Aamulla poitsu taas yllätti nukkumalla yli kahdeksaan. Siinä sitten hetki köllöteltiin vierekkäin, poika päristeli naamaani ja repi hiuksiani ja aikani tätä kestettyäni päätin nousta ylös.
Potan kautta aamupalalle, puurokattila liedelle ja sitä rataa. Puurot molemmille valmiiksi ja eikun syömään! (Not!) Vaikka lastasin syöttiksen tarjottimelle toistakymmentä erilaista lelua ja härpäkettä, paistinlastaa ym, ei puuro uponnut. Ei, ei, ei. Okei, vaihdanpa tähän Piltin Rukiiseen hedelmämysliin, se uppoaa ainakin kuin vanhaan ihmiseen.
Väärin taas. Ei auennut suu kuin kahdelle lusikalliselle. Tässä kohtaa harkitsin jo aamutupakkaa ja hermojen keräilyä hetken. Noh, otinpa banaanin ja ajattelin että tää kyllä tekee kauppansa mössättynä. Ei uponnut sekään. Ainoa joka kelpasi, oli maito.
Maidon juotuaan poika oli tyytyväinen ja katteli Hoplaa taas onnellisena matolla pyöriskellen. Itse sain juotua 2 (Kaksi!) täyttä kupillista lämmintä kahvia, sen puuroni lisäksi.
Koska ulkona oli mahtava sää, aurinko paistoi ja sitä rataa, suuntasimme pienelle happihyppelylle. Poika rattaisiin ja ulos. Lenkillä poika alkoikin jo hieroa silmiään, joten ei muuta kun puolijuoksua takasin himaan ja äkkiä pöperöä naamariin ja nukkumaan. Ruoka tekikin ihan hyvin kauppansa (en nyt muista mitä syötin, mutta koska olin laiska, se oli purkkiruokaa) ja niin päästiinkin unten maille.
Pojan nukkuessa Iskä tuli kotiin. JEEEEEE!! Bileeeet! Olin lähtövalmiudessa, joten nappasin salikassini ja suunnistin liikunnan pariin kiepsahtamalla ensin kirpparin kautta. Mukaan tarttui ihanat käyttämättömät piikkikorkoiset sandaalit. Pojalle en löytänyt (ihme kyllä) mitään. Kaikki oli joko liian pieniä, ylihinnoiteltuja tai vaaleanpunaista.
Salilla huhkittiin ystävän kanssa kuukauden tauon jälkeen noin 40min kunnes luovutimme väsyneinä ja totesimme että yritetäänpä parin päivän päästä uudestaan. Silloin varataan aika jollekin tyypille, jolle päästäisiin esittämään irtisanomisilmoituksemme. Joo, olemme molemmat vähän tyhmiä ja sitouduimme loppuiäksemme sikakalliiseen überhienoon kuntokeskukseen jossa sentään on ryhmäliikuntaa ja sauna. Tästä ilosta maksamme itsemme kipeiksi ja nyt ollaan päätetty että nyt riitti. On olemassa halvempiakin saleja, joiden jäsenyyttä ei tarvitse testamentata lapsenlapsille asti.
Kirppis/salikeikkaan vierähti 3 tuntia ja olikin aika nälkä kun kotiuduin viimein. Nälkäisenä olen aika h**vetin kiukkuinen (lue: saatanasta seuraava) ja meinasinkin polttaa päreeni kun naapurin jalaton lökäpoksyjuippi oli parkkeerannut saksalaisen laatuautonsa keskelle pihaa kun vierasparkkipaikka oli varattu. Oli aika likellä etten vähän tuupannut vauhtia, mutta pääsin kuin pääsinkin ohi, sivupeilit melkein kylkeä hipoen.
Rauhoitettuani sisäisen kiljuvan jalopeurani, lähdimme mummolaan. Jalkaan laitoin hienot uudet sandaalini ja matkalla alkoikin sataa kaatamalla vettä. Matkalla poikettiin eräässä saksalaisen ketjun ruokakaupassa, piti saada pikkumiehelle lisää ruokaa. Kävelin kaupan ovelle noin 35m, kun toinen kenkä tuntui yht'äkkiä hassulta astua. Siinä kaatosateessa nilkutin kärrykatokseen ja totesin että jes, mun uusista sandaaleista oli mennyt korko poikki. Teki mieli vetästä perinteiset itkupotkuraivarit.
Arvatkaa vaan kuinka paljon se vitutti. Enempää ei päivästä jäänytkään raportoitavaa, tuo korko pilasi loppupäiväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti