Arvonnan tulos ja muita kuulumisia!

Entten tentten...... arvontakippona käytetystä pojan palikkalaatikosta nousi arpojan käteen lappunen jossa luki Tiinakk. Onnittelut, laitan sinulle sähköpostia tulemaan! Lapaset eivät vielä ole valmiit kun tosiaan kämmäilin silmukoiden kanssa mutta yritän saada tämän kuun aikana valmiiksi jos muutolta ja muilta härdelleiltä löytyy tarpeeksi aikaa :)

---

Poika liikkuu. Kovaa. Konttaa jo vakaasti ja vauhdilla. Kävelee sivuaskelia tukea vasten ja fysioterapeutin mukaan valmiudet kävelyyn kehittymässä koko ajan. Joten kohta mennään eikä meinata! Kyllä nyt jo meinaa äidin päätä huimata kun jätkä on koko ajan telkkarin tai mun kukkien kimpussa. Uudessa asunnossa töllö tuleekin korkeammalle tasolle joten sinne ei pitäisi ylettää (toivottavasti) kiskomaan telkkaria alas.

Kovasti tuo jo höpötteleekin, mutta sitä äiti-sanaa ei ole tullut uudestaan. Liekö oli sitten vahinko. Omaa kieltänsä puhelee ja en saa mitään tolkkua että mitä sillä on asiaa. Jos perii multa puheen lahjat niin tulevaisuudessa se onkin hiljaa vaan kun nukkuu tai sukeltaa. Itse kun olen sellanen moottoriturpa että paljon ei ole haastajia löytynyt :) Siellä pääsykokeissakin höpöttelin niille tuntemattomille niitä näit, osa lähti juttuun mukaan ja osa kattoi kun lehmä uutta veräjää :D

---

Muutto alkaa tänään toteutumaan. Vien varmaankin illalla ekat laatikot ja huomenna tyhjenee liinavaatekaappi, koska pääsen viemään kaikki uuteen vaatehuoneeseen. Sitä luksusta mä olenkin kaivannut ja vihdoinkin meilä sellanen on! Siis huone, jonne tungetaan kaikki ylimääräinen pois silmistä/jaloista/mielestä. Vuoden päästä sinne tuskin saa enää tungettua mitään. Mutta saanpa kaikki mun kymmenet ihanat mekot roikkumaan tilavasti eikä sullottuna yhteen pieneen kaappiin vaunukopan ja vieraspeittojen kanssa.

Laatikoita täällä on jo muutama pakattuna mutta enempää ei voi pakata ennenkuin vie muut alta pois.Neliöitä kun ei liikaa ole niin ne laatikot on strategisesti sullottu ruokapäydän alle, eteisen naulakon alle ja makuuhuoneen nurkkaan.

Kissatkin pääsee hengailemaan lasitetulle parvekkeelle! Ja pikku J saa oman huoneen, en kyllä tiedä jännittääkö sitä sitten loppupeleissä enemmän äiti vai poika. Ehkä hän saakin nukkua ekan viikon vielä samassa huoneessa meidän kanssa että ehtii tottumaan ajatukseen uudesta kodista.

---

En siis päässyt sinne kouluun. Kuulemma VIELÄ. EI muuta kun leuka rintaan jo kohti uusia pettymyksiä! Ensi viikolla on haku toiseen kouluun ja toivon että edes ne ymmärtää parhaansa ja ottaa mut opiskelijaksi. Se olisi tuossa keskustassa sopivasti eikä tarvisi toiselle puolelle Lahtea lähteä sitten ajelemaan joka päivä. Matkakin kun muuton myötä pitenee huiman kilometrin.

Soveltuvuuskoe meni silti kuulemma hyvin ja luulen että jäin pisteen tai parin päähän siitä että en päässyt sisään. Viimeksi kun saman kokeen tein sain koko meidän ryhmän parhaan tuloksen mutta sitten olinkin raskaana enkä lähtenyt kouluun. En pitänyt ajatuksesta että pitäisi keskeyttää se äippäloman ajaksi ja jatkaa sitten kun kyseinen loma loppuu. Rahoituskaan ei ollut silloin vielä selvä mutta keväällä jo sain työkkäristä lausunnon jonka mukaan saan hakea ansiosidonnaiset päivät opiskelunkin ajalta kunnes ne 500 päivää loppuu. Katotaan sitten jatkoa että kuka maksaa ja mitä. Helpottavaa tietää ettei tarvii sossun luukulle mennä, ollaan aina pärjätty omilla rahoilla ja aiotaan vastakin pärjätä.

