Siivouspäivä

Hei tyypit, oletteko muuten tietoisia että huomenna on siivouspäivä? Vähän niinkuin ravintolapäivä, mutta nyt on vaan kyse pop-up kirppareista! Loistoidea omasta mielestäni!

Itse en viime kerralla päässyt osallistumaan koska unohdin mutta huomenna lähden kiertelemään. Meillä täällä päin on monta kirpparia ilmoitettu tuonne sivulle ja tarkoitus olisi lähteä etsimään ainakin pojalle jotkut kengät. Hiekkiksellä kun ei ole mukava olla kun ilmat viilenee ja sukat ei pidä jalkoja enää kohta lämpimänä.

Mutta siis pointti oli että huomenna kirppareita riittää jos vaan kiinnostaa! :)

Pissapurkki kädessä lääkäriin.

Joo. Vein eilen kissalta ottamani pissanäytteen nätisti pilttipurkissa eläinlääkäriin. Taas.

Kissa on alkanut taas pissailemaan vähän joka paikkaan ja epäilin että sille väkisin syötetyt kaksi antibioottikuuria ei olisi tepsineet toivotusti. Alkoi hiukan jo sapettaa kun joka aamu saa kulkea rätti kourassa pyyhkimässä nurkat puhtaiksi ja sumuttaa etikkaa päälle. Jos meillä ei viime viikkoina ole haissut pissa, niiin sitten etikka. (Tai jonkun urospuoleisen suolistokaasut.)

Soitin tänään sitten tuloksia siitä pissasta. Ei mitään. Ei bakteereita, ei kiviä, ei kiteitä. Tähän nyt suositellaan kokeiltavaksi Feliwayta (helvetin kallis feromonivalmiste) ja Cystaidia, joka on juurikin kissoille tarkoitettu rohdos virtsateiden terveyden ylläpitoon. Nämä kaksi yhdessä maksaa (apteekista riippuen) n. 40-50e. Plus se pissatesti joka oli jo 26e, satasen halvempi kuin viimeksi jolloin toimitin koko kissan lääkäriin. Tein itse ja säästin siis! :D

Teitä varmaan kiinnostaa lukea meidän kissan pissaongelmista.. Ei niistä sen enempää. Toivotaan että seuraavat rohdot jo toimisivat. Ei ole kiva aina jännätä että löytääkö tuo ryömiväinen ne pissat ennen mua.

Muurahaisia housuissa.

Eilen oli pikkumiehen 1-vuotis valokuvaus. Olipa se haastavaa hommaa.

Kuvaaja oli valinnut jo valmiiksi metsikön/niityn jonne mentiin kuvaamaan kun kelikin oli hyvä. Aikaistettiin kuvausta parilla viikolla juurikin sään takia; olisi ollut ikävää joutua syyskuun puolella studioon kuvaamaan jos olisi satanut. 

Poika on kyllä todella suloinen mutta ei eilen millään meinannut hymyillä ilman hauskuutusta. Ja kuviinhan piti saada se hymykin ikuistettua. Minä siellä sitten kekkasin että hei, leikinpä eläimiä! Metsä raikasi kun ammuin keuhkojeni täydeltä ja hirnuin kuin heppa jne jne.. No, tulihan se iloinen naurukin sieltä! Mahtoi lähistöllä mahdollisesti liikkuneet lenkkeilijät ihmetellä metsästä kuuluvia mölinöitä..

Luonto kosti huonot imitaationi ja kusiainen kiipesi housunlahkeeseen. Ai ---tana! Sekös sitten nauratti vielä enemmän kun äiti hyppi ja loikki ympäriinsä ja hätisteli muurahaisia. Loppu hyvin kaikki hyvin, niitä oli vain kaksi ja ei onneksi noussut mitään näppyjä eikä punoitusta. Kirvelykin loppui illalla.

Noh, kuvauksessa meni reilu tunti ja sitten linssiluteella paloi hermot ja alkoi naama vääntyä. Ei auttanut äidin pupuloikat (joo heh heh) eikä pelleilyt. Kuvia tuli kuitenkin ihan kiitettävästi, tänään sain jo koevedokset ja niitä oli 90 kpl!

