sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Valkosipulin huuruiset terveiset

Sairastettuani kuukauden flunssaa, se huipentui päivystyskäyntiin eräänä iltana kun ei enää meinannut happi kulkea. Sain sitten vähän hengitettävää lääkettä ja kortisonikuurin. Sen ohella söin vitamiinit, Carmolistipat, hunajaa ja valkosipulia isolla annostuksella ja muutamassa päivässä olo oli parempi. Ja on edelleen. 

Muiden luokkakavereiden ollessa työssäoppimassa päiväkodissa, mä olen pakertanut päivätolkulla koulutehtäviä. En siis tee harjoittelua koska sain siitä työkokemuksen ansiosta hyväksiluvun :)

Lapsi täytti kaksi vuotta pari viikkoa sitten ja kasvaa hurjaa vauhtia. Pikkuhiljaa jo juoksee (apua!) ja toistaa puhetta kuin papukaija. Pitänee lopettaa erään naapurin mollaaminen ettei huutele hiekkalaatikolla.. Kovasti on alkanut vauvakuume vaivaamaan kun ei tuo iso poika enää oikein vauvasta mene. Noh, kaikki aikanaan mutta nyt keskityn kouluun. 

Pikkukissa kasvaa kanssa kovasti, on jo iso kolli eikä loppua näy. Hyppii illat ja yöt pitkin seiniä ja kiusaa isompaa kissaa. Isompikin kissa lopetti vihdoin nurkkiin kusemisen kun sai mielialalääkkeet. Kyllä, luit oikein. En itsekään siihen uskonut mutta kun kolmen päivän jälkeen ei enää pissaa tarvinnut siivota, olin valmis jo lähettämään hedelmäkorin eläinlääkärille. Tyydyin vain soittamaan ja kiittämään tuhannesti. 

Siinä pikaisesti kuulumisia ilman kuvahöysteitä, pitää jatkaa sukkien tekoa että saan joululahjat ajoissa valmiiksi. Niin, joulu se tulla jolkottaa :) pitäisi saada yksi pakastin myytyä nurkista pois jotta kuusi mahtuu sisälle. 

Kuulumisiin! 

lauantai 23. elokuuta 2014

Kakkaa tuulettimessa

Karmea flunssa kruunasi mun ensimmäisen näyttöviikon, mutta siitä huolimatta läpi meni. 

Lapsikin tuli kipeäksi. Me nyt maataan yhdessä sohvalla ja kitistään iskälle. 

Yritän saada jotain postattua kunhan henki taas kulkee ja kuume poistuu kuvioista.. 

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kukkia siellä täällä, mutta mitä ne oikein on?

On ihanaa asua lähellä luontoa. Pääsee hetkessä lapsosen kanssa pellon reunaan pieneen metsikköön keräämään kukkia. Tänään en kerännyt mitään, mutta mieleen palautui yksi loppukesä vuosien takaa, jolloin tuli paniikki kerätä kasvioon kasveja. Ai luaja, siinä tuli plärättyä äidin kasvikirjaa kun ei silloin vielä ollut nettiä kotona. 

Niin että tässä muutama otos kasveista jotka tunnen ja yksi johon kaipaisin vastausta. 

Tämän valitettavasti tunnen. Jättipalsami, idästä tullut vieraslaji josta jo raportoinkin vieraslajit.fi että hävitystä kaipaa. Leviää kuin tauti. 

Siankärsämön sentään olen tiennyt pienestä asti :)

Puna-apila, yksi lemppareistani. 

Ätsiiih, timotei. 

Tätä en tunnista. Ei ole meidän nurkilla ennen kasvanut. Säilyy hyvänä maljakossa jo toista viikkoa :) tunteeko kukaan? 

Tietty täällä nurkilla kasvaa myös muita allergiaa (mulle) aiheuttavia kasveja, pujo on pahin. Eilen aloitin taas allergialääkkeiden popsimisen kun osasin yhdistää heinät, pujon ja alotuisen nenän vuotamisen ja aivastelun. Muuten ei olekaan tänä kesänä tarvinnut itseään tuosta syystä lääkitä, kumma. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, taidan alkaa paijaamaan pikkukissaa :)





torstai 17. heinäkuuta 2014

Karvainen heppu jolla on isot korvat

Haettiin tiistaina Nummelasta meidän lauman uusin jäsen. Norjalainen metsäkissa josta olen ehkä maininnut jo aiemminkin. 

On se suloinen! Sanoo miu ja tulee syliin. Saattaa nukahtaa kesken leikin :) Kehrää uskomattoman kovaa ollakseen kaksikiloinen pentu vasta. 




Turbo on nimensä veroinen kyllä. Juoksentelee ympäri kotia, menee jokaiseen koloon johon vaan sattuu mahtumaan ja tutkii kaikki nurkat. Niinhän kuuluukin tehdä. 

Topi ei ole kovin innoissaan. Sähisee vielä jonkin verran jos Turbo menee liian lähelle mutta tilanne on jo parempi. Tiistaina se oli vain sängyn alla piilossa tuota hurjaa pientä karvapalloa. 

Pikkumies ei ole moksiskaan pennusta. Välillä vähän silittelee ja halii mutta siihen se jää. Onneksi. Kerran veti hännästä mutta ei saanut sitä irti kun ehdin kieltämään. Kyllä tuo katti onneksi on jo kasvattajalla tottunut lapsiin kun siellä oli saman ikäinen tyttö :) ja kunhan kasvaa niin oppii pitämään puolensa ja menemään karkuun. 

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ammuu, röh röh ja kukko kiekui!


Eilen tehtiin retki naapurikuntaan, suuntana Orimattilan kotieläinpuisto. Koska sinne pääsee vielä alle 2-vuotiaat ilmaiseksi, päätimme hyödyntää sen ja nappasimme kameran ja lapsen mukaan. 

Perille päästyä itsekin ihmettelin notta onhan paikka hiukan menettänyt loistoaan vuosien saatossa. Itse olin siellä viimeksi käynyt ehkä reilun 20 vuotta sitten. Kaikki näytti niiiiiin erilaiselta aikuisen silmin kun eläimetkin näki aidan yli eikä tarvinnut aidan raosta kurkistella. 

Ensin ei meinannut millään saada sitä katsomaan kameraan päin ja sitten se koitti syödä sen. 


Oli poroa, hanhia, poneja, heppoja, lehmiä jne jne jne. Mielestäni ihan hauska paikka tutustuttaa lasta kotieläimiin kun omalle pihalle ei taloyhtiön sääntöjen mukaan saa ottaa kesälehmää. Olisi se kyllä vaan ekologinen ruohonleikkuri ja lannoittaja! 

Pikku J tykkäsi erityisesti kanoista ja kukosta. Ja katsoi kovin kieroon kun äiti taputteli hevosia ja rapsutti niitä korvan takaa. Meinasi ihan itku tulla. 

Pois päästiin lähtemään aika kivuttomasti, ehkä ohi mennyt ruoka-aika oli osasyynä. Eipä silti, paikka tosiaan oli menettänyt hohtonsa eikä sinne tehnyt mieli jäädä hengailemaan. 

Se taisikin olla viimeisiä "kesäretkiä" tälle vuodelle. Huomenna tulee uusi kissavauva ja sitä ei tohdi jättää ison vanhan Topin kanssa pitkäksi aikaa. Vaikka luulen että Turbo kyllä osaa pitää puolensa jos kärhämää tulee. 

Olisin lisännyt tähän vielä lisää kuvia mutta ne on muistikortilla enkä jaksa enää käynnistää konetta jotta liittäisin ne tänne. Ehkä teen jonkinlaisen kuvakollaasin syssymmällä.. 




sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Nestle Shredded Wheat

Pääsin mukaan Hopottajien hopotuskampanjaan jossa oli tehtävänä maistella uusia Nestlen Shredded Wheat muroja. Näissä uutuuksista on sisällä mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa soseena. Ulkomuoto vaikuttaa kuivalta ensinäkemältä mutta sisus on herrrrkullinen! :)

Näitä napsi pikku J myös onnessaan kun näki että äiti syö jotain. Itse napsin niitä välipalana kuivilteen, maidon kanssa niistä tulee yllättävän pehmeitä ja liian mössöä. Sisus on raikas mutta ehkä jopa hiukan liian makea. Ei uskoisi mun sanovan koskaan mitään liian makeaksi, sokerihiiri kun olen, mutta muroiksi ehkä hiukan liian makeita. 

Kaupassa vielä kurkkasin hinnan hyllyn reunasta ja olin lentää pyllylleni; melkein 5 euroa! Mutta toisaalta, täyttävistä aamiaismuroista voisi ehkä tuon hinnan jopa maksaakin :) 

Tässä vielä linkki Hopottajien kampanjasivulle: 

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Se puhuu!

Rrrrekka. Tätti (tähti). Miau! (Kissa). Ishkä. Popo! (Mopo). Kiikkaa!

Siinä joitain. Poika oppii puhumaan pikkuhiljaa. Sittenkö alkaa se kyselyikä? Ja viisastelu? Jos jälkimmäisen oppii molemmilta niin varmaan tulee extrasupernäsäviisas mukula. 

On se ihana. Pellon reunassa on kiva katsella pellon toisella puolella kulkevaa autotietä. Ja autoja. Rrrrekka! Osoittaa sormella. Isäänsä tullut. 

Kohtahan tuo täyttää jo kaksi vuotta syksyllä. Ihana pieni lapsemme. Haluaisin kovasti pikkusisarusta hälle, mutta koulu ensin. Pitänee kiristää tahtia ja alkaa suorittamaan iltakursseja ;) 

Näihin tunnelmiin, ötyjä. 

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Happily ever after ja muita kohokohtia

Tosiaan, tässä on tapahtunut kaikenlaista. Muutettiin omaan asuntoon joka sattuu olemaan mun lapsuudenkoti. Juhannuksena tuli kokeiltua että mahdunko vielä entisen huoneeni tuuletusikkunasta ulos ja lopputuloksena mätkähdin kukkapenkkiin. Mutta mahduin! :) 

täällä on nyt maalattu seinät ja katot joka huoneesta ja uusi valkoinen väri entisen tupakan keltaisen tilalla on oikein valoisa. Uudet lattiat on kovasti mun mieleen ja ihmettelen miksi edes halusin alunperin vaaleamman kuin mitä tuo on. Ja eteisen uusi peiliovilla varustettu komero tuo ihanaa avaruutta ja valoa. 

Tää asunto tosiaan oli monilta osin alkuperäisessä kuosissaan vuodelta -83. Keittiö myös, mutta siihen tulee muutos ajan myötä. Tärkeintä on että mulla on ihana uusi tiskikone jossa on nappulat kivasti luukun yläreunassa ja siinä on lapsilukko sekä nappuloille että luukulle. Ja sekin löytyi alesta ja tuotiin kotiin ilman toimituskuluja. 

Ja meille tulee uusi kissa ensi kuussa. Norjalainen metsäkissan pentu, aito ja oikea jonka nimeksi tulee Turbo. Vielä kaksi piiiitkää viikkoa saa odottaa..! 

Ja ne häät! Ne meni oikein hyvin, lukuunottamatta sitä että 10min ennen vihkimistä alkoi sataa ja tilaisuus piti siirtää sisätiloihin. Ja ettei mahduttu kävelemään rinnakkain pöytien välistä. Ja että yksi parhaimmista ystävistäni oli ennemmin kotona vahtimassa koiraa joka oli tekemässä pentuja jotka lopulta syntyivätkin 1,5vrk myöhemmin. 

Kun tuli se kohta jossa pysähdytään vihkijän eteen, mun kädet alkoi vispaamaan sitä tahtia että olis voinut vatkata vaikka marenkivaahdon hetkessä. Kumpikin saatiin sanottua silti TAHDON ja niin tuo maaginen 3 minuuttia oli ohi. Pusi pusi ja silleen. 

Vieraita oli n. 35 ja ihan tarpeeksi olikin. Kaikkien kanssa ehti vähän seurustella. Moni ihasteli mun mekkoa ja se oli mukavaa koska itse rakastuin tuohon pukuun samantien kun sen kuvan näin. Mekko siis on ostettu Facebook-kirpparilta. Ja siellä sen myös myyn pois kunhan tulee pesulasta. Mä en siihen tule enää toista kertaa mahtumaan eikä sille ole tarvettakaan. Ekat ja vikat häät jotka järjestän! 

Edellisiltana vielä silitin pöytäliinoja ja joukolla tuskailtiin musavehkeiden liitäntöjä. Onneksi saatiin ne toimimaan ja Spotifylista toimi moitteettomasti. Okei, pari kertaa DNAn maanmainio 3G petti mutta onneksi oli suurin osa biiseistä offlineen ladattu. 

Ruoka oli hyvää ja kakku oli hyvää (ja turkoosi!) ja juomia oli riittävästi. On mulla kyllä vielä 9l viiniä tuhottavana... Ja pari skumppaa jne jne. 

Enivei, nyt ollaan naimisissa ja mun pitäisi alkaa harjoittelemaan vihdoin uutta allekirjoitusta. Posti toi taas uuden kortin joka pitäisi allekirjoittaa enkä mä osaa. Enkä totu myöskään uuteen rouva-titteliin. 

Tärkeintä on, että stressi on ohi. Nyt on kuukauden loma koulusta ja syksy alkaa näyttösuunnitelman hiomisella samantien. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika. 

Yritän taas saada kirjoitusintoni kiinni ja päivitellä kesän kuulumisia ahkerammin :) 

Ja tässä pari hääkuvaa vielä. En viitsi laittaa kuvia joissa on vieraita, koska ne ei edes tiedä tästä blogista (kai) enkä nyt jaksa alkaa rajaamaan. 






sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Mä elän vieläkin.

Joo oli häät ja työssäoppiminen jne. Oon nauttinut tästä stressittömyydestä ja lomasta enkä ole jaksanut edes blogia päivittää. 

Sneak peak: 

Tää on tämmönen sutattu kuva kun äijä ei nyt oo ihan varma saako sen kuvan laittaa tänne. Yritän suostutella.

Jos, huom jos, saan aikaiseksi, päivitän illalla. On niin paljon kerrottavaa! ;) 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Final countdown

Kaksi viikkoa häihin. Viikko sitten muutettiin omaan kotiin.  On ollut niin paljon tekemistä ettei ole ehtinyt päivittää. Laatikoiden ja jätesäkkien määrä ei tunnu vähenevän vaikka kuinka purkaa niitä kaappeihin. Argh! 