Että tämmöistä tänne kuuluu tänään, nyt tää mamma jatkaa puuhasteluja kun poika viimein päätti ottaa päikkärit.

Ei lisättävää

Pahoittelut hiljaisuudesta. On ollut tätä muuttohässäkkää ja kouluhässäkkää jne ja en ole saanut kirjoitetuksi. 

Lapaset eivät ole vielä valmiina kun toisen lapasen puolivälissä huomasin tehneeni sen pienemmällä silmukkamäärällä ja jouduin purkamaan. Arvon voittajan tällä viikolla kyllä, nyt vaan pää hajoaa. 

Eilen olin siis pääsykokeissa ja tänään luvattiin ilmoittaa jo parhaiten pärjänneille jos pääsi läpi. 

Nyt sitten tajusin että niillä taitaa siellä olla mun vanha numeroni tiedoissa ja eivät vastaa puhelimeen. 

Voi hitto tätä ressin määrää. 

Ensimmäinen sana!

Se tapahtui yllättäen. Luin J:lle iltasatua ja poika höpötteli omiaan. Sitten sivukorvalla kuulin sen. 

Äiti. 

Sanoin että sanopa uudestaan. Ei toistanut. Mutta selvä äiti se oli <3

Kellojen siirto

En siirtänyt mikroa olohuoneeseen enkä keittiön kelloa vessaan. 

Ihan vaan aamulla huomasin että jaahas, poika heräsi hiukan normaalia aiemmin ja siitä muistin tämän typerän kellojutun. Typerää touhua. Tulee pimeää jo neljältä!

Nyt täällä sitten pimeässä makkarissa mietin miksi uni ei tule kun kellohan on jo paljon jos elää eilistä aikaa. Katotaan vaan niin saan 4h yöunet ja poika herää jo puoli 7. 

Rokotepaskamyrsky

Suomessa on viime päivinä kohistu lähiaikoina aloitettavista 6-9 luokkalaisten tyttöjen rokotuksista kohdunkaulansyöpää vastaan. 

Kuinka monta blogitekstiä tai keskustelua olenkaan aiheesta lukenut. Hysteriaa aiheuttavat mm. rokotetutkimukseen osallistuneiden kuolemat jotka ovat melkein kaikki johtuneet luonnollisista syistä. 

Tutkimukseen kirjataan silti joka ikinen kuolemantapaus, johtui se sitten auton alle jäämisestä tai keuhkokuumeesta. 

Ja jos yksi lääkäri (homeopaatti myöskin) kertoo kantansa keltaisessa lehdistössä niin siihen tartutaan kuin hukkuva oljenkorteen. 

Ja uusin kohu syntyi siitä että väitetään rokotteen sisältävän polysorbaatti 80:tä. Tätä ilmeisemmin sisältää rokote nimeltä Gardasil, eikä rokote jota Suomessa aletaan antaa; Cervarix. 

Näytöt polysorbaatti 80 aiheuttamasta hedelmättömyydestä perustuvat rottavauvoilla suoritettuihin tutkimuksiin. Rotat ovat geneettiseltä perimältään lähellä ihmistä mutta siltikään ei DNA vastaa täysin. 

Hedelmättömyyttä on maailmassa muillakin kuin tuon piikin saaneilla ja voisiko siitä syyttää vaikkapa maitoa? Tai särkylääkkeitä?

Itse osallistuin Tampereen yliopiston ja GlaxoSmithKlinen tutkimukseen (vuosina 04-13) jossa tutkittiin kaksoissokkotutkimuksena tätä Cervarixia. 

Ei ole syöpää todettu enkä ole kuollut. Eikä tietääkseni ole kenelläkään tutkimukseen osallistuneelta tutullanikaan toinen tilanne. Ellei lasketa sitä yhtä joka kuoli. Joo, suonensisäisten huumeiden yliannostukseen mutta hänkin sai kaksi lasta. 

En puolustele rokotetta tän enempää, jokaisen oma valinta on rokottaako tyttärensä vai ei. 

