Kakkaa tuulettimessa

Karmea flunssa kruunasi mun ensimmäisen näyttöviikon, mutta siitä huolimatta läpi meni. 

Lapsikin tuli kipeäksi. Me nyt maataan yhdessä sohvalla ja kitistään iskälle. 

Yritän saada jotain postattua kunhan henki taas kulkee ja kuume poistuu kuvioista.. 

Kukkia siellä täällä, mutta mitä ne oikein on?

On ihanaa asua lähellä luontoa. Pääsee hetkessä lapsosen kanssa pellon reunaan pieneen metsikköön keräämään kukkia. Tänään en kerännyt mitään, mutta mieleen palautui yksi loppukesä vuosien takaa, jolloin tuli paniikki kerätä kasvioon kasveja. Ai luaja, siinä tuli plärättyä äidin kasvikirjaa kun ei silloin vielä ollut nettiä kotona. 

Niin että tässä muutama otos kasveista jotka tunnen ja yksi johon kaipaisin vastausta. 

Tämän valitettavasti tunnen. Jättipalsami, idästä tullut vieraslaji josta jo raportoinkin vieraslajit.fi että hävitystä kaipaa. Leviää kuin tauti. 

Siankärsämön sentään olen tiennyt pienestä asti :)

Puna-apila, yksi lemppareistani. 

Ätsiiih, timotei. 

Tätä en tunnista. Ei ole meidän nurkilla ennen kasvanut. Säilyy hyvänä maljakossa jo toista viikkoa :) tunteeko kukaan? 

Tietty täällä nurkilla kasvaa myös muita allergiaa (mulle) aiheuttavia kasveja, pujo on pahin. Eilen aloitin taas allergialääkkeiden popsimisen kun osasin yhdistää heinät, pujon ja alotuisen nenän vuotamisen ja aivastelun. Muuten ei olekaan tänä kesänä tarvinnut itseään tuosta syystä lääkitä, kumma. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, taidan alkaa paijaamaan pikkukissaa :)

Karvainen heppu jolla on isot korvat

Haettiin tiistaina Nummelasta meidän lauman uusin jäsen. Norjalainen metsäkissa josta olen ehkä maininnut jo aiemminkin. 

On se suloinen! Sanoo miu ja tulee syliin. Saattaa nukahtaa kesken leikin :) Kehrää uskomattoman kovaa ollakseen kaksikiloinen pentu vasta. 

Turbo on nimensä veroinen kyllä. Juoksentelee ympäri kotia, menee jokaiseen koloon johon vaan sattuu mahtumaan ja tutkii kaikki nurkat. Niinhän kuuluukin tehdä. 

Topi ei ole kovin innoissaan. Sähisee vielä jonkin verran jos Turbo menee liian lähelle mutta tilanne on jo parempi. Tiistaina se oli vain sängyn alla piilossa tuota hurjaa pientä karvapalloa. 

Pikkumies ei ole moksiskaan pennusta. Välillä vähän silittelee ja halii mutta siihen se jää. Onneksi. Kerran veti hännästä mutta ei saanut sitä irti kun ehdin kieltämään. Kyllä tuo katti onneksi on jo kasvattajalla tottunut lapsiin kun siellä oli saman ikäinen tyttö :) ja kunhan kasvaa niin oppii pitämään puolensa ja menemään karkuun. 

Ammuu, röh röh ja kukko kiekui!

Eilen tehtiin retki naapurikuntaan, suuntana Orimattilan kotieläinpuisto. Koska sinne pääsee vielä alle 2-vuotiaat ilmaiseksi, päätimme hyödyntää sen ja nappasimme kameran ja lapsen mukaan. 

Perille päästyä itsekin ihmettelin notta onhan paikka hiukan menettänyt loistoaan vuosien saatossa. Itse olin siellä viimeksi käynyt ehkä reilun 20 vuotta sitten. Kaikki näytti niiiiiin erilaiselta aikuisen silmin kun eläimetkin näki aidan yli eikä tarvinnut aidan raosta kurkistella. 

Ensin ei meinannut millään saada sitä katsomaan kameraan päin ja sitten se koitti syödä sen. 

Oli poroa, hanhia, poneja, heppoja, lehmiä jne jne jne. Mielestäni ihan hauska paikka tutustuttaa lasta kotieläimiin kun omalle pihalle ei taloyhtiön sääntöjen mukaan saa ottaa kesälehmää. Olisi se kyllä vaan ekologinen ruohonleikkuri ja lannoittaja! 

Pikku J tykkäsi erityisesti kanoista ja kukosta. Ja katsoi kovin kieroon kun äiti taputteli hevosia ja rapsutti niitä korvan takaa. Meinasi ihan itku tulla. 

Pois päästiin lähtemään aika kivuttomasti, ehkä ohi mennyt ruoka-aika oli osasyynä. Eipä silti, paikka tosiaan oli menettänyt hohtonsa eikä sinne tehnyt mieli jäädä hengailemaan. 

Se taisikin olla viimeisiä "kesäretkiä" tälle vuodelle. Huomenna tulee uusi kissavauva ja sitä ei tohdi jättää ison vanhan Topin kanssa pitkäksi aikaa. Vaikka luulen että Turbo kyllä osaa pitää puolensa jos kärhämää tulee. 

Olisin lisännyt tähän vielä lisää kuvia mutta ne on muistikortilla enkä jaksa enää käynnistää konetta jotta liittäisin ne tänne. Ehkä teen jonkinlaisen kuvakollaasin syssymmällä.. 

Nestle Shredded Wheat

Pääsin mukaan Hopottajien hopotuskampanjaan jossa oli tehtävänä maistella uusia Nestlen Shredded Wheat muroja. Näissä uutuuksista on sisällä mansikkaa, vadelmaa ja karpaloa soseena. Ulkomuoto vaikuttaa kuivalta ensinäkemältä mutta sisus on herrrrkullinen! :)

Näitä napsi pikku J myös onnessaan kun näki että äiti syö jotain. Itse napsin niitä välipalana kuivilteen, maidon kanssa niistä tulee yllättävän pehmeitä ja liian mössöä. Sisus on raikas mutta ehkä jopa hiukan liian makea. Ei uskoisi mun sanovan koskaan mitään liian makeaksi, sokerihiiri kun olen, mutta muroiksi ehkä hiukan liian makeita. 

Kaupassa vielä kurkkasin hinnan hyllyn reunasta ja olin lentää pyllylleni; melkein 5 euroa! Mutta toisaalta, täyttävistä aamiaismuroista voisi ehkä tuon hinnan jopa maksaakin :) 

Tässä vielä linkki Hopottajien kampanjasivulle: 

http://bit.ly/shreddedwheat-hopottajat

Se puhuu!

Rrrrekka. Tätti (tähti). Miau! (Kissa). Ishkä. Popo! (Mopo). Kiikkaa!

Siinä joitain. Poika oppii puhumaan pikkuhiljaa. Sittenkö alkaa se kyselyikä? Ja viisastelu? Jos jälkimmäisen oppii molemmilta niin varmaan tulee extrasupernäsäviisas mukula. 

On se ihana. Pellon reunassa on kiva katsella pellon toisella puolella kulkevaa autotietä. Ja autoja. Rrrrekka! Osoittaa sormella. Isäänsä tullut. 

Kohtahan tuo täyttää jo kaksi vuotta syksyllä. Ihana pieni lapsemme. Haluaisin kovasti pikkusisarusta hälle, mutta koulu ensin. Pitänee kiristää tahtia ja alkaa suorittamaan iltakursseja ;) 

Näihin tunnelmiin, ötyjä. 