Jäljelle jäänyt kissa on yksinäinen. Käytiin eilen Nummelassa katsomassa norjalaisen metsäkissan pentua. Se muuttaa meille heinäkuussa :)

En nyt oikein saa tekstiä aikaan, päässä pyörii hääjutut ja hoitamattomat asiat. Lapsen hoitopaikka pitää vahvistaa. Joudutaan vaihtamaan hoitopaikkaa koska kaupunki vaihtui. Ihanaa hoitajaa tulee ikävä! Pitää muistaa häntä jotenkin tästä puolesta vuodesta. Poika saa käydä siellä vielä kuukauden ja sitten on loma ja uusi hoitopaikka edessä elokuussa. 

Äh, en saa tämän enempää aikaiseksi. Muuttostressin korvaa nyt häästressi. 

torstai 8. toukokuuta 2014

Laumasta puuttuu yksi

Maanantai-iltana sattui ikävä onnettomuus kun meidän toinen kissa Hugo livahti parvekkeelle tuuletuksen aikana. Lasit kun olivat auki, se kiipesi kaiteelle. Ja tippui siitä alas, viidennestä kerroksesta. 

Ikinä ei ole hissi ollut niin hidas kun riensin hakemaan sitä ettei pääsisi karkuun!! Ei onneksi hortoillut karkuun vaan siellä raukka oli shokissa ja maukui kovaa. Siihen sattui. 

Minä vein sen ylös ja mies auttoi laittamaan sen koppaan ja soitin päivystävälle eläinlääkärille. Kello oli melkein 22.30. Lääkäri sanoi että tunnin päästä on vastaanotolla, joten sovittiin aika. 

Soitin iskälle että lähtee mun mukaan, kun isäntä jäi J:n kanssa. 

En oo ikinä ajanut niin varovasti ja hiljaa tyhjillä teillä yöaikaan. Varoin joka töyssyä ja monttua joka kohdalle osui ettei kissaan sattuisi enempää. 

Kun vastaanotolle päästiin, odoteltiin jonkun aikaa kunnes lääkäri tuli. Elämäni pisimmät minuutit. 

Lääkäri sitten tutki Hugon ja totesi samantien (itsekin vasta siinä näin) että takajalka on virheasennossa ja varmasti murtunut. 

Siinä kohtaa vasta tuli itku. Ja kova paniikki. Minun pieni Hugo! 

Sitten lääkäri ultrasi vatsan ja totesi että sisäelimet oli ehjät. Naaman oli satuttanut ja muutama etuhammas oli murtunut. ...Ja molemmat etutassut myös murtuneet. Röntgeniä hänellä ei ollut mutta käsin jo tunsi. 

Kolme jalkaa siis poissa pelistä ja kissa oli tuskainen. Oli tehtävä se vaikea päätös; lähteäkö kipsaamaan ja pitämään kissaa petipotilaana viikkoja. 

Olisin niin kovasti halunnut! Hoitaa ja pitää huolta meidän pienestä kissasta. Näyttää rakkauteni ja korjata kaiken. 

Mutta parempi oli kuunnella järjen ääntä ja lääkäriä. Ja tehdä päätös että Hugo piti päästää lähtemään sateenkaarisillalle. 

Se oli aivan kamalaa mutta kissa pääsi tuskistaan. Syytän itseäni vaikka ei pitäisi ja jossittelen; jos en olisi tuulettanut. Olisin vain pessyt hampaat ja mennyt nukkumaan. 

Topi, toinen kissa on ihan onneton yksin. Hugo oli meillä pennusta saakka, olisi syksyllä täyttänyt vasta 7 vuotta. 

Mutta mikä tapahtuu, se tapahtuu. 

Meidän rakas Hugo, lepää rauhassa. 
3.8.2007-6.5.2014 <3 

Ikävä ja suru on suuri. Niin paha että ihan sydämeen sattuu ja särkee. 

torstai 24. huhtikuuta 2014

Horjuvia askelia ja kiitettävää palautetta

Jos olisin jo nuorena opiskellut samalla innolla kuin nyt, olisin todennäköisesti eri tilanteessa tänä päivänä. 

Samalla kun teen miljoonaa muuta asiaa, saan päähäni ängettyä uskomattoman määrän uutta tietoa. Kiitoksena siitä sain taas yhden kiitettävän lisää suoritettuihin kursseihin. Olen siitä todella otettu koska moni epäili onko musta opiskelemaan pienen lapsen äitinä. 

Toki oppimistapakin on muuttunut. Enää lukeminen ei ole pakkopullaa vaan tartun kirjaan innolla, testatakseni itseäni ja aivojani. Samalla kun tekee ruokaa voi vaikka jääkaapin oveen kirjoitetusta muistilapusta opetella kaikki mikrobilääkkeet :) Nuorempana luin kokeisiin ehkä edellisenä iltana jos silloinkaan. Nyt teen itse muistiinpanoja joista asioita voi kerrata jos ei tunnilla jäänyt päähän. 

Ihanaa saada hyviä numeroita ja hyvää palautetta. Ensi kuussa alkaa työssäoppimisjakso sairaalassa ja sitä odotan innolla! :) Tekemällä oppii ja toivon että näyttö menee hyvin. Sitä vähän jännitän. 

Välissä on ne häätkin, tänään on viimeinen mekon sovitus. Huomenna papereita maistraattiin ja ensi viikolla mennään katselemaan jos löytyisi ne sormukset. Heinäkuussa sitten alkaakin loma ja kiire helpottaa. 

---

Ainiin, poika kävelee!! Maanantaina ihan spontaanisti käveli horjuen muutaman metrin matkoja. Välillä pyllähti ja nousi uudestaan ylös. Fysioterapeutti sanoi eilen että ei ole tarvetta käydä viikottain vaikka lastenlääkäri sitä jo ehdotti. Kyllä se siitä. Jes! 

maanantai 21. huhtikuuta 2014

No hitto.

Julkaisin aiemmin luonnoksiin tallentamani tekstin ja nyt se näkyy tuolla listassa alempana. Ei tää puhelimella bloggaaminen olekaan ihan helppoa.. :/ 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Moni muu oli ajatellut samaa.

Käytiin ensimmäistä kertaa Lapsimessuilla eilen. Ajatuksena oli lähteä ajamaan sinne päin kymmeneltä aamulla, mutta se aie meni metsään jo kun nukuttiin porukalla pommiin ja herättiin 9.23. Siitä sitten pikaiset aamupalat ja kamppeiden etsimiset; oltiin valmiit lähtöön klo 11. Ensin piti käydä tankkaamassa Kärkkäisellä ja siellä sitten vierähti 20 minuuttia kun edellä autoaan tankkasi henkilö joka olisi voinut harkita itsensä ilmiantamista Maikkarin Suomen surkeimpaan kuskiin. Se ihan oikeasti tusasi siellä jotain omiaan 20 minuuttia sillä seurauksella että takana olija tuli kysymään onko meillä kanisteria. Sillä oli siinä odotellessa loppunut tyhjäkäynnin seurauksena bensa. 

Nooh, päästiin matkaan ja tuolla isännän ajotyylillä (no täällä on jo kesärajoitukset joten ajanpa vielä vähän kovempaa) oltiin perillä alle tunnissa. Poitsu ei ilmaissut mitään vastalauseita koko matkan aikana joten pitstop jäi tekemättä. 

Messualueelle päästiin hyvin, ajettiin ulos parkkiin koska sisällä hallissa oli aika täyttä ainakin opasteiden mukaan. 

Ja itse messukeskuksessa.. Voi herranjestas miten paljon ihmisiä! Vaunukansaa varmaan puolen Suomen edestä ja kaikki katsoivat olevansa etuoikeutettuja menemään ensin joka paikkaan, koska rattaat. Me etsittiin eka ruokapaikka ja mikro, sitten vasta alettiin kiertäminen. Ensin outlet ja ruokapuoli, ei mitään. Okei jäi sieltä mieleen ne järjettömän isot munkkirinkelit joita ei jääty jonottamaan. Halkaisija varmaan 20cm! 

Lasten puolella sitä hulinaa riitti. Oli Ainua, Aventia, Emmaljungaa ja kantovälineitä heti vastassa. Ei löydetty meidän Emmaljungiin rengasta, pitää kai kysyä varaosia liikkeestä josta ne ostettiin. Ensin kierrettiin siis lastentarvikekojut vaikka sieltä ei mitään tarvittu. 

Sitten suunnattiin lähemmäs vaatteita ja ai että! Ihania vaatteita joka puolella messutarjouksin, ihanissa väreissä! Vaan koot olivat melkein aina loppu meidän kohdalla. Ihailin myös syötävän ihanaa keltaista Gugguun jumpsuitia mutta kysyttyäni hintaa peräännyin kohteliaasti. Miten voi jollain lapsenvaatteella olla hintaa "normaalisti 85, nyt alea 20%" ?!? Ihania olivat vaan aivan liian hintavia meille. Ja koska se lottovoittokaan ei osunut meille, saa jäädä toistaiseksi haaveeksi. Sen sijaan löysin jäbälle kesäksi ihanat Villervallan shortsit ja me&i:n t-paidan. Viimeksi mainitun huomattavasti normaalia halvemmalla mikä oli ainoastaan todella positiivista. 



Pojasta oli hauskinta nähdä poliisiauto ja -skootteri. "Piipaa" pääsi suusta heti kun ne näki. Hauskaa oli ihmetellä myös yllä kuvassa näkyvää paloautoa. Sieltä isommat lapset laskivat liukumäkeä.  Jännää oli myös käydä moikkaamassa Juniorilta tuttuja Petteri-enoa ja Urmasta. Ehkä äiti jännitti enemmän kuin lapsi ;) 


Bongattiin me Junnu ja Nuppu myös! Niitä katseltiin sitten silmät suurina. 

SuPerin kojulla pyysin saada kaikki heidän esitteet jotka saatavilla ja tiedustelin onko mahdollista olla opiskelijajäsen vaikka kuuluu jo toiseen liittoon. Sain sitten kassiin mukaan myös kauan himoitsemani avainnauhan! Pitäähän hoitajalla olla avaimet kaulassa. 

Äkkiä käytiin pyörähtämässä myös pienoismalleja katsomassa. Siellä poitsu katseli silmät suurina lentokonetta, autoja, työkoneita, junaratoja ja kaikkea mistä oli tehty liikkuva pienoismalli. 



Mukaan tarttui pieni sininen höyryvene jota voidaan sitten kesällä testata. Toimii kynttilällä ja putputtaa, jos mallikappaletta on uskominen. 

Ilmapalloja kertyi myös, mutta ne jätettiin pois matkasta lemmikkipuolelle mennessä. Siellä ihmetystä ja iloa tuottivat koirat, kissat ja erityisesti rotat :) Ennen kotiin lähtöä piti vielä hakea uusi ilmapallo koska ne olivat pop. 

Kotimatkalla pikku J nukahti samantien autoon. Oli rankka mutta niin hauska reissu! Ensi vuonna ehkä on hankalampaa koska silloin (toivottavasti) poika liikkuu omilla jaloillaan.. 

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kyllä meillekin saa tulla.

Tätä asiaa oon pyöritellyt pitkään. Että kuinka paljon ihmisiä onkaan meidän elämästä karsiutunut raskauden ja lapsen syntymän myötä pois.

Niitä sellaisia, joiden kanssa tuli pidettyä yhteyttä ja hauskaa jos ei viikottain niin melkein. Joku saattoi soittaa vaikka alkuillasta ja pyytää kahville tai yhdelle jonnekin. 

Yhtenä päivänä kun mietin mitä tekisin, tulee mieleen soittaa anopille tai mutsille. Kelatkaa?!!? 

Ei enää pyydetä illalla vaikka keilaamaan ja yksille tai edes leffaan. Kaikki luulee etten pääse kotoa yksin mihinkään kun lapsi on kotona. Olisi kohteliasta muistaa että en ole yksinhuoltaja joten taloudessa on myös iskä joka voi jäädä vahtimaan siksi hetkeksi kun äiti on poissa. 

Ystäväpariskunta joiden kanssa oli tapana käydä ainakin kerran vuoteen mökillä, on käynyt nykyään eri porukassa siellä. Toisaalta tähän on muitakin syitä mutta ei siitä sen enempää. Ottaa päähän. 

Tällä hetkellä isoin tapahtuma jota odotan on omat polttarit. Silloin tiedän että saan päivän olla pois äidin roolista, olla kavereiden kanssa ja pitää hauskaa. Ja joku muu huolehtii lapsesta. 

Nyt kun Facebookissa kiertää tuo arjen kuva -haaste, olen huomannut että mua ei haasta kukaan. Ketään ei kai edes kiinnosta nähdä mitä mun arkeni pitää sisällään vaikka en enää edes ole täyspäiväinen kotiäiti. Kyllä mä saatan kuvata muutakin kuin vaippoja tai lapsen sottaista naamaa kun on syönyt pääsiäismunan. Vaikka onhan se suloinen :)

Harmittaa suunnattomasti. Jos häihin kutsuttaisiin vain sellaisia ihmisiä joiden kanssa ollaan enemmän kuin kerran puolessa vuodessa nähty, lista olisi nykyistäkin paljon lyhyempi. 

Ja kuinka sitä kuuli että sitten kun lapsi syntyy niin ollaan ja mennään ja tehdään yhdessä kaikkea. Joopa joo. Eipä ole paljon näkynyt. 

Tottakai pitäisi itsekin olla aktiivinen mutta jo se vähä aktiivisuus ei tunnu tuottavan tulosta. Itse pitäisi aina olla tuppaamassa kylään ja pyytää jotakuta vaikka lenkille mutta koskaan ei kukaan ole tulossa meille päinkään. Lapsen kanssa ei paljon kerhoja tms ehdi harrastaa koulun ohella, ja toisaalta onhan tuo pienikin vielä. Vauvajoogastakaan ei jäänyt mitään käteen aikanaan. 


Hankalia asioita tämmöiset. Kunpa voisin kannella äidille että kukaan ei leiki mun kanssa :( Tai voinhan mä, mutta mitäs se auttaa. 

Miksi, oi miksi?!

Elämän suuria kysymyksiä joihin haluaisin joskus saada edes suuntaa antavan vastauksen. Mietin kaikenlaisia outouksia mm. öisin kun muut nukkuvat..

Miksi lapsi vääntää köntsät just kun olen vaihtanut puhtaan vaipan? Miksi?!

Miksi joo joo kohta ei ole kohta vaan kestää useasta tunnista päiviin?

Miksi mun tili on aina nollilla? Enkä edes shoppaile enää. Paljoa. 

Miksi kevät ei jo ala saapua lämmittämään meitä?

Kenen idea oli lopettaa YleX iltapäivä?

Pääsenkö mä tänä vuonna lapsimessuille?

Mikä Volvossa paukkuu? Ei kai jousi oo poikki..?! 

Kuka ajaa aina edellämainitusta bensatankin tyhjäksi?

Miksi alakerran naapureilla on tosi rämisevä pesukone jota voi käyttää vain sunnuntaisin?

Miksi leipäpussiin jää aina vähintään joku pala homehtumaan?

Tuleeko tänä kesänä kunnon ukkosia?

Ja viimeisenä suosikkini jonka täräytin ilmoille muutama vuosi sitten kavereiden kanssa mökillä;

Minne hyttyset menee tuulisella säällä? Tuulen loppuunko? 

Mikä teitä askarruttaa? Kertoo ihan rohkeasti vaan (ja kumoaa mun ajatuksen siitä että oon lääkityksen tarpeessa) :)

torstai 10. huhtikuuta 2014

Painokelvotonta tekstiä.

Mitä tehdä silloin kun ottaa niin armottomasti kupoliin että verenpaine huitelee varmaan lähempänä 300..? Kun ottaa aivoon mies, asuminen, häät, koulu, kaikki. 

Kun on riidelty vuorokausi ja toinen luulee että kaikki on jo käsitelty ja puhuttu. Ja sitten se vaan makaa sohvalla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Että se siitä sitten asia loppuun käsitelty(kö). 

Tällä hetkellä tekisi mieleni vetää megaöverikännit tai -raivarit. Sanoin äijälle yli tunti sitten että laitoinko saunan päälle. Sanoi että en, vaan ovi on auki. Sanoin sitten että laita päälle. Äsken riisuin ja kävelin kylppäriin haaveenani kunnon selkää polttavat löylyt. ....ei ollut sauna päällä. "Sä vaan kysyit laitoitko sen päälle" ...niin, ja pyysin laittamaan. "Ai en mä kuullu."

Ni että saatana, nyt ottaa niin aivoon ettei mitään rajaa. Menen saunaan vaikka sitten klo 22.30 kunhan se on tarpeeksi lämmin. 

Oon väsynyt olemaan tämän talouden siivoaja, kokki, pyykinhuoltaja, talousneuvoja jne jne. Kaikki kaatuu niskaan ja kohta olen valmis muumilaaksoon. 

***kele!!

Se oli ainaki näääääin iso!

Eilen oli isännällä vapaapäivä. Päätettiin lähteä kävelemään Suomen korkeimman rakennelman, Tiirismaan maston, juurelle hakemaan yksi geokätkö. Masto on koko komeudessaan 327m korkea. Mua ei saisi tuonne kyllä kirveelläkään kiipeämään, kattokaa ny!



Joku fiksu vähän muokannut välimatkoja..


Mukataiteellinen kuva koivusta. En mä mitään kuvata osaa.

Oikea purtsa!

Tämän nappasin mäelle kiivetessä. Tuossa matkan varrella bongattiin ihana kallio, jonne mennään joku kesäpäivä kahdestaan piknikille, kun pikkuheppu menee mummolaan.

Se on kivi. Iso.

Piti käydä vain siellä ja kävellä takaisin kotiin. Tiirismaa on nääs Etelä-Suomen korkein mäki (korkeus merenpinnasta n. 222m) ja sinne kiipeäminen oli aika raskasta rattaiden kanssa. Kröh kröh, okei mies työnsi heppua rattaissa.. Päästiin sinne, niin katsottiin geo-ohjelmasta että seuraava kätkö olisi reilun kilometrin päässä, Pirunpesällä. Okei, no ukko päätti että kävelläänpä samantien sinne. Jes, oikeita pururatoja pitkin kunnon iltalenkki! Eka tenkkapoo tuli sadan metrin päästä; järjetön jäinen alamäki, mulla jalassa kesälenkkarit ja rattaat pitäisi saada jotenkin alas. No, selvittiin siitä... ja monesta seuraavastakin mäestä. Ikuisuuden puolen kilometrin jälkeen tuntui että ei tästä tule mitään. Mutta takaisin ei käännytty.

Golffaamaan vaan!


Metsä harveni ja päädyttiin Messilän golfkentälle. Ei näkyny golffaajia, mutta kentät näyttivät just siltä että kohta pääsee heiluttamaan mailoja. Siis niitä golfmailoja ;) Jatkettiin matkaa luonnonsuojelualueelle, jossa Pirunpesä sijaitsi. Alue kuuluu valtakunnalliseen NATURA 2000 ohjelmaan ja siellä on useita eri alueita. Kyllä se metsä oli kaikessa jylhyydessään niin vaikuttava, että ihan veti pienen ihmisen hiljaiseksi.



Kuva ei tässä kohtaa kerro enemmän kuin 1000 sanaa, en viitsinyt kiivetä kamera kaulassa ottamaan parempia kuvia.


 Upea paikka! Lähdin etsimään kätköä kesälenkkareissani ja taas vihoittelevalla nilkallani. Hyvin selvisin vaan ei kätköä löytynyt. Täytynee kesällä mennä uudestaan etsimään, nyt ei viitsinyt ottaa riskejä ettei sattunut mitään.Jäi hieman kaivelemaan se kätkö, mutta minkäs teet jos kuvauksessa kerrotaan kätkön sijaitsevan seinämässä olevassa kolossa, litteän kiven alla. Uskokaa pois, niitä koloja oli aika perkeleen monta.

Yhteensä noin 8km sitten tuli talsittua. Kotimatkalla pikkuhepulta pääsi jo parku, oli tylsää ja sormia paleli. Jos olisin tiennyt että mennäänkin metsään, olisin laittanut topparukkaset käteen. Nyt oli vain ohuemmat hanskat. Harmitti äitiäkin :( Onneksi asia korjaantui äkkiä kun päästiin kotiin.

---

Saatiin muuten maanantaina fysioterapiatsa lainaan Tepsujen sandaalit. Poitsu kun on hiukan pehmeä, eikä siksi kävely luonnistu niin kuin pitäisi. Toivottavasti näistä olisi sitten apua ja voisi pikkuheppu häissä tepastella (helpottaisi aikuisten hommaa aikalailla). Onneksi tämäkin pikkujuttu on korjattavissa eikä syytä sen kummempaan huoleen ole. Kaikki kun eivät kehity samaan tahtiin :)

Nyt takaisin kirjojen pariin.


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Ei kai taas...!?

Meillä taitaa olla taas tulossa mehevä flunssa; pojalle ja mulle. Räkä saapui torstaina ja tuntuu vain pahenevan. Niin paljon että eilen kyllästyin etsimään meidän pikkuniistäjää ja painelin ostamaan Nenäfriidan. Ja ai että mikä keksintö se on!! Räkä tulee pois, kyllä. Poika tosin saa karmeat siepit ja huutaa kuin yrittäisin vähintäänkin punkteerata häneltä nenän ja poskiontelot.. 
Itellä sitten on sen oloinen yskä että kohta pukkaa keuhkoputkentulehduksen. 

Onneksi on vain huominen koulua ja loppu viikko lomaa. Ehkä sieltä tulee silti mietittäväksi joku massiivinen etätehtävä vaikkapa epilepsian lääkehoidosta joten turha vielä nostaa jalkoja pöydälle. 

