Liimaa sormissa, tukassa ja kengissä.

Eilen piti jo tulla tänne kirjottelemaan, mutta en millään ehtinyt kun askartelin. Ostin nääs kirpparilta pari viikkoa sitten käyttämättömät, joskin yksinkertaiset mustat remmisandaalit ja keksin miten niistä saa kivemmat. Kävin ostamassa akryylitimantteja ja liimaa, näpertelin niiden kanssa pari tuntia ikuisuuden ja tadaa:

En ole kovin hyvä kuvankäsittelijä ja aikani taistelin kunnes sain nämä samaan kuvaan. Tässä siis ennen/jälkeen. Kyllä noilla kelpaa sipsutella :)

Täällä on tänään niin tuulinen sää (lue: tukka lähtee päästä) että ulos ei vaan viitsi mennä. Onneksi pikku J viihtyy hyvin telkkarinkin ääressä ja uusilla leluilla leikkien. Ostettiin perjantaina täydennystä alulla olevaan Duplovarastoon ja samalla ihan oma pallo. Neuvolassa pallolla oli kiva leikkiä ja tuumittiin että hei, tollasta ei kotona vielä olekaan! Nyt on. Ja voi kun se on kiva. Meillä ei leluja ole vielä rekkakuormallista, mutta kyllä niitä on silti riittävästi leviteltäväksi 62m2 kaksioomme. Ja voi kyllä, Duplokin tuntuu pahalta jalkapohjassa kun sen päälle tallaa pimeässä. Ai )(%#%! 

Tällä viikolla meillä ei olekaan kovin ihmeellistä ohjelmaa luvassa. Iskä on yövuorossa joten nukkuu iltapäivän puolelle ja sitten onkin vaan ruoanlaittoa ja töihin valmistautumista. Viikonloppuna onkin mun kauan odottama lauantai! Menen ystävän kanssa Helsinkiin Olympiastadionille katsomaan Musea! Sitä on odotettu joulukuusta asti. Kävin kerran aiemmin, muistaakseni kesällä 2009 ellen väärin muista (saatan hyvin muistaakin) katsomassa samaa pumppua samassa kaupungissa mutta Kaisaniemen puistossa. Silloinkin oli mahtava keikka ja nyt odotan ehkä vielä mahtavampaakin, kun stagekin on isompi. Ja plussaa tässä on vielä se, että me yövytään hotellissa. Ja aamulla pääsee valmiiseen aamupalapöytään. Syömään itse, ei taistelemaan aamupuurosta pienen kanssa. Luksusta.

Jos muistan ottaa kameran mukaan (sinne saa viedä normaalin kameran ei järkkäriä) saatan keikan jälkeen tehtailla oikein kuvaoksennuksen teille :) Ehkä siellä vilahdan minäkin, mene ja tiedä. Tuntuu toistaiseksi helpommalta pysyä tuntemattomana, joskus kun tuntuu että mun tekstit saattaisi naurattaa (ilkeällä tavalla) jos joku tuttu tietäisi tästä blogista.