lauantai 5. lokakuuta 2013

Tutti otti ja lähti

Meillä luovuttiin unitutista keskiviikkona.  Poitsu on syönyt tuttia 4-kuisesta asti, noin 8 kuukauden iässä siirryttiin syömään tuttia vain unilla. 

Alkuun ajattelin että ei me syödä tuttia ollenkaan. Kun siitä ei ollut sairaalassa tai neuvolassakaan puhetta niin ajattelin että antaa olla. Kuinka väärässä olinkaan.. Kun jouduin itse toimittamaan tutin virkaa tunnin välein ja pitkiä aikoja, aloin tarjota myös tuttia. Ei kelvannut ennen kuin 4kk vanhana ja ah, äidin olo helpotti. 

Yötuttiin siirtyminen oli osittain jo luopumisen valmistelua. Poika kun ei sitä kovinkaan paljon päivisin syönyt, päätin että ei tarvitse enää syödäkään. Ja sekin meni hyvin, mitä nyt mutsi mulle naljaili että kun ei pojalla oo tuttiakaan mukanaan edes rattaissa.  Tää on yksi niistä puheenaiheista joista olen tiuskaissut että anna minä hoidan oman lapseni kasvatuksen ihan itse. 

Nyt sitten jätettiin yötutti pois. Ekat päikkärit meni ihan hyvin, ei kovaa huutoa ja nukahtikin suht äkkiä. Okei, tässä kohtaa ajattelin että ei voi olla näin helppoa. 

....eikä se ollutkaan. Seuraavaksi oli ohjelmassa yöunet. Sänkyyn viedessä jo aavistelin että kohta se alkaa. No, huutoa kesti noin 15min ja tuli hiljaisuus. Kunnes. Mentiin iskän kanssa nukkumaan noin puolen yön aikaan. Ja kun olin saamassa unen päästä kiinni, alkoi huuto. Eikä se loppunut ennen kuin nostin pojan syliini ja sitten hän päätti nukahtaa siihen. Ei onneksi herännyt sänkyyn laskiessa. 

Meni ehkä tunti ja sama toistui. Kamala huuto. Ja meni ohi taas sylissä. 

Sama toistui yön aikana useita kertoja. Aamulla oli hiukan väsy silmässä ja kiukkuisena patistin iskänkin nousemaan ylös. Siinä sitten kiukuteltiin koko porukka. 

Kun taas sitten tuli päiväunien aika, poika nukahti viidessä minuutissa. Eikä herännyt huutaen vaan nauraen :)

Sama illalla, nukahti hienosti ja nukkui aamuun asti. 

Nyt kolmannen yön jälkeen voin varmaan huokaista jo helpotuksesta ja todeta että tuttiaika on meillä nyt ohi. Ja olen aika varma että nyt kun näin julistan niin ensi yö menee niin pipariksi kuin mennä voi.. 

2 kommenttia:

  1. Tiedän niin tuon "Kasvatan lapseni itse" tunteen. Ja vähän jo pelkään olevani samanlainen aina oikeassa oleva päällepäsmäri jos tulee lapsenlapsia :D Kyllä kolmen yön jälkeen olette jo voiton puolella tutittomuudessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta ei tule samanlaista lapsenlastani kohdalla koska nää oman mutsin aiheuttamat muistijäljet ei poistu koskaan ja ehkä hyvä niin :) tuttia ei ole enää tarvittu ja yöt sujuu ehkä jopa entistäkin rauhallisemmin jos voi sujua.

      Poista