Ja koska poitsu ei nouse vielä tukea vasten pystyyn paitsi joskus sängyssään polvilleen, tuli lähete fysioterapeutille. Lähinnä arvioidaan että mitä tehdään mutta koska aika tulee postitse kuukauden sisään, voi hyvinkin olla että poika oppii liikkumaan sinä aikana muutenkin kuin ryömimällä.
Muuten kaikki olikin mallillaan. Rokotteita tuli vain kaksi, edellisten tehosteet koska halusin siirtää Mpr:n puolen vuoden päähän. Lähinnä siksi että musta kolme piikkiä kerralla olis ollu liikaa. Piikeistä toinen vasta alkoi itkettää mutta sekin meni yllättävän nopeasti ohi. Lohdutustuttikin oli turha ja lensi lattialle :)
Näin meillä tänään, huomenna mennään ostamaan pikkuiselle ensimmäinen oma tyyny. Onhan se jo aikakin toteaisi tähän meidän mutsi. Se kun omaa kaikesta omat mielipiteensä että kuinka lasta tulisi hoitaa.
Kerran olen räjähtänyt ja sanonut sille että mun lapsi anna mä hoidan itse. Olen myös ärähtänyt joskus siitä kun mamma jatkuvasti neuvoo ollessaan apukuskina. Tiedättehän, Hyacintin tapaan: "Varo tota pyöräilijää!!!!" (Sadan desibelin voimalla, yhtäkkiä) Ja fillaristi on kahdensadan metrin päässä. Siinä meinaa tulla jarrutusjälkiä muuallekin kuin asfalttiin. Että ei oo neuvonu siinäkään enää sen jälkeen kun huusin että mun auto, mä ajan vai haluatko ite ajaa?! Äiti ei oo ajanu varmaan 15 vuoteen.
Semmoinen loppukevennys, nyt takaisin sukkapuikkojen pariin.
Mun äiti on samanlainen neuvojensa kanssa. Välillä naurattaa, välillä tekisi mieli kiskoa tukka irti äidin päästä :D Hurja kasvuvauhti, kyllä siinä jo alkaa alkukuusta sopivat housut olemaan loppukuusta punteista lyhyet :)
VastaaPoista