Täällähän ihan tuoksuukin puhtaalta!

Kun oon kaksi viikkoa kironnut tän kämpän kuntoa ja sitä miltä se näyttää, tänään tartuttiin miehen kanssa yhdessä moppiin ja imuriin. Mies imuroi ja mä tulin mopin kanssa perässä. Ja ah, mikä puhdas koti lattia meillä nyt onkaan! Kelpaa J:n ryömiskellä pitkin kämppää kun ei oo kuteet heti villakoiria täynnä ja kissanhiekkaa housuissa. 

Mä oon tosi huono siivoamaan. Aina oon ollu. Siivoaisin kyllä mielelläni useammin ku kahden viikon välein, mutta täällä on nykyään niin hemmetin paljon tavaraa että edes nopa imurointi ei onnistu ilman kiroilua. On siirrettävä keittiön tuoleja ja syöttötuolia, sohvan rahia, pyykkitelinettä joka ei koskaan ole tyhjä, siivottava lattialta puoli tonnia lapsen leluja. Ei siis nappaa. Imuroin paljaat kohdat lattiasta (n. 2 m2) ja that's it.

Nyt on siis kiva kun on taas vähän siistimpää ja iso osa puhtaista kuivumassa olleista pyykeistäkin tuli jo eilen viikattua sohvalla loikoessa. Sohvalla ne on vieläkin, pitänee kutsua joku kylään että sais ne sitten kaappiin asti. Ja kohtahan me kutsutaanki; pojan ensimmäisille synttäreille! Pitää siis siivota vieläkin perusteellisemmin ja ehkä pestä ne ikkunatkin loppuun (keväällä pesin ehkä 3) ja jossain välissä vähän kitata seinässä olevaa riekää piiloon ja vääntää se juustokakku. Joo, olen siltikin perfektionisti tietyissä asioissa ja yks niistä on se että anoppi ei tuu koskaan näkemään meidän kotona toisinaan vallitsevaa kaaosta. Luojan kiitos mulla on toistaiseksi vielä tuo mies jeesaamassa :P Joskus sitä miettii että miten yh-äidit saa hoidettua yhden tai useamman lapsen melkeinpä yksin kokonaan? Huhhuh, ei ehkä olis meikäläisestä siihen.

Mutta eikös se joku sanonta mee niin että tahrat vaatteissa kertoo että lapsi on saanut syödäkseen ja lelut ja kaaos siitä että kämpässä asutaan. Tai jotain sinnepäin. Mulle on tärkeämpää viettää aikaa tuon lapsen kanssa ihan yhdessä eikä vaan huutelemalla eri huoneesta moppi tai vastaava kourassa. Jos jollain on valittamista niin sitten tulee sanomaan.