perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kukkia siellä täällä, mutta mitä ne oikein on?

On ihanaa asua lähellä luontoa. Pääsee hetkessä lapsosen kanssa pellon reunaan pieneen metsikköön keräämään kukkia. Tänään en kerännyt mitään, mutta mieleen palautui yksi loppukesä vuosien takaa, jolloin tuli paniikki kerätä kasvioon kasveja. Ai luaja, siinä tuli plärättyä äidin kasvikirjaa kun ei silloin vielä ollut nettiä kotona. 

Niin että tässä muutama otos kasveista jotka tunnen ja yksi johon kaipaisin vastausta. 

Tämän valitettavasti tunnen. Jättipalsami, idästä tullut vieraslaji josta jo raportoinkin vieraslajit.fi että hävitystä kaipaa. Leviää kuin tauti. 

Siankärsämön sentään olen tiennyt pienestä asti :)

Puna-apila, yksi lemppareistani. 

Ätsiiih, timotei. 

Tätä en tunnista. Ei ole meidän nurkilla ennen kasvanut. Säilyy hyvänä maljakossa jo toista viikkoa :) tunteeko kukaan? 

Tietty täällä nurkilla kasvaa myös muita allergiaa (mulle) aiheuttavia kasveja, pujo on pahin. Eilen aloitin taas allergialääkkeiden popsimisen kun osasin yhdistää heinät, pujon ja alotuisen nenän vuotamisen ja aivastelun. Muuten ei olekaan tänä kesänä tarvinnut itseään tuosta syystä lääkitä, kumma. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, taidan alkaa paijaamaan pikkukissaa :)





torstai 17. heinäkuuta 2014

Karvainen heppu jolla on isot korvat

Haettiin tiistaina Nummelasta meidän lauman uusin jäsen. Norjalainen metsäkissa josta olen ehkä maininnut jo aiemminkin. 

On se suloinen! Sanoo miu ja tulee syliin. Saattaa nukahtaa kesken leikin :) Kehrää uskomattoman kovaa ollakseen kaksikiloinen pentu vasta. 




Turbo on nimensä veroinen kyllä. Juoksentelee ympäri kotia, menee jokaiseen koloon johon vaan sattuu mahtumaan ja tutkii kaikki nurkat. Niinhän kuuluukin tehdä. 

Topi ei ole kovin innoissaan. Sähisee vielä jonkin verran jos Turbo menee liian lähelle mutta tilanne on jo parempi. Tiistaina se oli vain sängyn alla piilossa tuota hurjaa pientä karvapalloa. 

Pikkumies ei ole moksiskaan pennusta. Välillä vähän silittelee ja halii mutta siihen se jää. Onneksi. Kerran veti hännästä mutta ei saanut sitä irti kun ehdin kieltämään. Kyllä tuo katti onneksi on jo kasvattajalla tottunut lapsiin kun siellä oli saman ikäinen tyttö :) ja kunhan kasvaa niin oppii pitämään puolensa ja menemään karkuun. 

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ammuu, röh röh ja kukko kiekui!


Eilen tehtiin retki naapurikuntaan, suuntana Orimattilan kotieläinpuisto. Koska sinne pääsee vielä alle 2-vuotiaat ilmaiseksi, päätimme hyödyntää sen ja nappasimme kameran ja lapsen mukaan. 

Perille päästyä itsekin ihmettelin notta onhan paikka hiukan menettänyt loistoaan vuosien saatossa. Itse olin siellä viimeksi käynyt ehkä reilun 20 vuotta sitten. Kaikki näytti niiiiiin erilaiselta aikuisen silmin kun eläimetkin näki aidan yli eikä tarvinnut aidan raosta kurkistella. 

Ensin ei meinannut millään saada sitä katsomaan kameraan päin ja sitten se koitti syödä sen. 


Oli poroa, hanhia, poneja, heppoja, lehmiä jne jne jne. Mielestäni ihan hauska paikka tutustuttaa lasta kotieläimiin kun omalle pihalle ei taloyhtiön sääntöjen mukaan saa ottaa kesälehmää. Olisi se kyllä vaan ekologinen ruohonleikkuri ja lannoittaja! 

Pikku J tykkäsi erityisesti kanoista ja kukosta. Ja katsoi kovin kieroon kun äiti taputteli hevosia ja rapsutti niitä korvan takaa. Meinasi ihan itku tulla. 

Pois päästiin lähtemään aika kivuttomasti, ehkä ohi mennyt ruoka-aika oli osasyynä. Eipä silti, paikka tosiaan oli menettänyt hohtonsa eikä sinne tehnyt mieli jäädä hengailemaan. 

Se taisikin olla viimeisiä "kesäretkiä" tälle vuodelle. Huomenna tulee uusi kissavauva ja sitä ei tohdi jättää ison vanhan Topin kanssa pitkäksi aikaa. Vaikka luulen että Turbo kyllä osaa pitää puolensa jos kärhämää tulee. 

Olisin lisännyt tähän vielä lisää kuvia mutta ne on muistikortilla enkä jaksa enää käynnistää konetta jotta liittäisin ne tänne. Ehkä teen jonkinlaisen kuvakollaasin syssymmällä.. 




sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Nestle Shredded Wheat

Pääsin mukaan Hopottajien hopotuskampanjaan jossa oli tehtävänä maistella uusia Nestlen Shredded Wheat muroja. Näissä uutuuksista on sisällä mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa soseena. Ulkomuoto vaikuttaa kuivalta ensinäkemältä mutta sisus on herrrrkullinen! :)

Näitä napsi pikku J myös onnessaan kun näki että äiti syö jotain. Itse napsin niitä välipalana kuivilteen, maidon kanssa niistä tulee yllättävän pehmeitä ja liian mössöä. Sisus on raikas mutta ehkä jopa hiukan liian makea. Ei uskoisi mun sanovan koskaan mitään liian makeaksi, sokerihiiri kun olen, mutta muroiksi ehkä hiukan liian makeita. 

Kaupassa vielä kurkkasin hinnan hyllyn reunasta ja olin lentää pyllylleni; melkein 5 euroa! Mutta toisaalta, täyttävistä aamiaismuroista voisi ehkä tuon hinnan jopa maksaakin :) 

Tässä vielä linkki Hopottajien kampanjasivulle: 

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Se puhuu!

Rrrrekka. Tätti (tähti). Miau! (Kissa). Ishkä. Popo! (Mopo). Kiikkaa!

Siinä joitain. Poika oppii puhumaan pikkuhiljaa. Sittenkö alkaa se kyselyikä? Ja viisastelu? Jos jälkimmäisen oppii molemmilta niin varmaan tulee extrasupernäsäviisas mukula. 

On se ihana. Pellon reunassa on kiva katsella pellon toisella puolella kulkevaa autotietä. Ja autoja. Rrrrekka! Osoittaa sormella. Isäänsä tullut. 

Kohtahan tuo täyttää jo kaksi vuotta syksyllä. Ihana pieni lapsemme. Haluaisin kovasti pikkusisarusta hälle, mutta koulu ensin. Pitänee kiristää tahtia ja alkaa suorittamaan iltakursseja ;) 

Näihin tunnelmiin, ötyjä.