Entten tentten...... arvontakippona käytetystä pojan palikkalaatikosta nousi arpojan käteen lappunen jossa luki Tiinakk. Onnittelut, laitan sinulle sähköpostia tulemaan! Lapaset eivät vielä ole valmiit kun tosiaan kämmäilin silmukoiden kanssa mutta yritän saada tämän kuun aikana valmiiksi jos muutolta ja muilta härdelleiltä löytyy tarpeeksi aikaa :)
---
Poika liikkuu. Kovaa. Konttaa jo vakaasti ja vauhdilla. Kävelee sivuaskelia tukea vasten ja fysioterapeutin mukaan valmiudet kävelyyn kehittymässä koko ajan. Joten kohta mennään eikä meinata! Kyllä nyt jo meinaa äidin päätä huimata kun jätkä on koko ajan telkkarin tai mun kukkien kimpussa. Uudessa asunnossa töllö tuleekin korkeammalle tasolle joten sinne ei pitäisi ylettää (toivottavasti) kiskomaan telkkaria alas.
Kovasti tuo jo höpötteleekin, mutta sitä äiti-sanaa ei ole tullut uudestaan. Liekö oli sitten vahinko. Omaa kieltänsä puhelee ja en saa mitään tolkkua että mitä sillä on asiaa. Jos perii multa puheen lahjat niin tulevaisuudessa se onkin hiljaa vaan kun nukkuu tai sukeltaa. Itse kun olen sellanen moottoriturpa että paljon ei ole haastajia löytynyt :) Siellä pääsykokeissakin höpöttelin niille tuntemattomille niitä näit, osa lähti juttuun mukaan ja osa kattoi kun lehmä uutta veräjää :D
---
Muutto alkaa tänään toteutumaan. Vien varmaankin illalla ekat laatikot ja huomenna tyhjenee liinavaatekaappi, koska pääsen viemään kaikki uuteen vaatehuoneeseen. Sitä luksusta mä olenkin kaivannut ja vihdoinkin meilä sellanen on! Siis huone, jonne tungetaan kaikki ylimääräinen pois silmistä/jaloista/mielestä. Vuoden päästä sinne tuskin saa enää tungettua mitään. Mutta saanpa kaikki mun kymmenet ihanat mekot roikkumaan tilavasti eikä sullottuna yhteen pieneen kaappiin vaunukopan ja vieraspeittojen kanssa.
Laatikoita täällä on jo muutama pakattuna mutta enempää ei voi pakata ennenkuin vie muut alta pois.Neliöitä kun ei liikaa ole niin ne laatikot on strategisesti sullottu ruokapäydän alle, eteisen naulakon alle ja makuuhuoneen nurkkaan.
Kissatkin pääsee hengailemaan lasitetulle parvekkeelle! Ja pikku J saa oman huoneen, en kyllä tiedä jännittääkö sitä sitten loppupeleissä enemmän äiti vai poika. Ehkä hän saakin nukkua ekan viikon vielä samassa huoneessa meidän kanssa että ehtii tottumaan ajatukseen uudesta kodista.
---
En siis päässyt sinne kouluun. Kuulemma VIELÄ. EI muuta kun leuka rintaan jo kohti uusia pettymyksiä! Ensi viikolla on haku toiseen kouluun ja toivon että edes ne ymmärtää parhaansa ja ottaa mut opiskelijaksi. Se olisi tuossa keskustassa sopivasti eikä tarvisi toiselle puolelle Lahtea lähteä sitten ajelemaan joka päivä. Matkakin kun muuton myötä pitenee huiman kilometrin.
Soveltuvuuskoe meni silti kuulemma hyvin ja luulen että jäin pisteen tai parin päähän siitä että en päässyt sisään. Viimeksi kun saman kokeen tein sain koko meidän ryhmän parhaan tuloksen mutta sitten olinkin raskaana enkä lähtenyt kouluun. En pitänyt ajatuksesta että pitäisi keskeyttää se äippäloman ajaksi ja jatkaa sitten kun kyseinen loma loppuu. Rahoituskaan ei ollut silloin vielä selvä mutta keväällä jo sain työkkäristä lausunnon jonka mukaan saan hakea ansiosidonnaiset päivät opiskelunkin ajalta kunnes ne 500 päivää loppuu. Katotaan sitten jatkoa että kuka maksaa ja mitä. Helpottavaa tietää ettei tarvii sossun luukulle mennä, ollaan aina pärjätty omilla rahoilla ja aiotaan vastakin pärjätä.
Että tämmöistä tänne kuuluu tänään, nyt tää mamma jatkaa puuhasteluja kun poika viimein päätti ottaa päikkärit.
Lasitettu parveke ja vaatehuone. Mää olen ihan kateellinen :D Sinne vaatehuoneeseen on niin helppo hätäsiivota. Toivottavasti nyt tärppää opiskelupaikan kanssa, sää olet motivoitunut opiskelemaan niin ymmärtäisivät nyt oman parhaansa ja ottaisivat sut sisään :)
VastaaPoista