Mutta pointti on se että eikö jokaisen uuden rokotteen tiimoilta ole käyty samanlaista paskamyrskyä läpi? Nykyään ihmiset keskustelee vain asioista aktiivisemmin, kiitos somen ja internetin. 

Tuskin THL:llä on varaa uuteen samanlaiseen virheeseen joka tapahtui sikapiikin myötä. 

Juu otin senkin. Koska kuuluin riskiryhmään (astma). Enkä kuollut eikä tullut narkolepsiaa. Mutta sikapiikki on taas ihan eri juttu.

Älkää kivittäkö mua mielipiteideni takia, ajattelin vain kertoa että näin mä sen näen. 

Yksi huoli vähemmän

The Dress has arrived. 

Ja se on upea. Sanalla sanoen täydellinen. Kannatti ottaa riski ja ostaa käytettynä! Lyhentää kyllä pitää mutta se oli odotettavissa kun olen tämmönen paatin tappi. Pitänee alkaa soittelemaan ompelimoihin. 

Näette sen sitten kesäkuussa ;) 

Työttömät nuoret, laiskoja ja tyhmiä(kö)

Osallistuin tänään Lahdessa Inspis-hankkeen keskustelupäivään (Nuorten syrjäyttämistä vastaan!) jonka aiheena oli nuorten työttömyys ja miksi sitä on ja kuinka sitä voitaisiin ehkäistä. (Linkittäisin tähän kotisivut inspikseen mutta bloggerin sovelluksella ei onnistu, löytyy myös Facebookista jos jotakuta kiinnostaa)

Itse päivä oli loistava ja aihe mielenkiintoinen. Oma roolini oli olla se malliesimerkki, työtön nuori vaikka käsittääkseni te-keskus laskee nuoreksi alle 25-vuotiaat. Itsehän täytän ensi kuussa (sssshhhhh!) jo 26.. 

Mutta asiaan. Puhuimme eri pöydissä ja eri porukoilla 4 tuntia aiheesta. Esiin nousivat mm. syyt joiden takia nuoret eivät saa töitä. Yleensä haetaan liian korkeasti koulutettuja nuoria ja liian vaativalla työkokemuksella. Kuinka nuori  voi saada työkokemusta jos mallityöpaikkailmoitus kuuluu näin: Haetaan 18 vuotta täyttänyttä alan koulutuksen käynyttä nuorta 5 vuoden työkokemuksella. 

Itsehän olen kai jo maininnut olevani koulutukseltani mallipuuseppä. E ole alan töitä tehnyt koska kompastuskivenä oli juurikin työkokemuksen puute, pieni kokoni (161cm) ja sukupuoleni. Monikaan ei usko että 4,5 vuotta nostelin itseni painoisia bussinpenkkejä joten koko hämää. Kun valmistumisestani oli kulunut 3 vuotta, alkoi haastatteluissa nousta esiin epäilys ammattitaidostani; osaanko enää käyttää sirkkeliä, monikaraporaa tai oikohöylää kun en ole niitä koulun jälkeen nähnytkään. Niinpä, ei herunut töitä. 

Olisin voinut myös ajatella asiaa jo kouluaikana ja alkaa luoda nimeä ja hankkia asiakaskuntaa, joka olisi voinut turvata mahdollisuuden ryhtyä yrittäjäksi alalle. Mutta moniko haluaa tehdä töitä 24/7 pyhäpäivätkin, pystymättä siltikään nostamaan itse palkkaa? Plus se että puualan yritykseen ei starttiraha riitä kun jo itse puuntyöstökoneet maksaa enemmän kuin voisi uskoa..

Noh, päivän saldo oli paljon ratkaisuja ja ehdotuksia päättäville tahoille. Välineitä estää nuoria syrjäytymästä jo kouluaikana. Mutta eipä sanat paljon auta kun meistä vain 1 istui kaupunginvaltuustossa. Jonkun pitäisi tarttua toimeen ja kohdistaa eduskunnan katseet maamme tulevaisuuteen; nuoriin eikä vain keskittyä alkoholi- ja tupakkalainsäädännön tiukentamiseen!

Itse sain kovasti tsemppiä ja kannustusta vielä kun kerroin pääseväni EHKÄ tästä tilanteesta pois. Sain nimittäin eilen kutsun soveltuvuuskokeisiin :) jos siitä selviän niin olen askelen lähempänä lähihoitajan ammattia :) Siellä ei ainakaan työt lopu!