perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kissanpissa.

Kissan lääkärireissu toissapäivänä oli vähintäänkin mielenkiintoinen, jos joku adjektiivi pitää löytää sitä kuvaamaan.

Ensin mentiin kiltisti vastaanottohuoneeseen, nou hätä. Lääkäri kattoo hampaat, korvat ja kuuntelee sydämen. Kissa kehrää ja tätä ihmettelen koska toisinaan kissa on näin käsiteltäessä itse Saatana hiukan hankalampi tapaus. Oli jo puhelimessa puhetta että kissa saa rauhoittavan piikin jonka jälkeen otetaan pissanäyte että selviää mikä siihen pissailuun on oikein syynä.

Kaikki oli ihan fine, kunnes hoitaja nappasi niskasta kiinni pitääkseen kissan kynnet irti lääkäristä kun tämä tuikkaa piikin kankkuun. Varoitin ettei ihan mene helposti eikä mennytkään. Niskasta napattuaan hoitaja saikin kynnet ranteeseensa. Totesi vain, että tämä on normaalia eläinsuojeluyhdistyksen kautta otetuilla kissoilla. Noh, tiukempi ote ja eikun uusi yritys. Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Muriseva kissa viltin sisään, hoitaja painiotteella päälle ja lääkäri piikin kanssa sekaan.

..piikki saatiin menemään mutta se jäi kissan kankkuun. Kissa juoksi kaapin alle. Että me oltiin helppoja asiakkaita! Katti sitten kuukahti ja päästiin ottamaan näytettä. Ei mitään. Ultralla katsottiin rakko jossa ylläri pylläri ei ollutkaan pissaa. Helvetin rontti oli aavistanut tämän ja käynyt varmaan pissaamassa mun crocseihin ennen lähtöä. Sovittiin, että kisua nesteytetään ja se jää sinne kunnes näyte saadaan otettua.

Tässä välissä muu perhe kävi mummolassa nauttimassa pannaria ja kahvia :) Parin tunnin päästä puhelin soi ja ilmoitettiin että kissa on valmis kotiinlähtöön. Paikan päällä sitten sain alustavan diagnoosin; stressiperäistä pissaamista vääriin paikkoihin (näytteessä ei näkynyt bakteereja), kipulääkekuuri kolmeksi päiväksi ja odotellaan viljelyn tuloksia vuorokausi. Ajattelin että kyllä minä kissani tunne ja sillä varmasti on tulehdus, mutta tyydyin odottamaan seuraavaa päivää.

Seuraavana päivänä sitten soitin eläinlääkäriin ja kysyin tuloksia. Hoitaja vastasi että oli siellä bakteereja ja tuletko hakemaan antibiootit. (Hahaa, oikeassa olin!) Minä sitten hain antibiootit ja saatiin tabletteina (of course) kuuri kymmeneksi päiväksi.

Tässä kohtaa jokainen joka ei tiedä, voi googlata "kuinka annat kissalle pillerin". Meillä eka yritys meni melkein hakutuloksessa tulevan hauska kiertokirjeen mukaan. Yritin murskata tabletit myös ruokaan, sillä tuloksella että kissa kieltäytyi kokonaan syömästä. Vasta tänä aamuna sain tabletit menemään suht kivuttomasti kissan kurkusta alas ja toivon että niin käy myös vastaisuudessa, seuraavien 9 päivän ajan, kahdesti päivässä. 

Ja tämä lystihän maksoi 125e (yksi --tun pissanäyte), ja sain vielä suosituksen että pissanäyte otetaan kuurin jälkeen uudestaan. Yritän kyllä tällä kertaa ottaa sen itse, niin säästyy monen ihmisen aikaa ja kädet.

Niin, ja kiitoksena kokemuksistaan kissa tosiaankin pissasi seuraavana yönä mun Crocseihin. Laitoin ne aamulla jalkaani kun lähdin hakemaan lehteä.. :(

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Koska alealeale!

Tuli tilattua me&i:n alesta pojalle lisää vaatteita. Normihintaisenakin tilasin keväällä, mutta nyt tuli tilattua loput joita silloin ei raaskinut tilata.