Valinnan vaikeus iski. Miten siitä määrästä valitsee muutaman parhaan, kaikia kun ei ole varaa teettää. Kuvan muokkauksesta kun menee erikseen vielä tuntiveloitus. Mies kauhisteli hintaa, mutta sanoin että kerranhan tuo lapsi vaan täyttää vuoden ja mun kuvaajan taidot ei ole niin hyvät että sen tasoisia kuvia saisin kuin tämä kuvaaja. Olipa sillä kyllä erikseen salamat jne ammattivehkeet.

Sitten pitäisi alkaa synttäripirskeitä suunnittelemaan. Ajattelin leipoa elämäni ekan täytekakun, mutta sain muutaman vinkin että juustokakusta tykätään enemmän. Niitä mä osaan tehdäkin :)

Ja haen kohta lainaan vuorokaudeksi läheisestä pesulasta ammattilaisten höyrypuhdistimen, pestään matot ja auton penkit ja mitä nyt innostuu (ehtii) pesemään. Mukavampi pyytää vieraitakin juhlimaan kun ei kissanpissa haise matoissa.

Kalenteri erehtyi, tänään on maanantai.

Tämä aamu ei oo menny kuin Strömsössä. Lapsi tekee taas hampaita (koska niitä on tarpeeksi?!) ja kitisee niitä taukoamatta. Kaksi poskihammasta tulossa nyt samalla kertaa. Ikenet ihan turvoksissa ja toinen vaan vinkuu ja kitisee kun sattuu. Mitä sille voi tehdä? Ei auta purulelut, ei kylmällä vedellä kostutettu harso, ei mikään. Ruoka ei maistu, maitoa menee jonkin verran. 

Nyt nukkuu päikkäreitä, annoin ruoan yhteydessä parasetamolia kipua helpottamaan. Kai se auttoi kun nukahti aika äkkiä. Toiset päikkärit todennäköisesti on nukuttava, koska meillä olis lapsen valokuvaus klo 17. Ei tuu kovin imartelevia kuvia jos poika on koko ajan naama nurinpäin nyrkit suussa ja paita kuolassa. Ja siihen päälle kitisee hampaiden lisäksi vielä väsymystään.

Tänään herättiin (jo!) puoli 8. Siitä se sitten lähti. Aamupalalla parasta olivat maissinaksut, muutama lusikallinen viiliä meni välissä. Ruoan kanssa olis tehnyt mieli imeskellä vaan kuivaa ruisleipää. 

Kai tää joskus helpottaa.

Olen alkanut myös murehtia edessä häämöttävää 1-vuotisneuvolaa. Poika kun ei vielä nouse tukea vasten, ei tapaile sanoja (tavuja kyllä), ei taputa, eikä edes konttaa. Meillä on hiukan virkaintoinen neuvolantäti joka saattaa keksiä että pitäisi lähteä fyssarille. En jaksaisi murehtia, uskon että tuo kehittyy omaan tahtiinsa. Siltikin takaraivossa on pieni huoli, kun kuulee samanikäisten lasten tekevän jo vaikka mitä. Ei saisi vertailla mutta minkäs teet.

*Haukotus* Nyt lisää kahvia ja sohvalle vaakatasoon.

Erillis- ja yhdys sana hirviöitä jotka saavat sapen kiehumaan.

Huom! Otsikossa tarkoituksella kirjoitusvirheitä.

Toisinaan tekisi pilkunviilaajana mieli huomauttaa naamakirjaystäviäni äidinkielestä ja kirjoitusopista. Jotkut sanat saavat toistuvasti väärin kirjoitettuna mut näkemään punaista.

Esim. Kuullostaa (kuulostaa), aijon (aion) viellä (vielä), sydämmeen (sydämeen), enään (enää), nytten (nyt), urheilia (urheilija).... Tästä listasta saisi todella pitkän. 

Ei sillä, että olisin itsekään täydellinen, mutta tuollaiset perusasiat pitäisi aikuisten ihmisten osata. Koulussa jo opetettiin että sydämeen ei mahdu kahta ämmää. Pitäis varmaan ottaa aikalisä koko Facebookista kun tuntuu että jokainen päivitys jonka näen, sisältää jotain joka ärsyttää allekirjoittanutta.

Maanantaiaamuna....