Happily ever after ja muita kohokohtia

Tosiaan, tässä on tapahtunut kaikenlaista. Muutettiin omaan asuntoon joka sattuu olemaan mun lapsuudenkoti. Juhannuksena tuli kokeiltua että mahdunko vielä entisen huoneeni tuuletusikkunasta ulos ja lopputuloksena mätkähdin kukkapenkkiin. Mutta mahduin! :) 

täällä on nyt maalattu seinät ja katot joka huoneesta ja uusi valkoinen väri entisen tupakan keltaisen tilalla on oikein valoisa. Uudet lattiat on kovasti mun mieleen ja ihmettelen miksi edes halusin alunperin vaaleamman kuin mitä tuo on. Ja eteisen uusi peiliovilla varustettu komero tuo ihanaa avaruutta ja valoa. 

Tää asunto tosiaan oli monilta osin alkuperäisessä kuosissaan vuodelta -83. Keittiö myös, mutta siihen tulee muutos ajan myötä. Tärkeintä on että mulla on ihana uusi tiskikone jossa on nappulat kivasti luukun yläreunassa ja siinä on lapsilukko sekä nappuloille että luukulle. Ja sekin löytyi alesta ja tuotiin kotiin ilman toimituskuluja. 

Ja meille tulee uusi kissa ensi kuussa. Norjalainen metsäkissan pentu, aito ja oikea jonka nimeksi tulee Turbo. Vielä kaksi piiiitkää viikkoa saa odottaa..! 

Ja ne häät! Ne meni oikein hyvin, lukuunottamatta sitä että 10min ennen vihkimistä alkoi sataa ja tilaisuus piti siirtää sisätiloihin. Ja ettei mahduttu kävelemään rinnakkain pöytien välistä. Ja että yksi parhaimmista ystävistäni oli ennemmin kotona vahtimassa koiraa joka oli tekemässä pentuja jotka lopulta syntyivätkin 1,5vrk myöhemmin. 

Kun tuli se kohta jossa pysähdytään vihkijän eteen, mun kädet alkoi vispaamaan sitä tahtia että olis voinut vatkata vaikka marenkivaahdon hetkessä. Kumpikin saatiin sanottua silti TAHDON ja niin tuo maaginen 3 minuuttia oli ohi. Pusi pusi ja silleen. 

Vieraita oli n. 35 ja ihan tarpeeksi olikin. Kaikkien kanssa ehti vähän seurustella. Moni ihasteli mun mekkoa ja se oli mukavaa koska itse rakastuin tuohon pukuun samantien kun sen kuvan näin. Mekko siis on ostettu Facebook-kirpparilta. Ja siellä sen myös myyn pois kunhan tulee pesulasta. Mä en siihen tule enää toista kertaa mahtumaan eikä sille ole tarvettakaan. Ekat ja vikat häät jotka järjestän! 

Edellisiltana vielä silitin pöytäliinoja ja joukolla tuskailtiin musavehkeiden liitäntöjä. Onneksi saatiin ne toimimaan ja Spotifylista toimi moitteettomasti. Okei, pari kertaa DNAn maanmainio 3G petti mutta onneksi oli suurin osa biiseistä offlineen ladattu. 

Ruoka oli hyvää ja kakku oli hyvää (ja turkoosi!) ja juomia oli riittävästi. On mulla kyllä vielä 9l viiniä tuhottavana... Ja pari skumppaa jne jne. 

Enivei, nyt ollaan naimisissa ja mun pitäisi alkaa harjoittelemaan vihdoin uutta allekirjoitusta. Posti toi taas uuden kortin joka pitäisi allekirjoittaa enkä mä osaa. Enkä totu myöskään uuteen rouva-titteliin. 

Tärkeintä on, että stressi on ohi. Nyt on kuukauden loma koulusta ja syksy alkaa näyttösuunnitelman hiomisella samantien. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika. 

Yritän taas saada kirjoitusintoni kiinni ja päivitellä kesän kuulumisia ahkerammin :) 

Ja tässä pari hääkuvaa vielä. En viitsi laittaa kuvia joissa on vieraita, koska ne ei edes tiedä tästä blogista (kai) enkä nyt jaksa alkaa rajaamaan.