Ei kai mitenkään näe että tykkään tuosta yrmiskuosista :)

Olen hurahtanut lastenvaatteisiin! Ei tule itelle enää paljon osteltua uusia rytkyjä kun aina vaan eksyn lastenvaateosastolle kaupoissa ja nettikaupoissa :) Ihmettelin tätä ilmiötä joskus vuosia sitten ystäväni kohdalla, hän kun osti vaan tytöilleen kaikkea mutta itselleen ei. Silloin jo kuulin huomaavani saman joskus oman lapsen kohdalla. Ja niin vain kävi. Uusia ihania merkkejä on löytynyt kuten Villervalla, Lipfish, Småfolk, Maxomorra ja MoloKids. Muille ehkä tuttuja mutta mulle tää maailma aukesi vasta kun mulla oli oma tuhiseva paketti kotona ja päikkäreiden aikaan tuli koluttua jos jonkinlaista nettiputiikkia. Harmi vaan, että kaikkeen ei ole varaa.

Niin kauan kun voin päättää, puen pojan värikkäästi ja iloisiin kuoseihin, jos vaan budjetti antaa myöten :) Paljon tulee ostettua myös kirppareilta vaatteita; kuulun Facebookissa 20 erilaiseen kirppariryhmään! :D Kaikki ei tosin ole lastenvaatekirppareita mutta enivei. Liputan kierrätyksen puolesta!

---

Miksi muuten aina käy niin, että kun on rahat loppu niin lemmikki päättää sairastua?? Meillä toinen kissa on kehittänyt itelleen nyt ilmeisesti pissatulehduksen ja lääkäriin mennään huomenna. Piti tosin eka soittaa mummot läpi josko niiltä heruisi vähän taloudellista apua, kun eläinlääkärissä käynti on aika kallista lystiä eikä niistä saa laskua. Ja koska Kelan tuki loppui jo, niin odottelen nyt rahaa liitostani. (Liitosta tunnetusti ei lyhyessä ajassa rahaa saa) 

Silti, kissat on meille perheenjäseniä ja ne hoidetaan kuntoon jos sairastuvat. Viimeksi olikin muutama vuosi sitten kallis paukku kun nuorempi kissa (kaikkiruokainen) söi kylpyhuoneen kumisesta kuivauslastasta palasen ja joutui lopulta leikattavaksi. Siinä viikon aikana käytiin kolmesti viikonloppupäivystyksessä (viikolla kun ei oireillut) ja se olikin sitten 900e kissa sen jälkeen :O Työkaveri silloin ihmetteli miksi se hoidettiin eikä viety piikille. Niinno.. Edelleen, enpä mä itsekään haluais piikille jos olisin tosi pahasti kipeänä.

Huomenna siis selviää että mikä on. Toivon että pissatulehdus, sen saa pois antibiooteilla ja pissailu loppuis sitten. Jos näin on, niin antibioottien tehottua tää mamma pääseekin kuuraamaan tästä kämpästä jokaisen nurkan..

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannuksen jälkimainingit

Juhannus meni loistavasti! Oltiin ystäväpariskunnan luona niinkuin taisin aiemmin mainita :) Oli ihanaa päästä valmiiseen pöytään syömään hyvää ruokaa ja nauttimaan siitä että on muitakin pojan viihdyttäjiä kuin minä. Kuten paarmat. Pojasta näytti olevan hauskaa katsella aikuisten hillitöntä huitomista ja juoksemista kiljahtelun kera kun itse istuskeli hyttysverkon suojissa :) Niitä paarmoja oli aika paljon varmaan kaikkien lähikuntienkin vahvuus mukana bileissä. Yksikään ei minua ehtinyt puremaan mutta miehiä kyllä ja siitä sai kuullakin.. :)

Kokkokin nähtiin! Siinä ihan lähistöllä on yksi pieni"paikallinen" jonka pihassa on muutama vuokrattava mökki ja tekolampi ja sinnehän me käveltiin katsomaan kokkoa. Se paloi noin vartin ja oli ohi mutta parempi sekin kuin ei mitään.



Kun poika saatiin illalla nukkumaan, mä lähdin vielä ajelemaan kotiin kun itkarit oli jääneet matkasta. Oli paljon hauskempi heittää tikkaa ja pelata mölkkyä pihalla kun ei koko ajan tarvinnut rampata ovella kuuntelemassa onko toinen kenties hereillä. Tottakai poika itki tuttia just kesken kauan odottamani ruokailun :D 



Ja saunassa oli ihana käydä. Onhan meillä omakin sauna mutta ei se tunnu samalta kun siellä vaan äkkiä tulee käväistyä ja sitten pitääkin raivata sinne kaikki tavarat (pojan amme, toinen kissanvessa jne..) takaisin kylpyhuoneen puolelta tilaa viemästä. Siellä löylyssä istuskeltiinkin ystävän kanssa hyvä tovi turisemassa. Välillä jää puimatta kaikki asiat vaikka puhelimessakin pyritään edes viikottain puhumaan, niin nyt sai juoruta päivittää kuulumisia (omia ja muiden) ihan rauhassa.

Siinä se ilta vierähti, hyvin syödessä ja hyvässä seurassa pelaillessa ja loppukesää suunnitellessa.
Joka viikonlopulle olisi ohjelmaa niin halutessaan, mutta en viitsi poikaa olla koko aikaa hoitoon laittamassa, joten suosiolla skippaan useimmat juhlat joihin poikaa ei voisi ottaa. (Elokuussa poika silti menee mummolaan, kun me mennään miehen synttäreitä juhlistamaan Neste Rallyyn :) Voitin sopivasti yhdestä kilpailusta 2 kpl Vip-lippuja kyseiseen tapahtumaan ja mies odottaa jo innoissaan. Siellä taas odottaa sitten buffet-pöytä ja "aikuisten maailma" ilman vaippoja ja väsynyttä kitinää kun päikkärit jäivät liian lyhyiksi.)

Aika myöhään tuli valvottua ja aamulla se kostautui. Poitsu kiekaisi ekan kerran hiukan viiden jälkeen. Eikä tietenkään olisi millää nukahtanut uudestaan ilman maitoa. Piti antaa periksi ja lämmittää pullo maitoa vaikka tätä meillä ei ole tehty pariin kuukauteen. Sillä sain lisää armonaikaa hiukan vaille kasiin asti ja sitten olikin jo noustava ylös. Keittiössä olikin hetken päästä mielenkiintoisia aamukampauksia ja väsyneitä silmäpareja mumisemassa että mitä haluaa aamupalaksi.. :) Syötettyäni pojan ystäväni laittoikin mulle valmiiksi paahtoleipää toiveen mukaan ja kahvia kuppiin. (Voi kun kotona saisi tällaista palvelua muutakin kuin äitienpäivänä) Ihanaa.



Extrana tähän vielä kuva kiitomadosta josta piti ottaa miljoona kuvaa kolmella eri kameralla ja yksikään ei onnistunut. Olen siis itse näitä kyllä nähnyt ennenkin mutta muut eivät olleet..

torstai 20. kesäkuuta 2013

Ketutusta kerrakseen.

Asiat jotka viime päivinä on saaneet mun verenpaineen vaarallisen korkealle..

-kirpparipöydän siistiminen. Meillä on kaverin kanssa kirppispöytä viikoksi. Ja vaikka siellä kävis tunnin välein niin aina se on myllätty. Vaikka jätin siihen lapunkin ettei hirveästi myllättäisi, että muutkin löytäis etsimänsä helpommin. Vaatepinot on silti vaan levitetty ympäriinsä joka kerta kun siellä käy. Ja roudattu jotain randomkamaa muista pöydistä.

-matkailuautot. Sellasen perässä kun köröttelee muutaman kilometrin niin jo alkaa keittää, kun ei sieltä takaa näe mitään. Ja usein kuskilla on varovainen kaasujalka. (lue: ajaa nippanappa rajoituksen mukaan)

-naapurin juippi. Parkkeerannut tällä viikolla jokaikinen aamu klo 9 autonsa mattotelineen viereen ja siirtää sen vasta iltapäivällä pois. Tänä aamuna soitin isännöintiin kun mitta tuli täyteen. Juuri kun päätin mennä hakkaamaan mattoja piruuttani (ja juhannussiivouksen takia) niin sitten se lähti johonkin. Odotan että tulee takaisin, saanpa edes vähän tyydytystä kun pölytän sen kaaran. Perhanan nuoriso! (Haha, se etu tästä vanhenemisesta on että en laske itteäni enää ihan nuorisoon :D )

-terveysneuvontaan soittaminen. Noissa palvelunumeroissa pitäis olla paniikkinappula hätäileville äideille. "Jos olette panikoiva äiti, painakaa ruutu niin pääsette jonon ohi"

-lehtokotilot. Mistä niitä tulee?? Kuka ne tänne on luonut ja miksi?? Syö mun kukat. Prkl!

-tavaroiden hukkaaminen. Mä hukkaan kamani monta kertaa päivässä! Milloin etin puhelinta, avaimia, sytkäriä tai ihan mitä vaan. Ärsyttää kun on tällänen lahopää ni kaikki häviää. Pitänee muuttaa yksiöön ni olis kamat lähellä :)

-mainokset, jotka tulee muoveissa. MIKSI?! Ei voi vaan viskata niitä suoraan lehtikeräykseen, kun eka pitää repiä se muovi siitä päältä ja lajitella se erikseen energiajätteeseen. Turhaa luonnonvarojen haaskaamista.

-aikataulut. Vaikea on sopia mitään kokoontumista kavereiden kanssa kun olis pitänyt alkaa suunnittelu jo vuoden alussa. Jos taas muille sopis joku tietty päivä ni of course mä oon itte lupautunut johonkin muualle.

-kissankarvat. Ei tarvinne selittää tarkemmin. Itsepähän kissani olen halunnut :P

Ei silti mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Paljon vauvauutisia on sadellut viikon aikana. Pari raskausuutista tullut ja pari vauvaa on syntynyt. Niitä uutisia sitten oon iloinnut tippa linssissä :') Ja juhannus! Mennään ystäväpariskunnan luo huomenna saunomaan ja syömään hyvin. Jes! Poitsukin tulee mukaan, joten rauhakseen otetaan tämä juhannus. Täältä tähän, nyt julistan juhannustauon. 

Älkää ajako/veneilkö kännissä. Veneestä ei ole hyvä pissata :P Älkää hypätkö pää edellä tuntemattomaan veteen. Pitäkää huoli toisistanne niin kaikilla on mukavampi juhannus.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

And the paskamutsi award goes to....

Me ollaan selvitty 9 kuukautta ja kuusi päivää ilman sairauksia tai haavereita. 

Kunnes...

..poika tippui tänään sängyltä. Muksahdus vaan kuului ja samalla tuntui kuin joku olis mua lyönyt puukolla sydämeen. Kamala sitä huutoa ja itkua ja äitikin itki samalla ja voi voivoi.

Sitten lähdettiin päivystykseen koko perhe, kun terveysneuvosta ei vastattu "Olette jonossa, odottakaa hetki palvelemme mahdollisimman pian *hissimusiikkia perään*" Silmäkin turposi heti ja sen takia halusin päästä näytille. Päivystyksen ilmoittautumistiskillä oli mukava nuorimies (sairaanhoitaja) joka katsoi pojan otsaa ja turvonnutta silmää. Turvotus kuulemma enteili mustaa silmää ja patti häipyy aikanaan. Patti vaan on punainen ja siinä pinnassa on verisuonia, eli voitte kuvitella kuinka hurjan näköinen. 

Eipä tarvitse mennä ihmisten ilmoille vähään aikaan, ettei joku kukkahattutäti ala pahalla silmällä tuijottamaan. 

Nyt sitten valvon yön (tuskin uni tuleekaan) ja herättelen pientä murua parin-kolmen tunnin välein. Panadolia annoin ohjeesta yötä vasten, jos se pää sattuu olemaan kovin kipeä. Miksei äitien ja lasten välillä vois olla sellasta telepaattista yhteyttä että tietäis mikä toisella on, vaikkei se osaakaan puhua??