Aamuin on tähän mennessä ollut ihan fine. Poika söi aamuviilin mukisematta ja siirtyi piirrettyjen ääreen. Mä sain kahvini. 

Tavalliseen tapaani otin puhelimen kouraani ja luin uutiset ja uusimmat blogit. Hiukan kirpaisi: Taaperotalon Jenni ilmoitti lopettavansa blogin. 

Ymmärrän, hänellä on nyt sanottavat sanottu ja tuntuu oikealta lopetusajalta. Huipullahan se kannattaakin :) 

Olen seurannut Jennin blogia ihan alusta asti, silloin kun se oli Vauvatehdas. Itse podin ankaraa vauvakuumetta tuolloin ja hain vauva-aiheita netistä luettavaksi jatkuvasti. Mies kun ei ihan heti lämmennyt ajatukselle jälkikasvusta..

Onneksi meilläkin nykyään on oma pikkumies, kohta jo yksivuotias! Huomenna olisi valokuvaajan kanssa treffit luonnon helmassa ja toivotaan ettei ala sataa. Onhan mullakin järkkäri, mutta taidot ei riitä kuvaamiseen..

Myös hääpaikan katsominen piti olla tänään, mutta kaaso otti äkkilähdön Kreikkaan joten siirsin sitä viikolla. 

Näissä tunnelmissa alkaa tämä viikko, jee!

Se pyöri kuin väkkärä kissan pallon perässä. Joo, vieläkin yökkärissä.

Olen tyhmä.

Lapsi nukkuu päikkäreitä. Toisia. Joo, juuri nyt. Oli tosi väsynyt joten laitoin nukkumaan silläkin uhalla että valvoo kymmeneen. Tänään herättiin jo seiskalta nimittäin.  Kohta herätään sen ja sitten kylvetään :) 

Kaikkiin tavaroihin pitäisi voida soittaa.

Mä olen huono muistamaan mitään. Unohdan kaiken jos mulla ei ole muistutusta erikseen puhelimessa. Tai sitten muistan sen viime tingassa ja olen sovitusta tapaamisesta yleensäkin 99% varmuudella myöhässä. Tein jopa uudenvuoden lupauksen ja päätin etten enää myöhästy tänä vuonna msitään. Joo, se piti kutinsa ekat 2 viikkoa.

Mutta jos jollain voin kehuskella, niin sillä että mä olen aivan tautisen hyvä hukkaamaan erilaisia asioita. Saatan unohtaa minne parkkeerasin auton ja esim ison marketin pihalla saatan viettää tovin jos toisenkin miettiessä että missähän se on. Avaimet on hukassa vähintään kerran päivässä. Nytkin koko alkuviikon olen ettinyt avaimiani ympäri kämppää ja tänään ne löytyi niinkin loogisesta paikasta kuin tietokonetuolilta. Hankin viime syksynä Clas Ohlsonilta sellasen avaimenperän, johon oli erikseen kaukosäädin. Kun kaukosäätimen napista painoi, avaimenperä alkoi piipittää. Se kesti 2kk ja meni rikki. On niitä sellasiakin jotka piippaa kun viheltää, mutta kun mä en osaa viheltää. Hävitin edellisestä autostanikin toiset avaimet, pelkästään kävellessäni autolta kotiin. Ei näkynyt sen koommin, mut hyvin mä ne hukkasin koska kukaan ei vienyt multa autoa niillä avaimilla.

Puhelin on hukassa joka välissä, mutta onneksi siihen voi soittaa. On sitä etitty joskus kissojen ja koirienkin kanssa kun on sattunut (hups) jäämään äänettömälle joten soittelu ei paljon auta. Myös hiuspompulat on aina hukassa. Vaikka ostaisin kaupasta ison nipun ponnareita, hukkaan niistä jokaisen noin viikon sisällä. 

Sytkärit onkin ihan oma lukunsa. Niitä pitää olla tusina; yksi takapihalla, yksi laukussa, yksi autossa, pari eri housujen taskussa jne jne.. Ja koskaan niitä ei löydy silloin kun tekisi mieli mennä savukkeelle! Sitten kun on tupakkalakko päällä, niitä putkahtelee muistuttamaan huonosta tavasta jatkuvasti.

Kyniä olen hukannut varmaan miljoona. En vaan löydä niitä mistään, eikä ne tule esiin piilostaan edes muuttojen aikana.

Mulla on myös astma. Ja eräänkin kerran olen kironnut henki pihisten kun sitä piippua ei löydy mistään. Pariinkin otteeseen olen ollu jo lähdössä apteekkiin hakemaan uutta, kun se onkin sitten löytynyt jostain ihan käsittämättömästä paikasta, esim sängyn patjojen välistä, tai laukusta josta juuri olin aiemmin katsonut.

Jos jossain on paikka jonne kaikki hävinneet tavarat joutuvat, siellä on varmaan erikseen muihin verrattuna kymmenkertainen läjä tavaraa jossa on mun nimi. Ja tää äitiysdementia ei helpota asioita yhtään. Toivottavasti en koskaan hävitä poikaani. Pääkin multa olis jo hävinnyt jos se ei olis hartoiden välissä kiinni.

Oliskohan jossain alalla etua jos CVssä on erikseen maininta käsittämättömän vahvasta hukkaustaidosta, itseopitusta vieläpä? ;)

Että semmosta. Mitäs kaikkea ihmeellistä te lukijat olette onnistuneet hukkaamaan?

Voiko ihanammin päivän enää alkaa..

Meillä on maksukanavat ollut kiinni koko viikon kun unohtui maksaa yksi lasku. Maksettiin se maanantaina ja oletettiin että kanavat aukeaa parin päivän sisällä. Eipä oo auennut.

Soitin heti aamusta sitten ihmettelevän puhelun operaattorille josta ilmoitettiin että toinenkin lasku on jo erääntynyt. Sanoin että jaha, no hoidetaan pois samantien. En löytänyt paperiversiota laskulaatikosta joten kirjauduin Netpostiin katsomaan näkyisikö siellä. 

Ei näkynyt! Okei, uusi puhelu operaattorille. Kysyin että missä vika, lasku erääntynyt mutta ei ole koskaan tullut meille asti. Kiva kun ei poika voi katsoa Junioria. Siellä sitten oli kiva täti (?) joka sanoi että jaaha, lasku näkyy kyllä lähteneen mutta hän voi laittaa sen sähköpostiin. Ja koska edellinenkin lasku on maksettu heti kun muistutus tuli, hän avaa kanavat nyt heti ilman avausmaksua. 

Kiva saada hyvää palvelua! Nyt on lasku sähköisenä ja maksettu. 

Olen ennenkin saanut samanlaista palvelua samasta paikasta; joskus tappelin 9kk puhelimen kanssa joka kävi huollossa 8 kertaa. Ja koska puhelin oli käyttökelvottomana kuukausitolkulla, sain useamman kerran hyvityksenä kuukausimaksun pois laskusta.

Okei, kyseinen operaattori on DNA. Moni sitä haukkuu mutta mä olen aina saanut asiat hoidettua kun olen asiani kiltisti esittänyt :) Tän viimeisenkin puhelun aloitin kyllä iso pippeli otsassa, mutta ääni muuttui kellossa kun palvelu oli hyvää :)

Siinä tämän päivän kiukuttelut.

Tänään ei sada yhtään niin paljon kuin eilen!

Kun on kaksi päivää viettänyt ipanan kanssa melkeinpä neljän seinän sisällä, alkaa molemmilla palaa pinna. Tänään J kitisi iltapäivästä aina nukkumaanmenoa asti. 

Syy sisällä oloon on tietty äiti Luonto ja sen päätös antaa vettä tulla kuin saavista kaatamalla. Ei paljon huvita mennä ulos kun itellä ei ole vaadittavia varusteita (sukelluspuku) ja pojalla ei ole vielä kenkiä. Eihän se edes kävele vielä. Onneksi Vaari tänään vinkkasi parin päivän varastomyynnistä naapurikunnassa; sieltä saan halvalla edes sadetakin itselleni. Pojalla kyllä sadevarusteet on, valmiina odottamassa käyttöä. 

Tänään näin, kun poika ihan itse nousi lattialla istumaan! Mä olen tästäkin innoissani, koska tuntuu että motorinen kehitys on vähän jäljessä ja neuvolakortinkin mukaan edellämainittu olisi pitänyt osata jo pari kuukautta sitten. Noh, 1v-neuvolassa sitten katotaan mitä neuvolan täti sanoo. Ei saisi vertailla toisten lapsiin joo tiedän mut moni meidän mammaryhmän lapsista jo käveleekin..