Kaiken kukkuraksi täällä satoi aamulla räntää, oikein taivaan täydeltä! :O Ei se kesä taida olla tulossa vielä(kään). No, kevään tuntua saa ainakin askartelemalla jotain pääsiäisjuttuja. Joita en vielä ole hankkinut.. 

Niisk, kröh köh. Palataan asiaan. 

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kauhujen yöt

Meillä taitaa olla kauhukohtauksia. Ne tulevat satunnaisesti, yleensä klassiseen aikaan melkein minuutilleen 1,5h nukahtamisesta. Viime yönä taas. Johtuivat lienee huonoista päiväunista hoidossa. Ja minä tyhmä venytin nukkumaanmenoa koska halusin nukkua aamulla pidempään kuin kuuteen.. 

Klo 1.20 ei enää naurattanut kun jo ties-monettako-kertaa menin rauhoittamaan lasta joka huusi äänensä viimeisillä rippeillä. Kiitos sille joka on merkannut täksi päiväksi vapaata koulusta, joten ei tarvinnut lähteä kouluun kompuroiden omiin silmäpusseihin.. :)



Nyt leikitään vähän aikaa ja sitten lähdetään hakemaan kaupasta lisää maitoa ja ehkä äidille tuoreita croissanteja. En yhtään ottanut eilen huomioon että aamullakin pitäisi syödä. 

Huomenna varmaankin mennään etsimään parit geokätköt. Alan taas aktivoitumaan silläkin saralla vaikka luulis jo ettei mulla riitä kellossa tunnit. Vapaa-aikaa pitää silti aina olla. Vaikka kukkien piirtelyyn. 



tiistai 1. huhtikuuta 2014

Keppisopan jäljillä :)

Käytiin viime viikolla koko perheen voimin lenkillä, hakemassa keppisoppaan aineksia lähimetsästä. Luokkakaveri suositteli kokeilemaan sitä kun ei mun kolme viikkoa kestänyt räkätauti meinannut hellittää millään. Googlaa aiheesta keppisoppa lisää jos kiinnostuit :) en tiedä onko oikeasti toiminut mulla vai onko vaan plasebovaikutus..

Pidemmittä puheitta, muistin ottaa järkkärin mukaan ja tässä tuotoksia. 



Toi mänty pisti silmään ulkomuodollaan. Siinä on kai kasvanut joskus toinen puu ihan liki. 

Tukkirekka piti kuvata, se sai poitsun innostumaan. 


"Lintu lensi oksalle lauloi niitä näitä.."


Perhepotretti :) 

Jostain syystä tekstin tasaus on keskitettyä enkä puhelimella osaa muokata sitä. Päässä kun pyörii tällä hetkellä vain lääkeaineet, niiden vaikutukset jne ja ne ihanat lääkelaskut. Niin, ja ne häät. Kyllä sanon että tästä keväästä jos selviän niin selviän mistä vaan! 

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Melkein kolme kuukautta myöhästymättä!



Sain Kikiltä taas haasteen, tosin tästä on jo aikaa. Koska en useinkaan enää avaa perinteistä pöytäkonettani, on tekstin kopiointi ja omien vastausten lisääminen jäänyt tekemättä.


Haasteeseen siis:

" Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole pakko jakaa:) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä, ystävän kanssa keskustellessa. Mitä vastaat seuraaviin kysymyksiin? Voit vastata kysymyksiin myös pelkästään valokuvin"



Kysymykset tulevat tässä:


1. Mikä on sisustustyylisi?

Vaippoja lattialla sekaisin sukkien kanssa, joka paikassa vaatteita muutenkin ja kaiken kruunaa ihana punainen karvalankamatto! :)


2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessasi?
Nyt kun oikein asiaa mietin niin vastaan pikku J:n huone.

3. Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Ihonhoitotuotteisiin. Hoidan pärstääni niin huonosti että se alkaa näkyä. Koskaan en ole minkään sortin kasvohoidoissa käynyt, ja nyt olisi jo korkea aika. Ainakin ennen häitä.

4. Mihin käytät paljon rahaa?
Vaatteisiin, valitettavasti. Mulla oli tuossa reilun vuoden kestänyt vaihe, jolloin osasin ostaa vain lastenvaatteita. Itelleni en löytänyt koskaan mitään. Nyt sitten olen saanut ihanien vaatteiden tutkani taas toimimaan ja kirppareilta löytyykin nykyään enemmän vaatetta mulle kuin pojalle. Ja krhm.. tilasinhan mä oarit kengätkin just Zalandolta. Puhumattakaan niistä 70e rintsikoista jotka ostin hääpuvun alle..

5. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Se, että nyt menisi joku mönkään ja unohtaisin vaikkapa avioesteiden tutkinnan kokonaan. Tai katkaisen jalkani ja vietän häitä kipsi jalassa. Joo, päässä pyörii vaan tuo elämän isoin juhla.. :) (Kohta se sitten on ohi!)
6. Mistä onnesta unelmoit?
Stressittömästä elämänvaiheesta. Ettei tarvitsisi miettiä koulua, häitä, muuttoa, remonttia jne yht'aikaa. Näitä mä nimittäin tällä hetkellä kelailen iltaisin, kun yritän saada unen päästä kiinni.

Toisaalta, odotan myös hääpäivää. Sitä, että saan sanoa rakastamalleni miehelle kymmenen vuoden hengailun jälkeen "Tahdon". Saan viettää päivän huomion keskipisteenä überkauniissa puvussani, meikki ja hiukset laitettuna. Huolehtimatta koko ajan poitsusta ettei revi pöytäliinoja alas pöydiltä jne jne.. Got it?

7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Koko tähänastisen elämäni mä oon ollu tosi huono olemaan ajoissa missään. Tämä asia on kuitenkin nyt muuttunut, käytyäni aikuiskoulutuksessa melkein 4kk, en ole ollut kertaakaan myöhässä sieltä. Elämäni ennätys meinaan!

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Täytyy sanoa, että en osaa sanoa. Inhimillinen virhe... Osaan vastata kysymykseen kyllä toisin päin; en anna helpolla anteeksi jos mun rauhaani häiritään Greyn Anatomian aikana.

Eikun nyt mä tiedän! Jos vaikka pyydän ostamaan kaupasta maitoa ja leipää, ja mies tuleekin kaupasta mukanaan edellämainittujen lisäksi vaikkapa pari saunaolutta ja suklaata, mulle siis :) Onko se edes virhe? Vaikea kysymys oli tämä. Seuraava!

9. Mikä on naisen paras ominaisuus?
Mulla se on ehdottomasti kova ääni. Jos joku koittaa joskus mut ryöstää niin ei onnistu koska joko lähtee karkuun kun avaan suuni tai saa riesakseen vielä lisäksi korvien tinnituksen. Toisinaan kannattaisi ehkä miettiä missä paikoissa sitä kailottaa puhelimeen tarvitsevansa uuden ajan papa-kokeeseen kun onkin yllättäen japani-päivät. Ehkä kerrostalossa tälle paras paikka ei ole keittiössä, liesituulettimen ääressä.