Että sellanen päivä. Oli mulla muutakin, mut ne jää nyt toiseen kertaan.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Viikonloppuleskeyden loppu

Aamulla poitsu taas yllätti nukkumalla yli kahdeksaan. Siinä sitten hetki köllöteltiin vierekkäin, poika päristeli naamaani ja repi hiuksiani ja aikani tätä kestettyäni päätin nousta ylös. 

Potan kautta aamupalalle, puurokattila liedelle ja sitä rataa. Puurot molemmille valmiiksi ja eikun syömään! (Not!) Vaikka lastasin syöttiksen tarjottimelle toistakymmentä erilaista lelua ja härpäkettä, paistinlastaa ym, ei puuro uponnut. Ei, ei, ei. Okei, vaihdanpa tähän Piltin Rukiiseen hedelmämysliin, se uppoaa ainakin kuin vanhaan ihmiseen.

Väärin taas. Ei auennut suu kuin kahdelle lusikalliselle. Tässä kohtaa harkitsin jo aamutupakkaa ja hermojen keräilyä hetken. Noh, otinpa banaanin ja ajattelin että tää kyllä tekee kauppansa mössättynä. Ei uponnut sekään. Ainoa joka kelpasi, oli maito. 

Maidon juotuaan poika oli tyytyväinen ja katteli Hoplaa taas onnellisena matolla pyöriskellen. Itse sain juotua 2 (Kaksi!) täyttä kupillista lämmintä kahvia, sen puuroni lisäksi. 

Koska ulkona oli mahtava sää, aurinko paistoi ja sitä rataa, suuntasimme pienelle happihyppelylle. Poika rattaisiin ja ulos. Lenkillä poika alkoikin jo hieroa silmiään, joten ei muuta kun puolijuoksua takasin himaan ja äkkiä pöperöä naamariin ja nukkumaan. Ruoka tekikin ihan hyvin kauppansa (en nyt muista mitä syötin, mutta koska olin laiska, se oli purkkiruokaa) ja niin päästiinkin unten maille. 

Pojan nukkuessa Iskä tuli kotiin. JEEEEEE!! Bileeeet! Olin lähtövalmiudessa, joten nappasin salikassini ja suunnistin liikunnan pariin kiepsahtamalla ensin kirpparin kautta. Mukaan tarttui ihanat käyttämättömät piikkikorkoiset sandaalit. Pojalle en löytänyt (ihme kyllä) mitään. Kaikki oli joko liian pieniä, ylihinnoiteltuja tai vaaleanpunaista.

Salilla huhkittiin ystävän kanssa kuukauden tauon jälkeen noin 40min kunnes luovutimme väsyneinä ja totesimme että yritetäänpä parin päivän päästä uudestaan. Silloin varataan aika jollekin tyypille, jolle päästäisiin esittämään irtisanomisilmoituksemme. Joo, olemme molemmat vähän tyhmiä ja sitouduimme loppuiäksemme sikakalliiseen überhienoon kuntokeskukseen jossa sentään on ryhmäliikuntaa ja sauna. Tästä ilosta maksamme itsemme kipeiksi ja nyt ollaan päätetty että nyt riitti. On olemassa halvempiakin saleja, joiden jäsenyyttä ei tarvitse testamentata lapsenlapsille asti.

Kirppis/salikeikkaan vierähti 3 tuntia ja olikin aika nälkä kun kotiuduin viimein. Nälkäisenä olen aika h**vetin kiukkuinen (lue: saatanasta seuraava) ja meinasinkin polttaa päreeni kun naapurin jalaton lökäpoksyjuippi oli parkkeerannut saksalaisen laatuautonsa keskelle pihaa kun vierasparkkipaikka oli varattu. Oli aika likellä etten vähän tuupannut vauhtia, mutta pääsin kuin pääsinkin ohi, sivupeilit melkein kylkeä hipoen.