---

Käsityöt alkoi innostaa taas. Yritän nyt selviytyä viime talvena aloittamani tuubihuivin loppuun, mut pahasti näyttää siltä että en saa aikaseks kuin ison liudan kirosanoja. Miten voi ihminen unohtaa mitä on ollut tekemässä ja miten sitä tehtiin? Nyt hartiat puikkojen vääntelystä jumissa taidan lähteä unten maille. Huomenna olis tyttöjen ilta! Ihan vaan ystävän luo kokoonnutaan likkojen kesken ja pelataan mölkkyä, tikkaa ja twisteriä. Ja ehkä otetaan vähän saunajuomaa löylyjen lomassa :) ihanaa päästä rentoutumaan.

Käsitöitä solkenaan

Mä olen niitä ihmisiä joita ei pienempänä peruskoulussa paljon käsityöt napanneet. Ompelukoneetkaan ei tykänneet musta; ne veti kaikki langat tuhannen solmuun jos vilkaisinkaan sinne päin. Koskaan en saanut villasukkaa valmiiksi.

Pari vuotta sitten innostuin. Ostin eri värisiä lankoja ja puikot. Googlasin ohjeet lapasiin ja siitä se lähti. Laajensin pikkuhiljaa lankavalikoimaa ja ostin erilaisia puukkoja eri tarkoituksiin. Ja se oli hauskaa kun näki käden jäljen! Kunnes alkoi olla niskat niin jumissa että kädet puutui. 

Nyt tekis mieli alottaa uus sukkaprojekti. Mutta mutta.. Mulla on kesken yks kaulahuivi, laamalangasta jota ostin myös useita keriä että teen toisenkin huivin. Sitä on tehty kohta vuosi. Kesken on myös J:lle lapaset, yksi toinen huivi ja virkattu matto, siitä tosin puuttuu vaan viimeinen kerros mutku ei saa aikaseks. 

Pitäisiköhän yrittää tänään saada joku taas työn alle niin vois alkaa vääntää niitä sukkia. Kaikki aika vaan kuluu pojan kanssa tai kotitöihin. Tai nukkumiseen. 

Tätäkin kirjoittaessa on nyt kädet niin puuduksissa että pitää lopettaa. Onneksi enää reilu viikko seuraavaan hierontaa.  

Ps. Täällä on koko päivän tullu vettä ku Esterin kuuluisasta ahterista, ei kiva.

Täällähän ihan tuoksuukin puhtaalta!

Kun oon kaksi viikkoa kironnut tän kämpän kuntoa ja sitä miltä se näyttää, tänään tartuttiin miehen kanssa yhdessä moppiin ja imuriin. Mies imuroi ja mä tulin mopin kanssa perässä. Ja ah, mikä puhdas koti lattia meillä nyt onkaan! Kelpaa J:n ryömiskellä pitkin kämppää kun ei oo kuteet heti villakoiria täynnä ja kissanhiekkaa housuissa. 

Mä oon tosi huono siivoamaan. Aina oon ollu. Siivoaisin kyllä mielelläni useammin ku kahden viikon välein, mutta täällä on nykyään niin hemmetin paljon tavaraa että edes nopa imurointi ei onnistu ilman kiroilua. On siirrettävä keittiön tuoleja ja syöttötuolia, sohvan rahia, pyykkitelinettä joka ei koskaan ole tyhjä, siivottava lattialta puoli tonnia lapsen leluja. Ei siis nappaa. Imuroin paljaat kohdat lattiasta (n. 2 m2) ja that's it.