10. Mikä on miehen paras ominaisuus? 

Se tankkaa mun auton usein ihan pyytämättä. Ja täyttää pissapojan nestesäiliön erikseen pyytämällä. Siis tuulilasin pesunesteellä tietty :D

Ja on tuo kyllä hirmu hyvä nukkumaan. 


|En haasta ketään, koska en vaan nyt jaksa ajatella asiaa tämän enempää. Vietettyäni viimeiset kolme vuorokautta flunssassa ei vaan pää toimi joten annan vapaat kädet; tehkää jos haluatte :) |

Ps. Pahoittelen vähäistä kuvien määrää, se häiritsee itseänikin. En ole nyt oikein osannut kuvata mitään, mutta yritän ryhdistäytyä. Jos kohta uskaltaisi kameraakin ulkoiluttaa kunhan kevät kunnolla tulee :)

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Miten niin muka oon jotenkin kiree?!

Aamulla mä herään siinä 6 jälkeen ja hipsin keittiöön keittämään itelleni elämän eliksiiriä jota myös kahviksi kutsutaan. Ei aukea silmät muuten kuin raolleen ja sitten ei näe ajaa kouluun. Vaikka kuinka olis pyyhkijät päällä. 

Lapsi herää joko ite tai herätän sen klo 7 mennessä. Siinä sitten tapellaan vaatteet päälle ja hampaat puhtaaksi ja aletaan siirtymään suoraan hoitoon aamupalalle. (Helpottaa hitoksee ettei tarvii alkaa sitä ruokkimaan aamulla)

Hoitoon saavutaan puol 8 maissa ja siinä sitten aina käy niin että jään suustani kiinni mukavan hoitotädin kanssa eikä kouluun lähtö meinaa onnistua. Pitää kai joskus kysyä että mitä maksaa jos äitikin nauttisi aamupalan hoidossa :) 

Kun lapselle on vilkutettu hei heit, alan kaahaamaan kouluun toiselle puolelle naapurikaupunkia jonne matkaa on n. 13km. Ei siinä kauaa menisi jos ei olis liikennevaloja ja kaikkia niitä sunnuntaisuhareita jotka ei osaa lähteä jo kun valo vaihtuu keltaiseksi. Siinä tarvii venyttää jo omaa pinnaa ettei painaisi torvea. 

Syy tähän kiireeseen on se että koulun lähellä on pieni parkkipaikka josta on lyhyt matka kävellä kouluun. Toiselta parkkikselta saa talsia ylämäkeen 500m. Se tekee ylämäkeä kilometrin päivässä, molempiin suuntiin siis! :) siltä se tuntuu päivän jälkeen. 

Koulussa ei oikein muuta mainitsemisen arvoista tapahdu kuin ruokailu. Miten ihanaa on syödä ilmaista toisten tekemää ruokaa! :) Ja ilman mitään kiirettä. 

Kotiin päin ajelu sujuu ilman mutkia ja saatanpa kipaista kaupassakin ennen lapsen hakua. Sekin on aika luksusta että saa itse päättää mitä ostaa ilman kitisevää nälkäistä ipanaa. Tai miestä. 

Lapsen haku tapahtuu joskus klo 15-16 välillä riippuen planeettojen asennosta. 

Kotiin tultua laitan lapsen töllön ääreen tai isänsä kanssa leikkimään ja alan ite suunnittelemaan ruokaa. Se on joko mallia eilinen, lämmitä itse tai sitten pitää tehdä uusi pöperö. 

Ilta menee puuhaillessa/pyykkiä pestessä/siivoillessa jne. (Toisinaan tekis mieli vaatia palkkaa kotona raatamisesta, olenhan köyhä opiskelija..) Lapsi menee nukkumaan 19.30 maissa. Siitä eteenpäin teen kouluhommia jos niitä on (viime viikot ainakin ollut tentteihin lukua) tai sitten roikun äityleissä kommentoimassa enemmän tai vähemmän näsäviisaasti erilaisiin (usein) pöljiin ketjuihin. 

Näin meillä. Kuva jonkun aamun Etlarista. 


Klo 22-23 katon kelloa ja tajuan että pitää kai mennä itsekin nukkumaan. 

Kaiken tämän sivussa pitäisi taas alkaa hoitamaan muuttoa. Joo, taas. Onhan me tässä asuttu 3,5kk. Ja ne hemmetin häät. Niihin on enää 2,5kk. 

Sanoisinko että pää räjähtää stressistä eikä asiaa helpota yhtään viisas päätökseni jättää tupakointi niille joilla on siihen varaa. Yhdestoista päivä savuttomana! \o/ 

maanantai 24. helmikuuta 2014

En saanut mopoa vaikka kaikilla muillakin oli.

Olenpas mä nyt kämmännyt pahemman kerran. Olen unohtanut ihan tyystin postittaa ne lapaset jotka arvoin! Tuolla ne oli lipaston laatikossa edelleen odottamassa, tänään huomasin.. Korjaan tilanteen heti huomenna ja vien postiin. 

Ja sitten asiaan. Tänään oli tentti taas. Aiheena pitkäaikais-, muisti-, ja kansansairaudet. Luin niihin kovin ahkerasti. Eilen illalla siis, parisen tuntia. Ja luulenpa että läpi menee. Ihan turhaan kuumotin ja hain kirjastosta lainaan aihetta syvemmin luotaavan opuksen. No, asian lopullinen tulos selvinnee lähiviikkoina :) 

---

On tää kevät nyt kyllä ihanaa aikaa! Tänään oli piristävää ajaa kouluun kun huomasin että hei, ei oo enää pimeetä! :O ja illalla en saanut ajoissa ruokaa pöytään koska en tajunnu kellon olevan jo niin paljon. Ja linnutkin pitää jo kevätkonserttiaan päivällä, ihanaa!! 

Ainoa miinus on kura. Ja se että aamulla puet lämpimästi päälle ja iltapäivällä on tuskan hiki kaiken sen kerrospukeutumisen alla. Autossa on jatkuvasti pissapojan säiliö tyhjä kun saa truuttailla nestettä tuulilasiin minuutin välein jos aikoo nähdä eteensä. Ja kohta ilmestyy kuvaan ne ah, niiiiiin ärsyttävät mopot ja skootterit. (Mopoautoja ei lasketa, on nekin ärsyttäviä mutta ympärivuotinen riesa) Siellä sitten teinit ajaa holtittomasti miten sattuu ja niitä saa olla vaarallisesti ohittamassa kun alkaa otsasuoni sykkiä.. Paistaako tästä tekstistä läpi katkeruus siitä etten itse koskaan saanut mopoa mutta pikkuveli sai? Olin kuulemma paska ajamaan jopa fillarilla niin mopo ei tullut kysymykseenkään. En kiistä tätä väitettä, enää. 

---

Huomenna on vapaapäivä. Oltiin tänään niin ahkeria että opiskeltiin huomisenkin asiat :) Luulen kyllä että tää opettaja on kuullut kun kehutaan toista maikkaa kun hän aina päästää ajoissa kotiin, ja nyt koittaa sitten kiriä arvoasteikossa ylemmäs :P Enivei, ihan kiva. Lähdetään huomenna sitten aamusta lenkille kunnan rajan toiselle puolelle ja mennään vaakkua moikkaamaan. Aimo annos raitista ilmaa ja poika nukkuu toivottavasti hyvät päikkärit. Jää mulle aikaa tehdä taas vaihteeksi koulutehtäviä (lue: roikkua naamakirjassa tai pinterestissä). 

Täältä tähän, pitäisi alkaa katsomaan tän päivän Satuhäitä. Siinä vasta kiero ohjelmaformaatti. 

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Tik, tik, tik..

Kello käy. Aika matelee eteenpäin ja samalla hupenee aika mitä lähemmäs kesää päästään. 

Niin, ne häät on sanotaanko suoraan, melkein unohtuneet :D tässä kun yrittää samalla lukea pariin kolmeen tenttiin, opiskella oma-aloitteisesti lääkelaskuja jne, menee illat aikalailla siinä. 

Vihkijä on tulossa. Oikeana päivänä. Mekko pitäisi lyhentää. Ja kengät hankkia. Ja kampaus miettiä. Ja valokuvaus. Ja perkele ruokalautasetkin!! :O menu on jo suunniteltu miehen siskon toimesta ja koska emme kutsu puolta Päijät-Hämettä, onnistuu niiden valmistus pienelle vierasmäärälle kuulemma mainiosti. 

Valmiina on: vieraslista, mekko, paikka, vihkijä. Ja se menu, paperilla. 

Nii että oon yrittänyt blogata samalla mutta se on jääny aina vaan ajatuksen tasolle. Yritän tsempata, tuo lisääntyvä auringon valo ja kevät ainakin tuo energiaa :)

---

Poika melkein kävelee!! \o/ kärryn kanssa taapertaa jo hienosti itse, mutta ei vaan anna hermot periksi kokeilla ihan itse kävelyä. Ehkä hiukan jännittää, että hitto jos kaatuukin ja äiti vaikka nauraa? En naura. Taputan innostuneena käsiä yhteen kuin pieni lapsi. Kaivan kameraa esiin, ihan sama onko puhelin vai järkkäri. Enkä ehdi. Meni nurin jo. 

Että tällaista hulinaa täällä! Onko nää nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia? Kun aamuisin lähdetään enemmän tai vähemmän kiireellä hoitoon ja kouluun ja iltapäivällä sama toiseen suuntaan. Kotiin päästyä pitäisi pestä pyykkiä, täyttää/tyhjentää tiskikone, tehdä ruokaa ja leikkiäkin vielä. 

Ni että ihmettelen mä vaan miten oppi jäi päähän ja sain anatomian tentistä kiitettävän. 

perjantai 24. tammikuuta 2014

Sisustussuunnitelmat lykkääntyivät

Voisihan tässä keksiä aurinkoiselle päivälle muutakin puuhaa kuin istua kotona lukemassa ihmisen anatomiasta ja samalla tehdä sosiaalipalvelujen tehtävää.. 

On viikon ajan ollut karmea flunssa mutta kouluun olen mennyt joka päivä. Kuume kun ei noussut niin katsoin että parempi mennä ettei tipu kelkasta jo alkumetreillä. Nyt olo on jo parempi mutta pojalla on vähän yskää :( muuten ollaan hoidon aloituksesta selvitty ilman pöpöjä; tämäkin yskä lienee peruja multa. Kun ei vaan pahemmaksi mene niin ei tarvii olla koulusta pois. 

Blogi on hieman hiljentynyt, yritän saada kuulumisia päivitettyä taas kun aikaa liikenee. Mun jutut saattaa vaan olla latinaa, kun tässä pitäisi tärkeimmät luut ja lihakset oppia latinaksi. Huh mikä urakka! Ja viikko aikaa. Tällä tahdilla mä olen jo syksyllä valmis lähihoitaja :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin. 



lauantai 11. tammikuuta 2014

Jaa, että nytkö on jo vuosi 2014?

On ollut hieman hiljaista. Uusi vuosikin tuli ja se vaihtui hyvässä seurassa raketteja katsellen.

En ala kertaamaan viime vuotta joka oli sekava, kaikin puolin. Ollutta ja mennyttä. Eikös se niin mene että sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee? ;)

Itselleni uusi vuosi tiesi koulun alkua, pojan hoitotaipaleen alkua ja ajankäytön uudelleen järjestelyä. No, koulu alkoi tiistaina ja voi jessus! Kuinka voi paikallaan istuminen väsyttää niin hemmetisti?! Toisen päivän jälkeen olin niin poikki että painelin pehkuihin JO kahdeksan jälkeen! Mä en yleensä koskaan, ikinä mene niin ajoissa nukkumaan. Pitää vähintään silmät puoliummessa tuijottaa telkkaria ja roikkua Äityleissä. (Kyllä, siinä facebookin mammaryhmässä jossa viihdettä riittää.) Seuraavana aamuna kyllä kiitin itseäni hyvästä päätöksestä ja tunsin itseni virkeäksi taas.

Pojan hoitopaikka on mukava, hoitaja on mukava ja sitä rataa. Hyvin meni kolme ekaa päivää; perjantain poitsu olikin isänsä kanssa kotona. (Sitä ehkä hermoilin enemmän, kuin hoitoon jättämistä..)

Ensi viikolla alkaa täysi tohina ja mä odotan sitä jo innolla! Uusia juttuja! Uusia tuttuja! Uutta tietoa! Ja ennenkaikkea; rauhassa syömistä! :D Oli ekana päivänä ihanaa syödä toisten tekemää ruokaa, ILMAISEKSI, syöttämättä ketään ja ruoka säilyi lämpimänä viimeiseen haarukalliseen asti. Ah, sitä onnea.

---

Tää kerrostaloasuminen on osoittautunut heman haastavaksi. Alakerrassa tykättiin siirrellä koko kämpän kalustoa seinältä toiselle pitkin öitä. Kyllä, joskus jopa aamu kahteen asti. Seinänaapurimme kyseli multa asiasta kuulinko mäkin sen ja sitten päätettiin että hän jättää noottia hissiin. Loppui rymsteeraaminen.

Viime yönä heillä sitten oli pippalot. Ei siinä mitään mutta meteli oli jäätävää ja parvekkeella piti huutaa tupakoinnin ohessa. Lasitetulla parvekkeella HIEMAN kaikuu.. Pojan herättyä mekkalaan jo toisen kerran, kolautin patteriin että olisivat hiljaa. Vastasivat siihen huutamalla ja ulvomalla. Painelin siis oven taakse.

..eivät pirut uskaltaneet pikkutytölle avata ovea. Sanoin sitten ovelle että olisi hiljaa kun muut yrittävät nukkua. Aamulla kirjoitin kiukkuisen, mutta hieman kaunistellun kirjeen jonka teippasin hissiin. Jätin mainitsematta että ensi kerralla se en ole minä joka on oven takana.. Laitan sinne joko ukon lukemaan lakia tai sitten ihan ne viranomaiset saa hoitaa homman.

---

Ja sitten säähän! Täällä on lunta noin 1cm. Pakkasta muutama aste mutta ei päästä vieläkään pulkkailemaan. Sekös äitiä ottaa pannuun. Poika kun ei vielä tiedä pulkasta tuon taivaallista niin ei osaa sitä kaivatakaan, mutta mä haluaisin jo päästä kokeilemaan :)

Jos ei muu auta niin mennään sitten kohta Messilään laskemaan mäkeä. Ja lainataan sieltä tykki tuohon pihalle että saadaan tännekin valkeutta.

Ens siis pidä ite talvesta yhtään tippaa, mutta hieman lunta ja pakkasta sais olla. Nyt kun talvi on näin myöhässä, saadaan todennäköisesti nauttia siitä vielä toukokuussakin.

Tässä pikaiset kuulumiset! Olisin kuvia laittanut mutta en ole ehtinyt pahemmin kuvata mitään. Seuraavaksi voisin hieman pohtia millaisia juttuja olen ajatellut meidän sisustukseen.