Bittiavaruuden viemää.

Mulla oli eilen työn alla jo melkein valmis pitkä postaus. Sitten tuli jotain ja se keskeytyi ja näköjään ei ole tallentunut. Kuvitelkaa kiukkuni. 

Ja hauskaa tästä tekee se, etten edes muista mistä kirjoitin. Pitänee alkaa muistelemaan mutta vaikeaa on kun otin työn alle jo aiemmin luetut Fifty Shades on Grey kirjat ja nyt istun nenä kirjassa kiinni. 

Yritän silti saada jotain aikaan. Ennen kuin muuttohässäkkä alkaa. Joo, me nimittäin hyvällä todennäköisyydellä muutetaan isompaan asuntoon! :) ajatus on ihana, itse toteutus ihan pyllystä. 

Siililapaset

Kun oon nyt innostunut niin näistä erikoisemmista neulomuksista niin oon innoissani alottanut kaikkea uutta :) eilen valmistui tällainen :) vielä kun ehtis noiden kettujen rinnalla tehdä toisen. 

Tein ensin normaalin lapasen ja sitten kudoin selkään pörrölangalla nuo piikit. Poimin siis selkämyksestä puikolle silmukoita aikalailla koko leveydeltä ja aloin kutoa pörrölangalla aina oikein tekniikalla. Jokaisen rivin lopussa tein niin että kun vasemmalla puikolla oli yksi silmukka jäljellä, poimin selästä yhden normaalin langan silmukan puikolle ja neuloin ne oikein yhteen. Näin sain sivut kiinnitettyä samalla ja lopussa vain ompelin päädyn kiinni selkään. Silmät ja nenän ompelin mustalla langalla jälkeenpäin. 

Tutti otti ja lähti

Meillä luovuttiin unitutista keskiviikkona.  Poitsu on syönyt tuttia 4-kuisesta asti, noin 8 kuukauden iässä siirryttiin syömään tuttia vain unilla. 

Alkuun ajattelin että ei me syödä tuttia ollenkaan. Kun siitä ei ollut sairaalassa tai neuvolassakaan puhetta niin ajattelin että antaa olla. Kuinka väärässä olinkaan.. Kun jouduin itse toimittamaan tutin virkaa tunnin välein ja pitkiä aikoja, aloin tarjota myös tuttia. Ei kelvannut ennen kuin 4kk vanhana ja ah, äidin olo helpotti. 

Yötuttiin siirtyminen oli osittain jo luopumisen valmistelua. Poika kun ei sitä kovinkaan paljon päivisin syönyt, päätin että ei tarvitse enää syödäkään. Ja sekin meni hyvin, mitä nyt mutsi mulle naljaili että kun ei pojalla oo tuttiakaan mukanaan edes rattaissa.  Tää on yksi niistä puheenaiheista joista olen tiuskaissut että anna minä hoidan oman lapseni kasvatuksen ihan itse. 

Nyt sitten jätettiin yötutti pois. Ekat päikkärit meni ihan hyvin, ei kovaa huutoa ja nukahtikin suht äkkiä. Okei, tässä kohtaa ajattelin että ei voi olla näin helppoa. 

....eikä se ollutkaan. Seuraavaksi oli ohjelmassa yöunet. Sänkyyn viedessä jo aavistelin että kohta se alkaa. No, huutoa kesti noin 15min ja tuli hiljaisuus. Kunnes. Mentiin iskän kanssa nukkumaan noin puolen yön aikaan. Ja kun olin saamassa unen päästä kiinni, alkoi huuto. Eikä se loppunut ennen kuin nostin pojan syliini ja sitten hän päätti nukahtaa siihen. Ei onneksi herännyt sänkyyn laskiessa. 

Meni ehkä tunti ja sama toistui. Kamala huuto. Ja meni ohi taas sylissä. 

Sama toistui yön aikana useita kertoja. Aamulla oli hiukan väsy silmässä ja kiukkuisena patistin iskänkin nousemaan ylös. Siinä sitten kiukuteltiin koko porukka. 

Kun taas sitten tuli päiväunien aika, poika nukahti viidessä minuutissa. Eikä herännyt huutaen vaan nauraen :)

Sama illalla, nukahti hienosti ja nukkui aamuun asti. 

Nyt kolmannen yön jälkeen voin varmaan huokaista jo helpotuksesta ja todeta että tuttiaika on meillä nyt ohi. Ja olen aika varma että nyt kun näin julistan niin ensi yö menee niin pipariksi kuin mennä voi.. 

Entten tentten... Arvonta! Päättynyt!!

Arvonta päättynyt.

Koska sivulatauksille asettamani maaginen 1000 raja ylittyi, ajattelin juhlistaa sitä jo jokin aika sitten väläyttelemälläni arvonnalla. Ja arvonnan kohteena ovat aiemmin jo mainitsemani itse tehdyt kettulapaset joista kuva löytyy täältä.

Asetan arvonnalle tietenkin tiukat ehdot. Liittymällä lukijaksi saa yhden arvan ja linkittämällä arvonnan, saa toisen. Tietty jo lukijoina olevat saavat automaattisesti sen arvan. 

Kommenttiboksiin sitten vaan kerrotte että montako arpaa laitetaan. En tiedä vielä suorittaako arvonnan mies vai poika. Jos laitan pojan asialle, voi olla että arpalippu menee suuhun :)

Aikaa on tästä hetkestä lähtien aina tuonne 1.11.2013 klo 21.00 asti.

Ilmoitan sitten onnellisen voittajan. Ja lapasista teen omaa kämmentäni suuremmat koska mulla on aika pikkuiset kätöset :) Aloitan työt heti huomenna :)

Apuja vailla.

Tiedustelisin, onko jotain lukijaa joka osaisi neuvoa hiukan tuon mallin css-koodin muuttamisessa? Haluaisin teksteille asettaa kiinteän peruskoon ja fontin mutta en osaa. Ja sitten kun puhelimella vaikka kirjoittaa, tulee fontiksi automaattisesti tuo joku vakio josta en pidä.

Ja haluaisin tuon yläotsikon (blogin nimi siis) pois, tilalle tuo pelkkä banneri johon haluaisin lisätä sitten nimen erikseen.

Neuvot olisivat tarpeen, mä oon tippunut kelkasta sitten yläasteen ATK-tuntien jossa opettelin kyllä hienosti html-kielen :)

Stand up ja mitä siitä seurasi

Oltiin viime perjantaina kattomassa ihanaa Sami Hedbergiä Sibeliustalolla. Sai kyllä nauraa mahansa kipeäksi taas sen miehen vitseistä!

Joitakin kohtia oli joissa kaikki ei nauraneet; esim Samin demonstraatio taskuparkkeerauksesta naisen toimesta. Itse nauroin kyllä, koska se oli melkein kuin mun suoritus. 

Sen jälkeen mentiin Lahden Mamma Mariaan syömään. Koska olen kuullut paikasta paljon kehuja, varasin neljälle pöydän tunti esityksen jälkeen. Saavuimme siis ravintolaan vähän ennen klo 21 ja meille osoitettiin vain pöytämme, kukaan ei saattanut kuten tapana on eikä tullut ottamaan alkupala/juomatilausta. 

Valehtelematta istuttuamme 25minuuttia pöydässä tultiin tilaus hakemaan. Noh, olimme tässä ajassa jo päättäneet mitä haluamme ja tarjoilija lähti nopeasti takaisin keittiöön. Juomat saapuivat, hetken päästä alkusalaatit ja... Sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. 

Saapumisesta ravintolaan oli kulunut VIISIKYMMENTÄ minuuttia kun saimme ruoan naaman eteen. Että sellasta. Ei siinä, ruoka oli kyllä maittavaa mutta palvelun puolesta tuohon paikkaan ei kyllä tarvitse takaisin mennä. Harmi sinänsä, odotukset olivat kyllä korkealla. Eikä asiaa kyllä parantanut ystäväni havainto naistenhuoneessa; roskiksessa oli useita huumeneuloja :|

Ilta meni muuten mukavasti, kävimme ottamassa muutamat ja moikkaamassa lisää kavereita. Pääsin pitkästä aikaa tanssimaankin! En kyllä lähtenyt ekan hakijan matkaan joka oli ilmeisesti vanhemman puoleinen poikamies enkä kyllä ihmettele yhtään. Vaatetuskin oli suoraan jostain ajalta kauan kauan sitten. Ja humalatila huomattava :D

Aamulla olikin vähemmän krapula kuin odotin. Siinä sitten silmät avasin jo 8 ja siirryin sohvalle tuijottamaan Disney channelia. Kainaloon pullo Jaffaa ja suolatikkuja ja jo helpotti! Poikakin oli viihtynyt hienosti mummolassa. 

---

Käytiin siellä fysioterapiassa. Kuulin ettei poika ole poikkeava, ei vaan ole ollut kiire liikkeelle. Nyt harjoitellaan kuukausi seisomaan nousua ja seisoskelua kengät jalassa ja käydään kuun lopussa näytillä. Tuskin sitten enää tarvitseekaan käydä, fyssari sanoi että kyllä heppu vielä kävelee ennemmin tai myöhemmin. 

Nälkä lähtee!

Olen tehnyt havainnon että ei kannata syödä samalla kun katsoo Kurjia kuppiloita. 

Ei paljon lounasta tee mieli kun Gordin Ramsay kaivaa kylmiöstä toinen toistaan kuvittavampia löytöjä. Esimerkiksi homeisia katkarapuja, raakaa ja kypsää lihaa samalta hyllyltä. 

Tykkään katella just Ramsayn sarjoja, se mies osaa olla sekä tosi mukava että ihmisen pahin painajainen. Onneksi en ole kokki :)

Täältä tähän! Olen ollut vähän hiljainen kun kirjoittaminen ei jotenkin luonnistu. Pitäisi viime viikonlopusta postata vielä, oltiin yhdessä viettämässä laatuaikaa.