Nyt on siis kiva kun on taas vähän siistimpää ja iso osa puhtaista kuivumassa olleista pyykeistäkin tuli jo eilen viikattua sohvalla loikoessa. Sohvalla ne on vieläkin, pitänee kutsua joku kylään että sais ne sitten kaappiin asti. Ja kohtahan me kutsutaanki; pojan ensimmäisille synttäreille! Pitää siis siivota vieläkin perusteellisemmin ja ehkä pestä ne ikkunatkin loppuun (keväällä pesin ehkä 3) ja jossain välissä vähän kitata seinässä olevaa riekää piiloon ja vääntää se juustokakku. Joo, olen siltikin perfektionisti tietyissä asioissa ja yks niistä on se että anoppi ei tuu koskaan näkemään meidän kotona toisinaan vallitsevaa kaaosta. Luojan kiitos mulla on toistaiseksi vielä tuo mies jeesaamassa :P Joskus sitä miettii että miten yh-äidit saa hoidettua yhden tai useamman lapsen melkeinpä yksin kokonaan? Huhhuh, ei ehkä olis meikäläisestä siihen.

Mutta eikös se joku sanonta mee niin että tahrat vaatteissa kertoo että lapsi on saanut syödäkseen ja lelut ja kaaos siitä että kämpässä asutaan. Tai jotain sinnepäin. Mulle on tärkeämpää viettää aikaa tuon lapsen kanssa ihan yhdessä eikä vaan huutelemalla eri huoneesta moppi tai vastaava kourassa. Jos jollain on valittamista niin sitten tulee sanomaan.

Mä oon ollu niin ei-lomalla tän kesän.

Tän kesän aikana ehkä eniten on ärsyttäneet kaverien päivitykset joissa on joko countdown lomaan tai hihkumista just alkaneesta sellaisesta. Mä olen ollut nyt tarkalleen ottaen 13kk ja reilun viikon kotona. Meinasin kirjoittaa lomalla, mutta eihän se nyt niin mene..

Ennen äitiyslomaa olin työtön joten jatkoin samalla linjalla äitiysloman loputtua. Ei, en siksi että liitto maksaa parempaa rahaa kuin Kelan kotihoidontuki on, vaan siksi että tosiaan tähtään takaisin työelämään. Mulla vaan on sellanen pieni ongelma, että eka pitäis saada se koulutus. Olen jo aiemmin maininnut että olen koulutukseltani puuseppä-artesaani joka ei ole päivääkään niitä hommia tosiaan tehnyt. Nyt haluaisin lähihoitajaksi. 

Viimeksi tänään lähetin paikalliseen ammattioppilaitokseen hakemuksen lähiaikoina alkavaan aikuiskoulutukseen josta ehkä valmistuisi joskus lähihoitajia. Ei oo vieläkään kuulunut mitään vastausta.. Ehkä mä oon vaan haaveissani kuvitellut että mut otettaisiin kouluun samantien koska ennen äippälomaa tein harjoitteluita ja kävin lyhyen sotekurssinkin josta jäi käteen hiukan esimakua, hygieniapassi ja EA-koulutus, osa 1. Ja tietty se, että mä läpäisin soveltuvuuskokeet arvosanalla YHDEKSÄN :O Mikä oli jo mullekin yllätys. Nyt jos joudun tekemään soveltuvuuskokeen uudestaan, luulen että arvosana on eri, koska maailmankuvani on hieman muuttunut tultuani äidiksi. Toivottavasti ei silti huonompaan suuntaan.

Odottelen myöskin puhelua lähiviikkoina naapurikunnasta jonne hain keväällä vammaisohjaajaksi oppisopimuskoulutukseen. Kovin suuret toiveet ei ole kyseiseen vakanssiin päästä mutta olishan se hienoa olla töissä, oppia samalla ja saada palkkaa. Moni on tosin hiukan mietiskelevänä kysellyt että meinaanko mä jaksaa sen. Kyllä meinaan. Joo, vaikka mulla on lapsikin. Ja yksi vähän isompi, joka joskus myös näyttelee perheen isän roolia. Se voi silloin leikkiä iskää kun ei ole töissä ja kun mun pitäis tehdä läksyjä/näyttösuunnitelmia/lukea tenttiin tms...

Enivei, pääsen sinne tai en, jonnekin olis päästävä. Mä oon ollut kotona jo LIIAN KAUAN! Seinät alkaa kaatua päälle ja joka päivä toistuva rutiini saa mut kohta sekoamaan. Melkein kellontarkasti tehdään kaikki; noustaan ylös, syödään (lapsi syö, äiti ei muista koskaan), katotaan Junioria jne jne jne.. 