Rauhoitettuani sisäisen kiljuvan jalopeurani, lähdimme mummolaan. Jalkaan laitoin hienot uudet sandaalini ja matkalla alkoikin sataa kaatamalla vettä. Matkalla poikettiin eräässä saksalaisen ketjun ruokakaupassa, piti saada pikkumiehelle lisää ruokaa. Kävelin kaupan ovelle noin 35m, kun toinen kenkä tuntui yht'äkkiä hassulta astua. Siinä kaatosateessa nilkutin kärrykatokseen ja totesin että jes, mun uusista sandaaleista oli mennyt korko poikki. Teki mieli vetästä perinteiset itkupotkuraivarit.

Arvatkaa vaan kuinka paljon se vitutti. Enempää ei päivästä jäänytkään raportoitavaa, tuo korko pilasi loppupäiväni.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Ainiin.

Blogin nimen keksin kun mietin kliseitä joita olen kuullut odotus- ja vauva-aikana.
Ärsyttävintä oli loppumetreillä joko joko-kysely ja kun poika nukkui 3kk iässä todella huonosti, moni naureskellen vaan tokaisi että kyllä se teininä sitten nukkuu. Onneksi nukkuu nykyään hyvin, mutta tuo oli yksi ärsyttävimmistä. Ehkä listan kärkeen menee kuitenkin ihmisten kyselyt imetyksestä. Jo sairaalassa se alkoi; "Onko sulla maito riittäny" (No --ttu en tiiä kun ei oo noussukkaan vielä!) Ja jopa "Nukkuuko hyvin?" (En tiiä kun tää on vasta 2vrk vanha)

Riittihän se maito. Melkein 8kk kunnes lopetin.


Päivä muiden joukossa

Tänään nukuttiin kahdeksaan. Ollaan poitsun kanssa viikonloppu ihan kahdestaan, joten hoidan kaiken itse. Niinkuin kyllä normaalistikin, joten ei sinänsä mitään uutta.

Aamupuuro syötiin niin että keittiö näytti syönnin jälkeen taistelutantereelta kuin joku olisi vähän roiskinut kamoja ja puuroa ympäriinsä. Sen jälkeen katottiin boksin nauhotuksista vaihteeksi joka-aamuinen Hopla. Siinä hetken leikkien jälkeen syötiin jo lounas, koska oltiin nukuttu niin pitkään niin aikataulu olis menny sekasin mitä normaalisti ei tapahdu ja loppupäivä olisi ollut yhtä kitinää. Lähdettiin lenkille, jonka aikana poitsu nukahti 25 minuutiksi. Kun tultiin sisälle, kippasin sen omaan sänkyynsä jos nukahtaisi, mutta eipä mitään, tuolla tuo höpöttelee ja kitisee välillä tuttia. 

Olen syönyt tänään yhden croissantin. Olisin ehtinyt toki enemmänkin, mutta aina kun on hetki hengähtää, mulla tulee joku pakonomainen tarve alkaa setviä vaatekasoja, tiskivuorta tms. Tänään käytin parinkymmenen minuutin ajan hyödyksi lataamalla pyykkikoneen valmiiksi (en kuitenkaan laittanut sitä vielä päälle, koska laiska) ja join puoli kuppia lämmintä kahvia. Jes! Yleensä kahvia on kupillinen, mutta kylmää. 

Päivä jatkunee tästä kaavalla herätys päikkäreiltä, potalla, syömään, leikkiä, potalle, mummolle syömään, päikkäreille, hereille, potalle, leikkiä, iltapuuro, potalle, nukkumaan.

Meillä alotettiin pottaharjoitukset toissapäivänä. Mikäli ketään kiinnostaa, tulosta on tullut vain kahdesti. Vaikea arvioida koska tuota ipanaa kiikuttaa potalle, kun yleensä se pissaa just sitten kun oon saanut vaipan takaisin. Kaipa sekin asia helpottaa aikanaan. Olisihan se kiva hoitoon viedessä sanoa että pottailu sujuu edes jotenkuten.

No mutta se siitä nyt, tää mamma lähtee tekemään itelleen pari sämpylää ja syö ne hätäisesti ennenkuin poika (vihdoin nukahdettuaan) herää taas. 

P.s. Jos tätä joku eksyy lukemaan, voisi antaa vinkkiä mitä tänne kirjoittaisin. Luen kyllä paljon blogeja mutta on tää itse kirjoittaminen sittenkin hiukan haastavaa.