torstai 30. huhtikuuta 2015

Moi äiti!

On kova ikävä. Tänäänkin tuli mieleen että soittaisin sulle. Eihän se onnistu kun numero ei enää ole käytössä. Pitäisi saada suora numero sinne missä nyt olet. 

Olen laittanut pihaa. Siellä on edelleen ne sun laittamat kukat. Ajattelin laittaa lisää ruohosipulia kasvamaan kun ne entiset ei tahdo enää kasvaa. Ja etupihalla kasvaa taas ne sun laittamat liljat, pikkuhiljaa pilkistää mullan alta. 

Eilen päätettiin että J ei tarvitse enää fysioterapiaa. Kuinka hienoa! Tukisandaalit palautetaan lähiaikoina pois. Pitää harjoitella silti edelleen motorisia taitoja, esim. jalkapallon potkimista molemmilla jaloilla. 

Välillä menee hermot tuohon rakkaaseen veljeeni. Tiedäthän sen, ei se ota kuuleviin korviinsa jos yrittää jossain neuvoa. Joo joo, sanoo vaan eikä silti tee vaikka lupaa. No mä en ala siitä huolta kantamaan, aikuinen ihminen. 

Mummo oli taas sairaalassa toissa viikolla. Lähti yksinään lenkille ja kaatui rollan kanssa. Oli sillä sentään se rolla mukana! Mut ei puhelinta. No, pari tikkiä otsaan ja murtumilta säästyttiin tällä kertaa. Tällä viikolla pääsin viemään sen magneettikuvaan. Oli kiva olla mukana kun ne hoitajat antoi mun olla koko ajan siellä ja kertoivat siitä laitteesta ja toimenpiteestä kaikenlaista. Kannatti kertoa että olen opiskelija :) 

Me laitetaan keittiö remonttiin. Mä laitan sulta saamani rahat siihen, koska se on paras sijoituskohde ja tiedän että sä olisit tehnyt kanssa samoin. Pitäisi vaan pyytää tarjouksia eri paikoista. 

Turboltakin vietiin pallit mutta ei toi ole yhtään rauhoittunut. Sama meno ja mölinä jatkuu. Siinä voi mennä viikkoja vielä mut ehkä mä jaksan sen. Topista en tiedä jaksaako, kun Turbo kiusaa sitä koko ajan. 

J menee huomenna mummolaan yöksi. Aamulla käydään vapputorilla hakemassa vappupallo. Sä et ehtinyt edes nähdä kuinka se tori vihdoin valmistui! On siellä taas avaraa kun ne rumat aidat poistettiin. Menihän joku valopää muuttamaan sen Mascotin risteyksen tasa-arvoiseksi ja eilen sen takia siinä oli kolari ja joku ajoi sitten Neppinappiin sisälle. Onneksi ei sattunut mitään vakavia henkilövahinkoja. 

Kohta on äitienpäivä. Ensimmäinen ilman sua. Tuon silti haudalle valkovuokkoja. Niitä sä joka vuosi toivoit ja sait. Ajateltiin mummon kanssa että se lähtee mukaan. Se kun ei talvella päässyt siellä käymään kun oli uurnanlasku. 

No, pärjäile siellä ja kerro muille terveisiä! Me kaivataan täällä sua kovasti mutta suru on hieman jo muuttanut muotoaan. Vielä on jäljellä tätä ensimmäistä vuotta ilman sua. Sehän se aina on vaikein ajan jakso. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti