Joku fiksu vähän muokannut välimatkoja.. |
Mukataiteellinen kuva koivusta. En mä mitään kuvata osaa. |
Oikea purtsa! |
Tämän nappasin mäelle kiivetessä. Tuossa matkan varrella bongattiin ihana kallio, jonne mennään joku kesäpäivä kahdestaan piknikille, kun pikkuheppu menee mummolaan. |
Se on kivi. Iso. |
Piti käydä vain siellä ja kävellä takaisin kotiin. Tiirismaa on nääs Etelä-Suomen korkein mäki (korkeus merenpinnasta n. 222m) ja sinne kiipeäminen oli aika raskasta rattaiden kanssa. Kröh kröh, okei mies työnsi heppua rattaissa.. Päästiin sinne, niin katsottiin geo-ohjelmasta että seuraava kätkö olisi reilun kilometrin päässä, Pirunpesällä. Okei, no ukko päätti että kävelläänpä samantien sinne. Jes, oikeita pururatoja pitkin kunnon iltalenkki! Eka tenkkapoo tuli sadan metrin päästä; järjetön jäinen alamäki, mulla jalassa kesälenkkarit ja rattaat pitäisi saada jotenkin alas. No, selvittiin siitä... ja monesta seuraavastakin mäestä.
Golffaamaan vaan! |
Metsä harveni ja päädyttiin Messilän golfkentälle. Ei näkyny golffaajia, mutta kentät näyttivät just siltä että kohta pääsee heiluttamaan mailoja. Siis niitä golfmailoja ;) Jatkettiin matkaa luonnonsuojelualueelle, jossa Pirunpesä sijaitsi. Alue kuuluu valtakunnalliseen NATURA 2000 ohjelmaan ja siellä on useita eri alueita. Kyllä se metsä oli kaikessa jylhyydessään niin vaikuttava, että ihan veti pienen ihmisen hiljaiseksi.
Kuva ei tässä kohtaa kerro enemmän kuin 1000 sanaa, en viitsinyt kiivetä kamera kaulassa ottamaan parempia kuvia. |
Upea paikka! Lähdin etsimään kätköä kesälenkkareissani ja taas vihoittelevalla nilkallani. Hyvin selvisin vaan ei kätköä löytynyt. Täytynee kesällä mennä uudestaan etsimään, nyt ei viitsinyt ottaa riskejä ettei sattunut mitään.Jäi hieman kaivelemaan se kätkö, mutta minkäs teet jos kuvauksessa kerrotaan kätkön sijaitsevan seinämässä olevassa kolossa, litteän kiven alla. Uskokaa pois, niitä koloja oli aika perkeleen monta.
Yhteensä noin 8km sitten tuli talsittua. Kotimatkalla pikkuhepulta pääsi jo parku, oli tylsää ja sormia paleli. Jos olisin tiennyt että mennäänkin metsään, olisin laittanut topparukkaset käteen. Nyt oli vain ohuemmat hanskat. Harmitti äitiäkin :( Onneksi asia korjaantui äkkiä kun päästiin kotiin.
---
Saatiin muuten maanantaina fysioterapiatsa lainaan Tepsujen sandaalit. Poitsu kun on hiukan pehmeä, eikä siksi kävely luonnistu niin kuin pitäisi. Toivottavasti näistä olisi sitten apua ja voisi pikkuheppu häissä tepastella (helpottaisi aikuisten hommaa aikalailla). Onneksi tämäkin pikkujuttu on korjattavissa eikä syytä sen kummempaan huoleen ole. Kaikki kun eivät kehity samaan tahtiin :)
Nyt takaisin kirjojen pariin.
Otsikosta ajattelin sun käyneen pilkillä ja tulossa on perinteinen kalavale, mutta te olittekin käyneet kävelemässä järjettömän pitkän matkan :) On kyllä aikaa kun olen viimeksi nähnyt oikean purtsan :D
VastaaPoistaOikeat purtsat alkaa olla katoava luonnonvara..
Poista..ja ei näillä keleillä enää kyllä uskalla jäille mennä. Pilkkiä mä kyllä osaisin :)
Poista