Naapurin mamman kanssa tänään luettiin hiekkalaatikon reunalla aikuiskoulutuslehtistä jossa oli syksyllä alkavia koulutuksia. Eipä sitä oikein mikään houkutellut ja ammatti, johon se on jo valmistunut ei paljon auta. Töitä ei ole. 

Miksi kotiäidit tippuu väliin jos ne on (tai joutuu olemaan) kotona hieman pidempään? Vajaassa vuodessa on jo ihan pihalla kaikesta paitsi lastenvaatteiden uusista trendeistä, lelujen kestävyydestä, lastentautien tarttuvuudesta ja säästä.

---

Tää maanantai on ollut tähän asti jo ihan paska eikä hommaa helpota se että pojan hoitopaikka peruuntui :( Hoitaja jolle piti mennä, on raskaana ja jää äippälomalle joulun alla. Ei ole hirveästi järkeä viedä hoitoon noin 3 kuukaudeksi ja sitten ettiä taas uusi hoitopaikka. How nice..

Ainiin, ja poika täytti 11kk! Pitänee alkaa suunnittelemaan minkälaisen juustokakun väsäisin synttäreille.. :)

Voi ny pa....rsa.

Ollu tosi paska viikko ja jäänyt kirjoittaminen kokonaan. Ollaan äijän kanssa otettu yhteen ihan kaikesta mistä vaan voi. Tänään se ei jaksanut mm. lähteä meidän kanssa lenkille eikä myöhemmin leikkarille vaikka oli hemmetin hieno sää. Kunhan poika nukahti niin latelinkin totuuksia siitä kuinka hän kyllä jaksaa 7,5h pelata ps:a mutta ei voi istua hiekkiksen reunalla puolta tuntia. 

Nyt mä mökötän makkarissa ( ajoin miehen sohvalle) ja yritän nukkua mutta aivot on eri mieltä. Mikä siinä on että kun pitäis nukkua, niin mieleen tulee just silloin että

- kissojen hiekkalaatikot pitää tyhjentää

- toiselle kissalle pitää taas soittaa lääkäriaika

- tekisi mieli hakea omaa asuntoa

- joku radiossa soinut biisi

- jääkaappi pitää siivota

- mä olen tänään tehnyt vaikka mitä mutta miksi äijä ei...

Jne. Pitäis kehittää joku virtanappi päähän mistä sais aivot pois päältä silloin kun pitää ja myös toimintaan silloin kun ne jumahtaa. Ei kummempia mä alan oottelee sitä Nukkumasaa jos se tulis kohta. Tarviin ainakin kottikärryllisen unihiekkaa!

Kehitystä ilmassa!

Löysin tänään poitsun aamulla sängystään istumasta! Ei ole tähän mennessä vielä noussut ite istumaan. Hiukan on kehityksestä jäljessä mutta kirii kyllä vauhdilla :) äiti on niiiiin ylpeä. Ei mulla muuta.

Ralliraporttia pukkaa

Pahoitteluni raportin viivästymisestä, on ollut kaikenlaista meininkiä koko viime viikko.. Oltiin siis siellä Neste rallissa viime torstaina kun voitin vipliput kahdelle yhdestä Facebookin kilpailusta. 

Ja voi että miten mahti reissu meillä miehen kanssa olikaan! Odotettiin vain hikistä bussikuljetusta paikan päälle vaan oli se paljon muutakin! Heti kun bussi saapui, meitä oli vastassa bussiemäntä. Hän esitteli tarjonnan (olutta siideriä ja skumppaa vapaasti saatavilla) ja tarjosi aamiaisleipää ja läjän Nesteen oheistuotteita mm. ultratyylikäs vihreä sadeviitta. Olisi pitänyt arvata että jotain hienoa on luvassa kun bussin ikkunassa luki Golden VIP :)

Perille päästiin hyvin, ihan teltan viereen ettei tarvinnut kävellä parkkipaikalta. Ovella jaettiin drinkkilippuja ja sisälle mentiin punaista mattoa pitkin paparazzien (4kpl) kuvatessa :) Sisällä odotti tervetuliaismaljat ja pöydissä oli valmiina useampi juoma per nenä. En tiennyt tästäkään etukäteen, oltais hommattu kuski. Poika oli siis mummolassa hoidossa eikä katsomassa sitä meininkiä.

