tiistai 20. elokuuta 2013

Kaikkiin tavaroihin pitäisi voida soittaa.

Mä olen huono muistamaan mitään. Unohdan kaiken jos mulla ei ole muistutusta erikseen puhelimessa. Tai sitten muistan sen viime tingassa ja olen sovitusta tapaamisesta yleensäkin 99% varmuudella myöhässä. Tein jopa uudenvuoden lupauksen ja päätin etten enää myöhästy tänä vuonna msitään. Joo, se piti kutinsa ekat 2 viikkoa.

Mutta jos jollain voin kehuskella, niin sillä että mä olen aivan tautisen hyvä hukkaamaan erilaisia asioita. Saatan unohtaa minne parkkeerasin auton ja esim ison marketin pihalla saatan viettää tovin jos toisenkin miettiessä että missähän se on. Avaimet on hukassa vähintään kerran päivässä. Nytkin koko alkuviikon olen ettinyt avaimiani ympäri kämppää ja tänään ne löytyi niinkin loogisesta paikasta kuin tietokonetuolilta. Hankin viime syksynä Clas Ohlsonilta sellasen avaimenperän, johon oli erikseen kaukosäädin. Kun kaukosäätimen napista painoi, avaimenperä alkoi piipittää. Se kesti 2kk ja meni rikki. On niitä sellasiakin jotka piippaa kun viheltää, mutta kun mä en osaa viheltää. Hävitin edellisestä autostanikin toiset avaimet, pelkästään kävellessäni autolta kotiin. Ei näkynyt sen koommin, mut hyvin mä ne hukkasin koska kukaan ei vienyt multa autoa niillä avaimilla.

Puhelin on hukassa joka välissä, mutta onneksi siihen voi soittaa. On sitä etitty joskus kissojen ja koirienkin kanssa kun on sattunut (hups) jäämään äänettömälle joten soittelu ei paljon auta. Myös hiuspompulat on aina hukassa. Vaikka ostaisin kaupasta ison nipun ponnareita, hukkaan niistä jokaisen noin viikon sisällä. 

Sytkärit onkin ihan oma lukunsa. Niitä pitää olla tusina; yksi takapihalla, yksi laukussa, yksi autossa, pari eri housujen taskussa jne jne.. Ja koskaan niitä ei löydy silloin kun tekisi mieli mennä savukkeelle! Sitten kun on tupakkalakko päällä, niitä putkahtelee muistuttamaan huonosta tavasta jatkuvasti.

Kyniä olen hukannut varmaan miljoona. En vaan löydä niitä mistään, eikä ne tule esiin piilostaan edes muuttojen aikana.

Mulla on myös astma. Ja eräänkin kerran olen kironnut henki pihisten kun sitä piippua ei löydy mistään. Pariinkin otteeseen olen ollu jo lähdössä apteekkiin hakemaan uutta, kun se onkin sitten löytynyt jostain ihan käsittämättömästä paikasta, esim sängyn patjojen välistä, tai laukusta josta juuri olin aiemmin katsonut.

Jos jossain on paikka jonne kaikki hävinneet tavarat joutuvat, siellä on varmaan erikseen muihin verrattuna kymmenkertainen läjä tavaraa jossa on mun nimi. Ja tää äitiysdementia ei helpota asioita yhtään. Toivottavasti en koskaan hävitä poikaani. Pääkin multa olis jo hävinnyt jos se ei olis hartoiden välissä kiinni.

Oliskohan jossain alalla etua jos CVssä on erikseen maininta käsittämättömän vahvasta hukkaustaidosta, itseopitusta vieläpä? ;)

Että semmosta. Mitäs kaikkea ihmeellistä te lukijat olette onnistuneet hukkaamaan?

4 kommenttia:

  1. Mulla on myös usein avaimet, lompakko ja kännykkä hukassa kotona.

    Kodin ulkopuolelle olen hukannut useamman sateenvarjon ja käsineet. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, listasta unohtui ne kymmenet ja taas kymmenet lapaset! Oon alkanu niitäkin tehtailemaan ite ni ei tuu niin helposti hukattua kun tietää mikä työ niissä on.

      Poista
    2. Unohdin kertoa senkin että posti toi perjantaina uuden pankkikortin. Edellisen jätin bensa-automaattiin sillä rallireissulla.. Se oli tosin vasta eka hukattu kortti!

      Poista
  2. Mää sekä hukkaan, että suorittelen kiiresiivouksia. Tungen mihin sattuu kädestä irtoamaan tavaroita. Yhtenä keväänä irrotin sellaisen tekokarvareunuksen ulkoa tullesta takista ja roiskasin pöydälle. Anoppi soitti tulevansa pikapuoliin ja tungin hätäpäissäni keittiön allaskaappiin sen reuhkan. Parin viikon päästä olin unohtanut sen ihan täysin ja melkein laskin alleni kun käsi osui siihen. Luulin sitä vähintään kissan kokoiseksi rotaksi :D

    VastaaPoista