Miten niin muka oon jotenkin kiree?!

Aamulla mä herään siinä 6 jälkeen ja hipsin keittiöön keittämään itelleni elämän eliksiiriä jota myös kahviksi kutsutaan. Ei aukea silmät muuten kuin raolleen ja sitten ei näe ajaa kouluun. Vaikka kuinka olis pyyhkijät päällä. 

Lapsi herää joko ite tai herätän sen klo 7 mennessä. Siinä sitten tapellaan vaatteet päälle ja hampaat puhtaaksi ja aletaan siirtymään suoraan hoitoon aamupalalle. (Helpottaa hitoksee ettei tarvii alkaa sitä ruokkimaan aamulla)

Hoitoon saavutaan puol 8 maissa ja siinä sitten aina käy niin että jään suustani kiinni mukavan hoitotädin kanssa eikä kouluun lähtö meinaa onnistua. Pitää kai joskus kysyä että mitä maksaa jos äitikin nauttisi aamupalan hoidossa :) 

Kun lapselle on vilkutettu hei heit, alan kaahaamaan kouluun toiselle puolelle naapurikaupunkia jonne matkaa on n. 13km. Ei siinä kauaa menisi jos ei olis liikennevaloja ja kaikkia niitä sunnuntaisuhareita jotka ei osaa lähteä jo kun valo vaihtuu keltaiseksi. Siinä tarvii venyttää jo omaa pinnaa ettei painaisi torvea. 

Syy tähän kiireeseen on se että koulun lähellä on pieni parkkipaikka josta on lyhyt matka kävellä kouluun. Toiselta parkkikselta saa talsia ylämäkeen 500m. Se tekee ylämäkeä kilometrin päivässä, molempiin suuntiin siis! :) siltä se tuntuu päivän jälkeen. 

Koulussa ei oikein muuta mainitsemisen arvoista tapahdu kuin ruokailu. Miten ihanaa on syödä ilmaista toisten tekemää ruokaa! :) Ja ilman mitään kiirettä. 

Kotiin päin ajelu sujuu ilman mutkia ja saatanpa kipaista kaupassakin ennen lapsen hakua. Sekin on aika luksusta että saa itse päättää mitä ostaa ilman kitisevää nälkäistä ipanaa. Tai miestä. 

Lapsen haku tapahtuu joskus klo 15-16 välillä riippuen planeettojen asennosta. 

Kotiin tultua laitan lapsen töllön ääreen tai isänsä kanssa leikkimään ja alan ite suunnittelemaan ruokaa. Se on joko mallia eilinen, lämmitä itse tai sitten pitää tehdä uusi pöperö. 

Ilta menee puuhaillessa/pyykkiä pestessä/siivoillessa jne. (Toisinaan tekis mieli vaatia palkkaa kotona raatamisesta, olenhan köyhä opiskelija..) Lapsi menee nukkumaan 19.30 maissa. Siitä eteenpäin teen kouluhommia jos niitä on (viime viikot ainakin ollut tentteihin lukua) tai sitten roikun äityleissä kommentoimassa enemmän tai vähemmän näsäviisaasti erilaisiin (usein) pöljiin ketjuihin. 

Näin meillä. Kuva jonkun aamun Etlarista. 

Klo 22-23 katon kelloa ja tajuan että pitää kai mennä itsekin nukkumaan. 

Kaiken tämän sivussa pitäisi taas alkaa hoitamaan muuttoa. Joo, taas. Onhan me tässä asuttu 3,5kk. Ja ne hemmetin häät. Niihin on enää 2,5kk. 

Sanoisinko että pää räjähtää stressistä eikä asiaa helpota yhtään viisas päätökseni jättää tupakointi niille joilla on siihen varaa. Yhdestoista päivä savuttomana! \o/