keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Tunnelmointia


Kynttilöitä, pientä epäjärjestystä ja paljon kinkkua ja suklaata. Niistä on tämä joulu tehty! 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kaksi yötä jouluun on...!

Ja mulla iskee paniikki. 

Koska nilkkani on edelleen mitä on, en ihmeisiin pysty. Kyllä tällä jo kävelee jotenkuten ilman keppejä mutta rasitus ei tee hyvää. Joten imuroinnin ja moppauksen saa hoitaa iskä tai joku siihen tarjoutuva henkilö. Aamuisin on niin julmettu särky että saa vetää molemmat särkylääkkeet naamariin että helpottaa. Hoitajaa konsultoituani otinkin ohjeen mukaisesti lääkkeet tänään klo 6 kun kello herätti vartavasten. Ei särkenyt pahasti parin tunnin päästä kun ylös noustiin. 

Ainiin! Mun piti paketoida loput lahjat. Kävin tänään kauppakeskus Karismassa hakemassa puuttuvat lahjat ja voin sanoa että populaa riitti! Surrasin aikani parkkihallia ympäri ennen kuin kohdalle osui vapaa ruutu suht läheltä ovea. 50min ja pääsin taas lähtemään kotiin :)

Huomenna vielä loppusiivous ja kinkku uuniin. Ja ehkä kokeilen tehdä tuuvinkia (perunalaatikkoa) jos sille päälle satun. 

Iskä on töissä. Sanoi ajavansa kaverinkin keikat joten turha odotella sitä kotiin ennen puolta päivää. Kuvitteli olevansa 9 aikaan kotona mutta koska tää joulu sekottaa pakan aika hyvin voin (aiemmista kerroista kokeneena) sanoa että ei tuu tapahtumaan. 

---

Poika nukkui tänään ekat päiväunet omassa huoneessa. Hyvin meni! Silti tämä hannariäiti halusi lapsen samaan huoneeseen vielä yöunille. (Toisaalta myös siksi että jos alkaakin itkeä keskellä yötä niin mä en tällä koivella ole salamana paikalla. Ja koska parketti+villasukat ei ole hyvä yhdistelmä, saattaisin vielä lyödä kupolinkin lattiaan..)

Ehkä tässä vielä pari päivää menee ja sitten saa poika nukkua omassa huoneessaan. Ja kunhan mä uskallan noi kepitkin palauttaa. 

Täältä tähän! Ulkona tuulee aika kovaa. Pelottaa että tulee parvekelasit sisään. Ei kai..


tiistai 17. joulukuuta 2013

Ei nyrjähtänyt nilkka ole este vaan hidaste.

Joulupaniikki alkaa hiipiä meillekin. Eilen onneksi keksin anopille ja puolisolleen joululahjan. Aamulla päätin että muita me muistetaan kukilla. Tiedän, niin tavallista mut nyt ei pysty muuhun.. Mulla on viikko aikaa saada asunto kuntoon, poika huoneeseensa asumaan ja ostaa loput lahjat. 

Lahjoja siis puuttuu. Miehelle en oo hankkinut mitään ja pojalle taas ei oo tarpeeksi paketteja vielä :) omille vanhemmille pitäis kanssa keksiä jotain.. Tykkään joulusta juurikin sen lahjojen antamisen takia. Kiva vaan nyt sitten keppien kanssa lähteä lahjaostoksille. Käsiä kun ei muutenkaan ole liikaa niin saati sitten kun molemmissa on keppi. Pitää soittaa kavereille jos jollain olis aikaa lähteä kantoavuksi. 

Poitsun huonekin alkaa olla kohta siinä kunnossa että pääsee muuttamaan sinne :) kun vaan joku tervejalkainen veisi ikean pahviroskat pois ja siirtäisi pakastimen pois keskeltä lattiaa. Niin ja asentais verhot. 

---

Miehellä on ollut nyt hoidettavana pari päivää melkein kaikki mun hommat. Ja sehän ei tykkää. Eikä siltikään tajua että mä teen normaalisti sen kaiken ja joka päivä, ihan käskemättä. 

Ei ole äidin rooli helppo. Mitä siitä sitten tulee kun lähden takaisin aikuisten maailmaan opiskelemaan? Koulun päälle pitää vielä pestä pyykkiä ja tehdä ruoka jne jne. 

Kyllä mä pärjään, oon sen päättänyt! 

Joulualesta sitten ostan niitä koulutarvikkeita, jännää ;)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Tuhat sanaa.

Eikös kuva kerro jo kaiken oleellisen. 


Joo, että ei kannata mennä kaatumaan tuonne liukkaalle pihalle tai menee nivelsiteet. Odotettavissa paljon villasukkia ja enemmän postauksia seuraavan parin viikon aikana. 

Nyt nappailen parit särkylääkkeet ja yritän hautoa kylmällä tuota nilkkaa. On se aika turvoksissa. 

perjantai 13. joulukuuta 2013

Sieltä se tuli!

Koulupaikka meinaan! Heti ensi vuonna aloitan opiskelut ja pääsen takaisin aikuisten maailmaan! :)

Nyt pitää hankkia kalenteri ja kaikkea muuta tarpeellista. Ainakin tuoksuva pyyhekumi ja jotain ihania lyijykyniä. Ihanaa! 

maanantai 9. joulukuuta 2013

Ilmainen niksi, tähän et tarvitse sukkahousuja

Joulu. Tuo ihana vuodenaika jota mä henkilökohtaisesti rakastan kovin paljon. Ihaninta siinä on lahjojen antaminen muille ja nähdä ilmeet paketteja avatessa. 

Siksi onkin erityisen ihanaa päästä lahjomaan omaa pientä lastaan. Muutama lahja odottaa vaatehuoneesta paketointia, onneksi vielä ei tarvitse alkaa jemmaamaan lahjoja sen kummemmin kun ei tuo ihan vielä tajua mistä on kyse. Ei tajua sitäkään kun yritän sanoa että ei saa purra/repiä hiuksista/kiljua/heitellä kamoja tai tontut näkee ja kertoo Pukille. Ehkä ensi vuonna alkaa mennä jo jakeluun :)

Mutta koska asunto alkaa olla asuttavassa kunnossa ja eilen lähti vanha tiskikonekin pois keittiön nurkasta, olen alkanut ripotella joulua sinne tänne. Ohessa muutama esimerkki. 





---

Poitsu on sitä mieltä että aika koetella rajojaan ja mutsin hermoja. Ensin käytiin parin viikon taisto nukkumaan menosta ja syömisestä. Pukeminen on ollut nyt hankalaa kun on siirrytty toppahaalariin. 

(Nyt tuo yrittää selvitä ilman päiväunia ja valvoo tuolla sängyssään. Eilen ei nukkunut ollenkaan joten sammui klo 18 ja heräili pitkin yötä huutamaan)

Jotta elämä ei olisi liian helppoa nyt kun laatikot on saatu pois jaloista, poika on keksinyt että hitto täällä on tilaa! Ja uusin temppu onkin kontata vauhdilla keittiöön ja väännellä hellan nappuloita. Meinasin saada paristi slaagin kun katsoin nappuloita joista osa oli jopa kutosella. 

Ratkaisu: 


Vielä kun saadaan viime viikkoiselta Ikean reissulta hankittu senkki kasaan (ja vanha taso pois tieltä) niin tv ja oheisvempeleet saa olla rauhassa. Tähän asti on ollut vain itse kehittämäni lapsilukkoja ympäri kämppää. Pilttipurkin kansia, jesseteipillä liimattuna nappuloiden päälle. 

Täältä tähän, jatkamme päiväunille käymistä. 





tiistai 3. joulukuuta 2013

En enää koskaan pelaa Twisteriä.

Olipa kerran synttäripippalot. Oltiin hyvällä meiningillä saunottu ja syöty sairaan hyvää tikka masalaa. 

Kunnes tuli aika jolloin halusin pelata pari erää Twisteriä. Yksi ystävistäni suostui pelaamaan. (Yksi oli jo poistunut kotiin alkaneen mahataudin vuoksi) 

Pyysin sitten miestä pelaamaan. Ei suostunut. Pyysin uudestaan. Ei vieläkään. 

Siitäkös minä metelin nostin. Ettei minun syntymäpäivän kunniaksi voinut pelata Twisteriä. Ja muut alkoivat huutaa mulle. Ja minä vedin palkokasvin venttiiliini, syvälle. 

Juoksin ulos itkien ja sanoin lähteväni kotiin. 

Eipä tepsinyt. Aikani showta jatkettuani olin jo oikeasti sitä mieltä että lähden kotiin. 

Taksi tuli. Mut käskettiin kyytiin muiden kanssa. Ei pysähdytty meidän kohdalla koska vaadin miestä kotiin kanssani. 

Mut sitten jätettiin kaupungissa yksin taksijonon liepeille. Kävin tsekkaamassa tilin saldon; eipä ollut rahaa matkata kotiin. 

Menin sinne missä muut olivat. Kerroin tilanteen ja toinen päivänsankari lyttäsi setelin kouraan ja käski kotiin. Eeeeenpä totellut vaan painelin etsimään miestä. 

..joka ei suostunut puhumaan mulle. Hän kun oli niin loukkaantunut. Ymmärsin ja en ymmärtänyt että miksi. 

No lopputarina menee niin että näin tuttuja, jotka tarjosivat pari juomaa ja yritin soittaa illan päätteeksi äijälle että mennään kotiin. Ei vastannut. Menin siis yksin. Ja heräsin yksin. 

Aamulla yksi ystävistäni ilmoitti viestitse että minun pitää pyytää kaikilta anteeksi koska pilasin kaikkien illan. (Mielestäni kaikilla muilla oli hauskaa paitsi mulla) 

Ei ole kuulunut kenestäkään sen koommin. Paitsi miehestä, joka ilmaantui katuvana paikalle ollessani vanhempieni luona hakemassa pikkumiestä hoidosta. Jos olisi kotiovelle tullut, en olisi avannut ovea kun olin sen verta vihainen. 

Yritän tässä nyt jo ties monetta iltaa miettiä että pitääkö mun kauankin vielä ruoskia itseäni sen takia että stressini purkautui odottamattomalla tavalla? Että vedin överit ja kiukuttelin kuin teini? Ja että olin vihainen koska mun kanssa 1/8 pelasi? Vaikka mainitsin tuovani ko. pelin mukanani? 

Huomenna mennään Ikeaan. Ja iskä maksaa! 

Ps. Olen edelleen vihainen enkä tiedä kuinka tästä jatkaisin.. Taisin irtisanoa kaasotkin.