Lusikkavallankumous!

Poitsu ei syö. Ei ole syönyt pariin viikkoon, jos totta puhutaan. Siis lusikalla ei syö. Ei syötettynä, eikä itse. Ruokailut on siis olleet yhtä taistelua ja nyt tuli mitta täyteen. Kunhan yövuoron rasitusta pois nukkuva iskä herää, äiti lähtee kauppaan hakemaan sormiruokaa lapselleen!

Sormiruoka on kelvannut aina. Nyt lapsi söisi vain ja ainoastaan sormin. Kaikkea. Soseet ei kelpaa, ei minkään makuisina, ei minkään lämpöisinä, eikä missään muodossa. Sen sijaa heppu söisi ruisleipää ja maissinaksuja. Ja klementiiniä, paloina. Kuoret jää sitten pyörimään suuhun joten olenkin nyt kuorinut jopa ne viipaleet pojalle valmiiksi. 

Alunperinkin tarkoitukseni oli antaa pojan vain sormiruokailla, mutta kun tajusin että mikä SOTKU siitä syntyykään, peruin aatokseni. Hyvin se menikin sekaruokailuna, välillä sosetta ja sivussa sormiruokaa. Nyt vain on pojalla mitta täysi.

Ajattelinkin syöttää pojalle nyt vaikkapa alkuun lihapullia (itsetehtyjä of course!), keitettyä kananmunaa, hedelmiä, höyrytettyjä kasviksia.. Pitänee alkaa miettimään tarkemmin että kumpi on tärkeämpää, pojan monipuolinen ruokavalio vai keittiön siisteys. Pitää kai vuokrata joltain kaverilta koira hoitamaan sotkut pois kunnes ruokailu alkaa sujua :D

Että semmosta tänne, nyt lähden jatkamaan eilen kesken jäänyttä siivoamista. Tuntuu että mä en omalla ajallani mutua teekään kuin siivoan. Tai nukun. Eilen menin ajoissa nukkumaan mutta eihän siitä mitään tullu. Päässä alkoi soida lastenohjelmien tunnarit ja ajatukset täyttyivät hääjutuista, muuttostressistä, rahahuolista jne. Vaikka viimeksi mainitut alkaa jo olla ohitse, finally.

..nyt rätti käteen ja siivoamaan, moro!