen avulla joka päivä (jos haluan) yhden maksullisen sovelluksen ilmaiseksi. Se on siis erikseen määrätty mikä se minäkin päivänä on, ja eilen mm. latasin yhden kuvankäsittelyohjelman. Joo eihän sillä puhelimessa mitään oikein tee mutta sillä voi jotain pieniä kivoja kuvatehosteita lisätä :) Ja hintakin oli jotain yli 2e, eilen ilmainen :)

Ja kaikki on muutenkin saatavilla. Siis tällä hetkellä mun koko elämä on mun luurissa, oli se kyllä edellisessäkin. Kalenteri, sähköpostit, Facebook, kaikki. Ja kätevä, kun on netti kaikkialla niin jos jotain pitää tietää niin äkkiäkös sen googlaa jos ei muuten löydy.

Voin suositella. Paitsi että harva tuskin enää tätä vanhaa iPhonea ostaa kun kohtahan tulee se uusi. Jos tämänkin olisin tiennyt, oliisin ehkä odottanut muutaman viikon vielä ja hinnan tiputtua hankkinut omani.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kissa-asiaa taas.

Viime viikolla siis vein sen kissan pissanäytteen lääkäriin. Seuraavana päivänä sain tulokset soittamalla:
Ei mitään. Ei bakteereja, ei kiteitä, ei kiviä.

Diagnoosi? Noooh, sillä voi olla joku johon vois auttaa Cystaid tai sitten se on korvien välissä ja siihen vois sit kokeilla mielialalääkkeitä. Joo, kissalle päälääkkeitä!

Päätin kokeilla Cystaidia. Asiaa googlattuani Cystaid auttaa mm. kissoilla yleiseen vaivaan, idiopaattiseen kystiittiin. Se on lyhyesti selitettynä joku virtsarakon kiputila jossain kalvolla ja siihen se lääke auttaa. Halpaa kuin makkara; vaan 13,10e lähiapteekissa 30 kapselia. Ja niitä kun menee alussa 2kpl per päivä niin tuo paketti riittää kahdeksi viikoksi, joka onkin paketissa suositeltu kuurin pituus. Vaikutus voi tosin alkaa vasta viikkojenkin päästä, jos silloinkaan. Nyt sitten odotellaan jos lääke auttais ja meillä loppuisi tuo nurkkien jokapäiväinen peseminen.

Ja sanon että aamen, jos se loppuu. Silloin haen lainaan höyrypesurin ja sumutan kaikki nurkat sillä menemään, superpuhtaaksi! ;) Ja jos vaiva uusii niin jatketaan samaa troppia. Ehkä loppuelämän. Jeps, on tää lemmikinomistajan osa toisinaan kallis. Toisella kissalla on vakuutuskin siksi kun se tykkää syödä kaikenlaista. Ei ole tarvittu. Silloin kun sitä olisi tarvittu, sitä ei oltu vielä hankittu.

Että semmosta. Aamulla taas rätti kourassa nurkkia koluamaan.

Syksy saa.

Vihaan syksyä. Tai no vihata on ehkä hiukan liian kärkevä verbi kuvaamaan sitä tunnetta joka tulee kun sade alkaa vihmoa, lämpötila alkaa olla kymmenen paikkeilla tai jopa alle ja lehdet varisee puista.

En pidä syksystä. Miksikö? Koska syksyn jälkeen tulee talvi ja talvea mä todellakin VIHAAN. En voi sietää lunta, pakkasta, kylmää, auton ikkunoiden raappausta, lumitöitä, lunta eteisen lattialla, rohtuneita huulia, sitä että pitää pukea itsensä lisäksi myös tuo lapsi moneen kerrokseen, pipot ja hanskat katoilee jne jne..

Got it?

Pitäis siivota takapihalta kaikki kuolleet kukkaset pois. Auringonkukat ei kukkineet tänäkään vuonna. Joka vuosi olen saanut ne kasvamaan lähelle kukkimista kunnes on tullut pakkaset ja kaikki kuolleet pois. Ei musta oo hortonomiksi, pitäisi alottaa niiden kasvattaminen jo helmikuussa. Ehkä ens vuonna teenkin niin, jos meillä vielä on oma piha. 

Syksy yleensä on tiennyt myös jotain uutta. Koulun alkua, paluuta kesälomalta töihin tai vastaavaa. Nyt mulla ei oo mitään. Viime vuonna tähän aikaan olin erittäin raskaana ja olin jo valmis linnoittautumaan synnärin ovelle odottamaan lähtöä. Ja aiempina vuosina olen ollut töissä. Nyt mulla ei ole mitään. Edes sieltä paikasta josta piti soittaa 1,5 viikkoa sitten että saanko sen opparipaikan, ei ole kuulunut mitään. Lähetin sinne äsken hiillostuspostia kun ei ole kuulunut ja kerroin myöskin että olen saanut lausunnon palkkatukeen jos se mitään enää tässä vaiheessa hyödyttää.

Pitää alkaa pommittamaan paikallisten oppilaitosten maikkoja myös postilla jos joku sais järkättyä mulle yhden pulpetin jostain nurkasta. Lupaan pyhästi olla huutelematta hävyttömyyksiä ja pidän huolen vain omista asioistani. Luen tentteihin ahkerasti jne. Jos vaan pääsisin kouluun!

Samalla mieltä painaa myös se, että meillä alkaa nää neliöt käydä pieneksi. Hakemus kaupungille on laitettu mutta ei sieltä kuulu mitään varmaankaan ennen joulua. Viimeksikin vaihtohakemukseen reagoitiin vasta 3kk jälkeen. Olen aika varma että koulu, muutto ja hoitopaikan hakeminen osuu sitten samaan aikaan. Siinä stressiherkälle sitten riittää stressattavaa! Todennäköisesti yöunet menee ainakin viikoksi.

---

Poika täyttää kohta vuoden. Tulevana viikonloppuna on pippalot. Ei olla kutsuttu paljon ihmisiä, mutta jännästi vaan lähisuvusta ja kummeistakin tulee jo noin parikymmentä henkilöä. Pitäis vääntää parit kakut jne. Mummolta tilasin jo pullat koska jos alan niitäkin vääntämään menee joko kakut tai pullat pilalle. 

Poitsu liikkuu nyt jo kovaa vauhtia. Ryömien, mutta yrittää toisinaan jopa nousta polvillee pystyyn jotain vasten. Kohta mennään eikä meinata, pitänee kasvattaa ne silmät selkään! Hiekkalaatikolla menee suuhun kaikki hiekasta kiviin ja risuihin. Hiekkakakut on kiva tuhota ja kiikkuminen on parasta.

On se jännä huomata miten paljon voikaan jotakuta rakastaa. Kaikki uutisissa olleet vääryydet pieniä lapsia kohtaan tuntuu käsittämättömän pahalta ja tuntuu että kaikkia lapsia rakastaa ja haluaisi auttaa. Joskus iltamyöhään saatan vielä mennä pusuttelemaan ja halimaan pientä nukkuvaa lastani, silläkin uhalla että hän herää. Sydän ihan pakahtuu kun se nauraa onnellisena vaikkapa sille että vedän vaipanvaihdon yhteydessä vaipan päähäni ja sekös on hauskaa. (Siis puhtaan, en sitä käytettyä.)

Näihin tunnelmiin, nyt pitää jatkaa siivousta että kehtaa pyytää vieraat kylään ylihuomenna.