Meidän pikkumies on nyt oppinut ryömimään. Pikkuhiljaa alkoi näkyä liikettä juhannusaattona mutta nyt heppu ryömii lattialla aina vaan nopeammin. On se jännä katsella miten tuo lapsi kehittyy. Eikä se ole kohta enää vauvakaan! Vaan taapero. Siihen onneksi vielä on pari kuukautta aikaa.
Rakkaus tuota lasta kohtaan vain syvenee päivä päivältä. Eräänä päivänä tiuskaisin tosi rumasti sille kun ei suostunut juomaan oikein mitään, mutta hetken päästä kyyneleet silmissä pyysin anteeksi. En tiedä ymmärtääkö poitsu puoliakaan mitä sanon (ainakaan siltä ei aina vaikuta), mutta kyllä me juttuun tullaan. Kun äiti sanoo kvaak kvaak poika nauraa kippurassa. Kun iskä hieroo parransänkeä poskiin, poika meinaa tikahtua nauruun :) Ja kun harmittaa, äidin syli on paras lohtu.
Odotan vielä päivää jolloin poika sanoo minua äidiksi. Oon yrittäny hokea sille että "sano äiti" mutta ei tuo sano. Pärisee kyllä ja tavuja hokee mutta ei muuta. Mikäs kiire tässä toisaalta on, joskus vielä menee hermot siihen taukoamattomaan hölpötykseen ja kyselyyn :)
---
Meillä on perjantaina pitkästä aikaa yht'aikaa miehen kanssa vapaa ilta! :) Ystävän synttärit on sopivasti perjantaina niin sinne mennään juhlimaan. Poika meneekin miehen äidille ensimmäistä kertaa yökylään :) Pitää muistaa ottaa varovasti kuningas alkoholia, ettei ole sitten koko viikonkoppua pois pelistä.
---
Plus! Meillä suunnitellaan HÄITÄ! <3 Ollaan oltu miehen kanssa jo 9 vuotta yhdessä ja ensi vuonna, kymmenvuotispäivänä pitäisi astella avioliittoon. Kirkossa ei voida mennä, koska mies ei enää kuulu kirkkoon ja mua ei ole koskaan edes kastettu. Mutta onneksi päiväni pelasti eilen maistraatista tullut sähköposti, jonka mukaan meidän alueemme maistraatissa on tällä hetkellä yksi (1!) vihkijä, joka suorittaa vihkimisiä virka-ajan ulkopuolellakin. Ihanaaaaaaa!! Voidaan hoitaa kaikki samana päivänä pois alta, eikä tarvitse erikseen mennä maistraattiin eri päivänä.
Tänään jo tapeltiin siitä että voiko kaikkeen vastata "emmä tiiä" tai "ihan sama". Mies kun luulee että helpommalla pääsee jos antaa mulle vapaat kädet, mutta ei. Enhän mä hitto soikoon voi ite päättää ruokia, juomia, kattausta jne. Tietty ymmärrän, ettei hän osaa sanoa kumpiko hiuskoristeista olis kivempi tms, mutta pitää silti osallistua vähän.. Se on kuitenkin meidän yhteinen päivä :)
---
Kissan pissatulehdus alkaa olla (luultavasti) selätetty! :) Enää ei ole löytynyt pissaa vääristä paikoista tai ainakaan en ole huomannut. Mies antaa kissalle lääkkeet aamuin illoin koska mä en yksinkertaisesti siihen pysty. En edes maksamakkaran kanssa. Jes, yksi ongelma pois päiväjärjestyksestä!
---
Tulihan taas löpinää ja laidasta laitaan. Nyt tää mamma vetäsee kupillisen kahvia ja lösähtää sohvalle kattomaan pari tallennettua ohjelmaa pois ennenkuin poika herää päikkäreiltään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti