Kesän ehdottomasti paras viikonloppu!

Pääsin siis viime lauantaina karkuun mieheltä ja matkasin kaverin kanssa junalla Helsinkiin. Matka alkoi jo alussa lupaavasti kun junassa ei lukenut minne se on menossa mutta päättelimme että Hkiin. 

Sinnehän me päädyttiin. Ja turistina piti sitten lähteä ratikalla, mutta oltiin malttamattomia odottelemaan sitä tai etsimään edes pysäkkiä joten valitsimme taksin. Taksikuski oli joku ulkomaalainen joka ajoi hieman pidempää reittiä ja näin ollen taksi maksoi 10e enemmän kuin ratikka olisi kustantanut kahdelta hengeltä. Ja matkahan oli Pasilan asemalta Cumulus Olympiaan. Hotellin edessä pönöttäessämme viereen lipui ratikka nro 9 jolla oltaisiin tultu Jes. No, huomenna sit mennään sillä, sovittiin.

Hiukan esimakua hotellin laadusta saatiin jo respassa kun kysyin saako minibaariin laittaa oman skumpan jäähtymään. Ei ollu minibaaria kuulemma. Jes. Mentiin sitten vanhahkolla kolisevalla hissillä ylös ja avattiin huoneen ovi. Ja voi tsiisös se olikin ahdas! Erilliset sängyt, toisen ohi pääsi noin 30cm leveästä tilasta jalkopäässä.  Vessa jumalattoman pieni ja suihkukoppikin (kaakeleiden koolla mitattuna) ruhtinaalliset 60cm leveä ja metrin pitkä. Onneksi tällanen pikkusintti sinne mahtui mutta moni ahtaanpaikan kammoinen ei menisi.

No se hotellihuoneesta. Juotiin siis kylmän veden alla jäähdytetyt juomat ja skumppa, vähän hiprakassa meikattiin ja oltiin valmiita lähtöön. Okei, tonne päin sanoin kun käännyttiin hotellilta oikealle. Ja tätä vaan kai suoraan. Matkalla kysyttiin neuvoa ja seurattiin loppujen lopuksi vain niitä kaikkia muita jotka oli menossa samaan mestaan.

Keikan alkua ei onneksi tarvinnut kauan odotella, jätettiin lämppäritkin katsomatta. Yritettiin perinteisellä "me etitään meidän kavereita, anteeks"-taktiikalla eturiviin sinne pääsemättä. Jäätiin sit kuitenkin ihan hyville paikoille odottelemaan. Ja kun se keikka alkoi, voi jestas....! Mä olin odottanut tätä iltaa jo joulukuusta asti ja nyt se koitti! Biisit (Hysteria, Madness, Supremacy ja Plug in baby, mm..) oli mahtavia ja sai ihon kananlihalle ja jalat jotenkin vaan alkoi pomppimaan muiden mukana :) Joku ulkolainen tyttökin nosti mut hetkeksi olkapäilleen koska en muuten nähnyt Bellamysta kuin vilauksia.. Ihana se tyttö, niin kiva :) Ja oli hassua huomata, että vaikka oli The 2nd Law-levyä kuunnellut vaikka kuinka, ei pikku?humalassa luonnistunut sanojen ääntäminen ja kuulostin lähinnä englantia opettelevalta 9 vuotiaalta. Tai ehkä ne 9 vuotiaatkin ääntäis paremmin.

Keikan melkein loputtua päätettiin poistua paikalta ennenkuin 25000 muuta ihmistä tekis samoin. Lähettiin käpyttelemään hotlalle päin, mutta eipä mennyt sekään kuin Strömsössä. Yhdestä Y-risteyksestä mentiin vasemmalle vaikka piti mennä oikealle ja näin ollen oltiin hetken päästä eksyksissä. Minä vielä kipitin pitkin katuja uhkarohkeasti ilman kenkiä saamatta yhtään lasia jalkapohjiini. Korkkarit ei oo oikein mun juttu.. 

Päädyttiin navigoimaan takasin hotellille! Ja se luojan kiitos satelliitit oli kohdallaan ja  turistit löysi määränpäänsä. Ajateltiin juoda yhdet vielä ja lähteä baariin. Mutta koska eksyttiin, ei uskallettu lähteä aulabaaria pidemmälle. Tilasin bissen ja ison kasan hot wingsejä. Jotka oli kuivia ja mauttomia. Ei hyviä mutta kyllä niitä nälkäänsä söi kun ei muutakaan ollut. Nukkumaan paineltiin vähän 1 jälkeen ja minä äiti-ihmisenä sammahdin samantien ja olin kuulemma viihdyttänyt kaveriani kuorsaamalla.

Aamulla minä tietty heräsin jo 7.45 ja odottelin että kaveri heräis kanssa. Heräshän se, mutta jatkettiin unia 9 asti, kerrankin kun mäkin sain nukkua ilman että joku kiljahtelee tai pärisee korvan juuressa. Siitä sitten ylös noustuamme lähdettiin tukat enemmän ja vähemmän pystyssä aamupalalle. Ja aamupalalla saatiin mahti-idea: me lähettiin Lintsille!

Siellä oltiin sitten heti kun mesta aukes ja ihan kuin pikkulapset, juostiin ekaan laitteeseen joka sattui olemaan kohdalle osunut vuoristorata. Ja koska se jo otti mahasta erilailla kuin koskaan ennen, mua alkoi epäilyttää. Pikkuhiljaa mentiin hurjempiin laitteisiin ja sain itteni vakuutettua että koska en oksentanut kolmessa peräkkäisessä vuoristoradassakaan, me voitaisiin mennä Ukkoon. 

....voi luoja mikä laite. Kun vehje lähti epäilyttävän hiljaa viemään meitä pystysuoraan ylöspäin, mä aloin hiukan jo pelätä. Kun sitten käännyttiin ylösalaisin, muhun iski täysillä kuolemanpelko. Koska mut piti penkissä vaan yks olematon turvakaari mahan kodalta, mä roikuin siinä kuin henkeni pitimiksi ja pelkäsin että "nyt jos tää kaari aukeiski". No kauaa en ehtiny sitä pelätä kun jo kieputettiin ees taas ja ylösalasin ja taas takasin. Ajelun päätteeksi laitetyöntekijä, joku poika kiitti mua. Ja mä kiitin takaisin, tosin jatkoin lausetta vielä miettimällä että miksi mä kiitän siitä että mua kidutetaan. Poikaa nauratti kovasti. Eikä muuten menty uudestaan. Mua ei siihen vehkeeseen enää saa. (Mä olisin 10 vuotta sit rakastanut tota laitetta)

Kaiken sen hetkutuksen ja ketkutuksen lomassa unohtui juoda. Ja syödä. Tai no syöminen skipattiin siksi koska hinnat on aika suolaiset ja pohjalla hotelliaamiainen mut juominen ihan puhtaasti UNOHTUI. Ja arvatkaa mitä siitä seurasi.

Elämäni eka auringonpistos. Siinä sitten parkkipaikalla odotettiin taksia (en halunnut oksentaa ratikkaan), minä maassa maaten ja läähättäen pahaa oloani paita päässäni. Junastakin myöhästyttiin, mutta se tunnin odotusaika oli ihan hyvä. Olo pikkuhiljaa normalisoitui, mitä nyt vielä vähän ruumiinlämmön tasaantuessa hampaat kalisi kun mua paleli 30 asteen lämmössä.

Et semmonen reissu, aika sekavaa tekstiä ja tässä vielä enemmän ja vähemmän sekavat kuvat kaupan päälle. Kotonakin oli onneksi mennyt hyvin ja oman koti-ikäväni tajusin vasta junassa matkalla kotiin.

161 senttinen varteni oli liian lyhyt nähdäkseni paljoa muuta kuin heiluvia käsiä.

Screeniltä onneksi näki myös jotain.

Siellä leijui tämmönenkin.

Sain Matthewista selkeitä kuvia vain takaapäin ja niin että aina edessä oli jonkun pää tai kännykkä.

Ja tässä olen minä. Pahoitteluni ilmeestä, tämä oli ainoa jossa paita ei roikkunut niin pahasti että rintsikat näkyi. Se kertoo kai jo jotain humalatilasta.