Sitten oli ohjelman aika. Meille esiintyi koomikko/imitaattori Jarkko Tamminen. Sillä miehellä riitti hahmoja Tarja halosesta, Niinistöstä ja Lauri Tähkästä aina Andy MacCoyhin. (Kirjoitinkohan oikein) Ja kun hän imitoi meille Mika Saloa, niin sattuikin hassusti ja itse herra Salo asteli telttaan! Oltiin kaikki yhtä äimänä kuin Tamminen itte :D

Salo siinä vähän aikaa jaaritteli rallista jne ja sitten oli mahdollisuus ottaa yhteiskuvia hänen kanssaan. Me tietty miehen kanssa melkein kyynärpäätaktiikkaa käyttäen juostiin jonon hännille. On muuten lyhyt mies. Mua pidempi tietty (ei tarvii olla hongankolistaja ollakseen mua pidempi) mutta miestä lyhyempi. Postaisin kuvan liitteeksi, mutta mulla on kuvassa niiiin karsea virne päällä että jätän pois. Sainpa mä nimmarinkin.

Ruokakin kuului tilaisuuteen, siitä tiesin ja sitä olin odottanutkin vesi kielellä. Oli hyvää ruokaa, couscoussalaattia, rapusalaattia, vaikka mitä salaattia, uusia perunoita ja ribsejä. Ja me syötiin niin että napa paukkui! Tottakai, Nesteen piikkiin ;)

Rallia sitten seurattiin ruoan ja ohjelman jälkeen (välissä oli vapaata seurustelua ja seurusteltiin sitten maatalousyrittäjien kanssa joiden pöydässä istuttiin koska aiheeseen liittyvästä kilpailusta liputkin voitin) aitopaikalta; EKn maali oli suoraan telttamme edessä. Siinä hiukan teki mieli lällättää aidan toisella puolella oleville katsojille retkijakkaroineen mutta en viittinyt, koska eipä omilla rahoilla tulis koskaan tollaseen tilaisuuteen hankittua lippuja, jotka maksoi muistaakseni n. 500e yhteensä.

Nähtiin yksi volttikin; joku muistaakseni turkkilainen kuski siinä meidän teltan kohdalla viime metreillä ennen maalia lensi autonsa kanssa 4 kertaa katon kautta ympäri. Onneksi ei käynyt sen kummemmin, peltiä meni ruttuun mutta kuski ja kartturi kävelivät omin jaloin pois autolta. (Liitteenä kuva) 

Takaisin lähdettiin samalla bussilla kun tultiinkin, ja meidän jo hieman hiprakkainen bussiemäntämme sitten avokätisesti kantoi jokaiselle juomaa ettei tarvinnut nousta. Tässä kohtaa oli jo ilmiselvä että mies ajaa kotiin (auto oli siellä mistä bussi haki) koska itse olin erittäin hilpeissä rallitunnelmissa. Postailin pitkin päivä kuvia Facebookiin hienolla (kai mä jo mainitsin?!) uudella iPhone 5:lla. Mahtava reissu kaiken kaikkiaan ja meni kyllä ehkä jopa Musen keikan ohi. En oo vielä ihan varma. Ehkä jaetulle ykkössijalle.

---

Tapahtui viime viikolla muutakin. Oltiin Korkeasaaressa! Mentiin sinne miehen, poitsun (of course) ja mun vanhempien kanssa. Kuuma oli mutta kun oli omat eväät ja tarpeeksi vettä mukana, niin kukaan ei saanut auringonpistosta. Eläimet tosin oli aika naatteja, jännä juttu sillä helteellä..

Yhdestä asiasta pitää tosin valittaa. Korkeasaaressa kun oli vielä muutama vuosi sitten niitä vedettäviä kärryjä joita pystyi lainaamaan, niin niitä ei enää ollut. Onneksi oli matkarattaat joihin sitten lastattiin hoitolaukku ja kylmälaukku roikkumaan mutta kyllä se laitos oli raska työntää mäkiä ylös ja alas. Että jos tätä joku Korkeasaaressa työskentelevä asioihin vaikuttamaan pystyvä lukee, niin kärryt takas kiitos!

Lisäilen vielä sekavia kuvia loppuun molemmista keikoista.